Olin rastafari

TUKKANI oli pitkä ja silmissäni oli likaisen punertava väri marihuanan polttamisesta. En koskaan käyttänyt kampaa, paperilautasia tai kuppeja enkä edes sitä nimeä, jonka vanhempani olivat antaneet minulle? ’Mutta miksi luopua tuollaisista käytännöllisistä ja hyödyllisistä asioista’, saatat kysyä. Koska olin rastafari. Rastafari-liike on Jamaikan saarella syntynyt uskonto. Antakaahan kun selitän, kuinka minusta tuli yksi rastafareista ja mitä he uskovat.

Kaikki alkoi eräänä päivänä istuessani puun alla lukemassa Raamattuani ja polttamassa ganjaa (marihuanasavuketta). Eräs rastafari lähestyi minua ja liittyi seuraani polttamaan. Ryhdyttyämme keskustelemaan hän kertoi, että ihmisillä oli mahdollisuus jatkaa elämäänsä kuolematta koskaan. Minä tietenkin halusin kuulla lisää. Niinpä hän kertoi rastafarien perususkomukset minulle.

Rastafarien uskomukset

Opin myöhemmin, että rastafareissakin on erilaisia ryhmiä omine oppisuuntineen. Pohjimmiltaan he kaikki kuitenkin tunnustavat Haile Selassien, Etiopian entisen keisarin, olleen uudelleen lihaksi tullut Jeesus Kristus. He kaikki uskovat, että hän oli kuningasten Kuningas ja herrain Herra ja voittoisa ’Leijona Juudan sukukunnasta’. – Ilmestys 5:5.

Opettajani kuului Luomakunnan Korkeudet -nimiseen rastafarien ryhmään, joten minäkin liityin siihen. Me katsoimme olevamme osa luomakuntaa – aivan niin kuin eläimet ja kasvitkin ovat. Salamointi, ukkonen ja muut luonnonilmiöt herättivät meissä kunnioitusta ja pelkoa, koska ajattelimme niiden olevan Jumalan puhetta.

Kieltäydyimme syömästä lihaa, kalaa tai mitään muuta niiden kaltaista, koska ne kuolevat ja mätänevät ja koska ajattelimme niin käyvän myös ihmisille, jotka syövät niitä. Toisaalta vihannekset, kuten pinaatti, jatkavat kasvamistaan, vaikka niiden varret katkaistaan. Ajattelimme, että vihanneksia syövät ihmiset voisivat elää ikuisesti. Ainoastaan jos henkilö tekisi jonkin vakavan synnin, hän kuolisi.

Ryhmäni piti valkoistakin miestä luomakunnan osana, mutta vähempiarvoisena kuin mustaihoista, joka on ”luomakunnan herra”. Kuitenkin jotkut rastafarien ryhmät vihaavat syvästi valkoista miestä orjakaupan yhteydessä tapahtuneen pahuuden vuoksi: valkoisethan murhasivat, raiskasivat ja kohtelivat huonosti mustia orjia. Nämä rastafarit uskovat, että mustien orjuuttaminen täytyy kostaa vallankumouksella ja verenvuodatuksella ja että lopulta kaikkien mustien täytyy päästä takaisin kotimaahansa Afrikkaan, josta heidät vietiin pois ilman heidän suostumustaan.

Omaksumani filosofia oli yksinkertainen. Ei ollut olemassa muuta johtajaa kuin ”jumalallinen” Haile Selassie, jonka nimi ennen kruunausta oli Ras Tafari (siitä nimitys rastafarit). Elämäni päämäärä oli oikean käsityksen saaminen luomakunnasta ja tieto siitä, että olen Jumalan poika. Sitä, minkä Jumala oli luonut, tuli käyttää mahdollisimman paljon, kun taas ihmisen tuottamaa mahdollisimman vähän. Siksi minulla ei ollut käyttöä esimerkiksi kammalle – se oli ihmisen tuottama. Annoin hiusteni kasvaa aivan niin kuin lehdet kasvavat puissa.

