’Vaimoni täytyi mennä työhön’

Herätkää: Mitä sinä teet työksesi, John?

John: Toimin kirjaajana eräässä teollisuuslaitoksessa.

Herätkää: Entä sinä, Carrie?

Carrie: Huolehdin iäkkäistä ihmisistä, autan heitä heidän kotonaan.

Herätkää: Mikä sai sinut menemään töihin?

Carrie: Rahatilanne. Vuokra ja ruoan hinta alkoivat nousta, eivätkä rahamme tuntuneet riittävän.

John: Näillä seuduilla perhe tarvitsee vähintään 1200–1400 dollaria kuussa elääkseen. Vuokramme on yli 400 dollaria kuussa. Ruokaan menee noin 50 dollaria viikossa. Lisäksi rahaa menee autoon, vaatteisiin ja puhtaanapitoon.

Herätkää: Carrie meni siis heti työhön?

John: Ei aivan heti. Yritin tehdä jonkin aikaa ylitöitä. Toisinaan tein 10 tai 11 tunnin pituisia työpäiviä ja lauantaisin olin työssä 5 tai 6 tuntia.

Carrie: Se oli hyvin raskasta meille molemmille. Meillä ei ollut koskaan aikaa olla yhdessä. Kun John tuli kotiin, hän söi illallisensa ja meni suoraa päätä nukkumaan. Eivätkä rahamme vieläkään riittäneet.

John: Tiesin etten voisi jatkaa sellaista vauhtia pitkään. Aloin näet tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Kun edistyin, aloin tajuta, ettei minulla ollut aikaa tehdä niin paljon työtä. Tarvitsin aikaa hengellisille toimilleni, kuten kristillisille kokouksille. Niinpä päätin, että ylitöistä täytyi tulla loppu. Odotimme kuitenkin, kunnes tyttäremme tuli hieman vanhemmaksi. Halusin ehdottomasti, että Carrie olisi kotona, kunnes tyttäremme on lopettanut koulunsa. Mutta kun hän meni yläasteelle Carrie alkoi tehdä osa-aikaista työtä tavarataloissa. Ja myöhemmin päätimme, että hänen olisi järkevää hankkia kokopäivätyö.

Herätkää: Olitko pahoillasi siitä, että sinun täytyi mennä töihin, Carrie?

Carrie: En. Tajusin, millaisia paineita Johnilla oli. Siksi olin iloinen, että voin auttaa.

Herätkää: Miten työssä käymisesi on vaikuttanut suhteeseenne?

Carrie: Nyt kun John ei enää tee niin paljon ylitöitä, meillä on hiukan enemmän aikaa toisillemme.

John: Siinä mielessä Carrien työssä käyminen on helpottanut tilannetta jonkin verran, koska se on huojentanut taloudellista taakkaa. Mutta me varomme laiminlyömästä toisiamme.

Carrie: Nautimme siitä, että voimme istahtaa ja keskustella asioista yhdessä. Käymme yhdessä ostoksilla. Ja suunnittelemme viikonloppumme niin, että voimme tehdä yhdessä talosta-taloon-saarnaamistyötä – siitä me nautimme erityisesti.

John: Se on parasta aikaamme yhdessä.

Herätkää: Entä kotityöt?

Carrie: Jaamme ne. Kullakin meistä on omat vastuunsa. Minä laitan ruoan, eikä Johnia ole onneksi aterioiden suhteen kovinkaan vaikea miellyttää. Jos olen väsynyt ja laitan vain salaattia, hän on tyytyväinen. Tyttäremme hoitaa tiskit ja John huolehtii muun muassa lattian pesemisestä ja vahaamisesta.

Herätkää: Eikö se ole raskasta päivän työn jälkeen?

John: On. Mutta yleensä me saamme työt tehdyksi. Tiedän kyllä, ettei minun tarvitsisi tehdä niin paljon kotitöitä jos Carrie olisi kotona.

Herätkää: Onko mielestäsi hyvä, että sekä aviomies että vaimo käyvät molemmat työssä?

John: Ei ole, ellei tilanne vaadi sitä. Perheen ei ole hyvä olla niin riippuvainen vaimon palkasta. Mitä tapahtuu, jos hän sairastuu tai tulee raskaaksi? Ylimääräinen paine voi sitä paitsi olla todellinen rasitus nuorelle parille. Toivomme siksi, että voimme jonain päivänä muuttaa nykyistä tilannettamme ja käydä molemmat osa-aikaisessa työssä. Silloin voisimme käyttää joka päivä useita tunteja kristilliseen palvelukseen.