Samasta syystä en käyttänyt lautasia enkä kuppeja – tyhjennetyt kurpitsat korvasivat ne. Hylkäsin myös paperituotteet, ja näihin sisältyi Raamattu. Uskoin, että kaikki Jumalan luoma oli minun omaani ja vapaasti käytettävissä, huolimatta siitä, kuka omisti sen tai huolehti siitä. Ajattelin siis, että muiden viljasadot itse asiassa kuuluivat minulle. Niillä, jotka väittivät omistavansa ne ja määräsivät niille hinnan, ei ollut oikeutta tehdä siten.

Kielimuuri

Uusi elämäntyylini loi kielimuurin minun ja ei-rastafarien välille. Me hylkäsimme jopa vanhempiemme meille antamat nimet teollistuneen maailman tuotteina. Niinpä persoonapronomini ”minä” sai erikoismerkityksen. Jumala oli ensimmäinen ”minä” ja jokainen rastafari oli myös ”minä”. Erottaaksemme toinen toisemme lisäsimme ”minään” adjektiiveja, jotka kuvasivat kokoa, painoa jne. Koska olin pienikokoinen, minua kutsuttiin ”pieneksi minäksi”. Jopa ruoka-aineiden nimet muutettiin asettamalla niihin kirjain i (engl. ”I” = minä). Niinpä ”banaanista” tuli ”ianaani”.

Englannin kieli muuttui käytössämme myös toisella tavalla. Esimerkiksi meidän näkemyksemme mukaan kukaan ei voi ”tulla takaisin”, koska on mahdotonta peruuttaa aikaa. Niinpä ”takaisin tulemisesta” tuli ”eteenpäin tuleminen”. Muutimme myös sanoja mukauttaaksemme ne ajattelutapaamme. ”Sortaja” (oppressor) korvattiin sanoilla ”alas painaja” (down-pressor), koska alkuperäisen sanan ensimmäisen tavun ääntiö kuulostaa joltain hyvältä, ylentävältä (engl. ”up” = ylös), kun taas sana ”alas” kuvaa paremmin ”sortajan” merkitystä. Lopulta, tällaisen kielen oppimisen jälkeen, pystyin tuskin sanomaan yksinkertaistakaan lausetta oikealla englannin kielellä, vaikka olin opiskellut viisi vuotta Cornwall-yliopistossa Montego Bayn kaupungissa!

Tämä uusi filosofiani saattoi minut huonoihin väleihin vanhempieni kanssa, koska minusta tuli epäkunnioittava ja kirosin heitä mitä törkeimmällä kielellä. Ulkonäköni ja käytökseni tuottivat häpeää perheelleni. Lopulta isäni ajoi minut pois kotoa. Pakkasin harvat tavarani ja lähdin toteuttamaan sitä elämäntapaa, jonka uskoin todella tyydyttävän minua.

’Luomakunnan hedelmien’ keräämistä

Kotoa lähtöni jälkeen minusta tuli todellinen marihuanan ketjupolttaja. Sen vaikutuksen alaisena lopetin elämän välttämättömyyksistä huolehtimisen. Saatoin istua ja mietiskellä, kunnes tunsin sulautuvani ympäristööni, tulevani osaksi luomakuntaa. Haluni istua ja mietiskellä johti laiskuuteen. Jätin työni muusikkona, koska halusin käyttää enemmän aikaa kukkuloilla Jumalan kanssa keskustelemiseen. Minulla ja kahdella rastafaritoverillani oli siellä yhteinen mökki.

Kun aikaa kului, rahatkin alkoivat loppua. Aloimme kerätä ”Isämme luomakunnan” tuotteita ihmisiltä, jotka meidän mielestämme olivat sopimattomasti omineet niitä ja määränneet niille hinnan. Teimme öisin ryöstöretkiä läheisille maatiloille. Omistajat ilmoittivat näistä ryöstöretkistä poliisille, ja meistä ja poliiseista tuli verivihollisia. Me pidimme poliiseja vihamiehinä, jotka halusivat ajaa meidät pois ”luomakunnasta”. Päiväsaikaan he ympäröivät mökkimme, ampuivat meitä kohti, löivät meitä ja käskivät meidän lähteä pois kaupungista. Mutta yöllä oli erilaista – me ryhdyimme vuorostamme hyökkäämään kerätäksemme ’luomakunnan hedelmiä’.

Kerran minut pidätettiin ja minua syytettiin ihmisryöstöstä, mutta myöhemmin saamani vapautus rohkaisi minua ja sai minut vakuuttuneemmaksi siitä, että olin ’Jumalan poika’. Minut pidätettiin kuitenkin toisen kerran viiden eri syytteen nojalla: varkaudesta raskauttavine asianhaaroineen, päällekarkauksesta, varastettujen tavaroiden hallussapidosta, ganjan hallussapidosta ja turvallisuudelle vaarallisella kulkuneuvolla ajamisesta.

Tällä kertaa näytti siltä, että Jumala oli unohtanut minut – poliisi hakkasi minua useaan kertaan, ja minut pantiin selliin kolmeksi kuukaudeksi vailla mahdollisuutta päästä vapaaksi takuita vastaan. Aikanaan minut vietiin oikeuteen. Monet vaikutusvaltaiset ihmiset, jotka tunsivat minut, anoivat tuomiooni lievennystä, ja se pelasti minut vankilalta. Parilla läheisellä rastafariystävälläni ei ollut yhtä hyvää onnea. Toinen heistä tuomittiin neljäksi vuodeksi raskaaseen pakkotyöhön ja toinen asetettiin rajoitusten alaiseksi pysymään aina kotialueellaan. Myöhemmin kaksi muuta rastafaritoveriani löydettiin kuolleina käärittyinä krookussäkkeihin; ilmeisesti he olivat olleet tekemisissä ulkomaisten huumekauppiaiden kanssa.

Uskomusteni asettaminen kyseenalaisiksi

Tällaiset ongelmat saivat minut miettimään sitä, olivatko uskomukseni todella oikeat. Tämän lisäksi muutamat rastafaritoverini keksivät uuden ajatuksen – he eivät olleetkaan enää Jumalan poikia vaan itse Jumalia. Kieltäydyin hyväksymästä sitä. Tämä ja muut erimielisyydet synnyttivät riitaa meidän keskuudessamme. Päätin lopulta palata kotiin, vaikka olinkin ajattelutavaltani yhä rastafari ja pidin aika ajoin yhteyttä rastafaritovereihini.

Halusin puhua jonkun kanssa, mutta kukaan ei-rastafari ei voinut ymmärtää kieltäni. Muistin sen rauhan tunteen, jonka olin ennen saanut lukiessani Raamattua, joten aloin lukea sitä uudelleen. Eräät raamatunkohdat saivat minut ajattelemaan. Esimerkiksi luin Psalmista 1:1: ”Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa.” Ymmärsin, että rastafaritoverini olivat ”jumalattomia”, koska he nyt väittivät olevansa Jumalia. Sitten luin 1. Korinttolaiskirjeen 11:14:stä: ”Eikö luonto itse opeta teille, että jos miehellä on pitkä tukka, se on hänelle häpeäksi?” Kuitenkin minulla oli pitkä tukka!

Vähitellen aloin epäillä uskomuksiani yhä enemmän. Minussa alkoi kasvaa halu palvella tosi Jumalaa oikealla tavalla. Vakuutuin siitä ettei rastafarien uskonto ollut onnistunut tyydyttämään tarpeitani: tarvettani saada selvä käsitys siitä, kuka Luoja on, tarvettani saada varma peruste toivolle ikuisesta elämästä, tarvettani rakkauteen ja ymmärrykseen pohjautuvasta aidosta veljeydestä ja tarvettani ymmärtää syyt maailman yhteiskuntajärjestelmän epäoikeudenmukaisuuteen.

Tyydyttävien vastausten löytäminen

En kuitenkaan tiennyt, mistä etsisin tosi tyydytystä. Saatoin joskus istua ja itkien rukoilla Luojaa, kuka tahansa hän olikin, tulemaan avukseni. Sitten eräänä päivänä kaksi Jehovan todistajaa tuli vanhempieni kotiin, ja he alkoivat puhua Raamatusta. En kiinnittänyt heihin paljoakaan huomiota, ennen kuin mainittiin sana Harmagedon.

”Minä tiedän kaiken siitä”, sanoin. ”Ja minä elän todistaakseni sen.”

”Onko sinusta järkevää todistaa Jehovan puolesta?” toinen heistä kysyi.

”Kuka on Jehova?”

Vastaukseksi hän aukaisi nopeasti Psalmin 83:19:n, joka kuuluu: ”Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra [Jehova, UM], että sinä olet Korkein kaikessa maassa.”

Ensimmäistä kertaa nimi Jehovan todistajat merkitsi minulle jotain. Olin ennen hylännyt todistajat luokitellen heidät yhdeksi niistä kirkkoryhmistä, joita pidin väärinä. Mutta nyt otin ilomielin vastaan kirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään ja aloin heti lukea sitä.

Luku ”Kuka on Jumala?” kiinnosti minua hyvin paljon. Muistan istuneeni ja toistaneeni ääneen nimeä ”Jehova” yhä uudestaan ja uudestaan, aivan kuin lapsi, joka oli oppinut uuden sanan. Aikaa myöten sain tyydytettyä tarpeeni tietää, kuka tosi Jumala on.

Sitten luku ”Vanhurskas hallitus muuttaa maan paratiisiksi” vastasi kysymyksiini oikeudenmukaisen ja puolueettoman asianjärjestelmän mahdollisuudesta maan päällä. Kuinka kiitollinen olinkaan siitä tiedosta, että pian koko maapallosta tulee paratiisi, jossa on puhdas ja saastumaton ilma! Olin innoissani siitä, että minulla oli nyt ikuisen elämän odote ja ettei minun tarvinnutkaan muuttaa syrjäisille kukkuloille päästäkseni pois tästä pahasta yhteiskunnasta! – Psalmit 37:9–11, 29; Luukas 23:43; Ilmestys 11:18.

Tulin siihen lopputulokseen, että aikaisemmin valitsemani tie Jumalan palvontaan, ei ollut tyydyttävä. Pyysin erästä sukulaisistani leikkaamaan pitkän tukkani ja pyrin katkaisemaan kaikki suhteeni rastafaritovereihini. Mutta se ei ollut helppoa. Olin heidän mielestään petturi ja he uhkasivat jopa tappaa minut. En kuitenkaan antanut sen pelottaa minua. Tunsin, ettei mikään saa minua lopettamaan Raamatun tutkimistani, koska olin löytänyt sellaista, mikä todella tyydytti tarpeeni.

Siistittyäni itseni lähdin paikalliseen valtakunnansaliin. Pian sen jälkeen eräs tienraivaaja (Jehovan todistajien kokoaikainen saarnaaja) ryhtyi tutkimaan kanssani säännöllisesti. Hän oli erittäin ystävällinen ja kärsivällinen. Hänen täytyikin olla, koska joskus hän ei pystynyt edes ymmärtämään minua rastafarisanastoni takia.

Löydettyäni totuuden, joka tyydytti hengelliset tarpeeni, tunsin velvollisuudekseni puhua tästä hyvästä uutisesta vanhemmilleni. Äitini otti totuuden suosiollisesti vastaan ja lähti pian kanssani kokouksiin valtakunnansaliin. Ulkonäössäni ja persoonallisuudessani tapahtuneet muutokset tekivät isäänikin suuren vaikutuksen. Noin puoli vuotta sen jälkeen kun olin alkanut tutkia, vihkiydyin Jehova Jumalalle palvelemaan häntä, ja minut kastettiin. Minulla oli myös ilo nähdä äitini menevän kasteelle muutamaa kuukautta myöhemmin.

Kun palaan ajassa taaksepäin ja ajattelen sitä, kuinka kaksi läheistä rastafaritoveriani murhattiin ja kuinka toiset ovat yhä vankilassa, kiitän Jehovaa siitä, että palvelen nyt häntä! Jumalan sanan totuudesta kertominen ja rakastavien kristittyjen veljien ja sisarten kanssa seurusteleminen ovat tehneet elämästäni todella onnellisen ja tyydyttävän. Lisäksi minulla on suurenmoinen toivo ikuisesta elämästä vanhurskaassa uudessa järjestyksessä, jossa kaikki ihmisten tarpeet tyydytetään ikuisiksi ajoiksi. (Psalmit 145:16) – Lähetetty.

[Huomioteksti s. 15]

Uskoin, että kaikki Jumalan luoma oli minun omaani ja vapaasti käytettävissä, huolimatta siitä, kuka omisti sen

[Huomioteksti s. 17]

Olin innoissani siitä, että minulla oli nyt ikuisen elämän odote