Väärintekoja tieteen historiassa

Eivät kaikki menneen ajan suuret tiedemiehet ole olleet niin pyyteettömiä ja tieteelle vihkiytyneitä kuin meidät on saatu uskomaan. Isaac Newtonin lisäksi (joka eli vuosina 1642–1727 ja jota tarkastelimme sivulla 6) on muitakin tiedemiehiä, joiden väärinteot ovat tulleet päivänvaloon. Seuraavassa muutamia heistä:

● Klaudios Ptolemaiosta, joka eli 100-luvulla ja jonka maakeskinen maailmankuva oli vallalla 1400 vuotta, on pidetty ”antiikin ajan suurimpana tähtitieteilijänä”. Nykyään tutkijat uskovat, ettei hän hankkinut tietojaan havaintojen avulla vaan kopioimalla erään aiemmin eläneen kreikkalaisen tähtitieteilijän, Hipparkhos Nikealaisen, töitä. Hänen on epäilty hankkineen joitakin tietoja myös siten, että hän työskenteli takaperin niistä tuloksista, joita hän oli odottanut.

● Galileo Galilei (1564–1642), italialainen matemaatikko ja tähtitieteilijä, on kuuluisa siitä, että hän tutki putoavien kappaleitten liikettä Pisan kaltevassa tornissa. Häntä on pidetty nykyajan kokeellisen tieteen luojana, siltä hän perusti päätelmänsä havaittaviin tosiseikkoihin eikä Aristoteleen kirjoituksiin. Silti aikalaisten oli vaikea toistaa hänen tuloksiaan, ja hänet tunnettiin ”ajatuskokeistaan” eli siitä, että hän mieluummin kuvitteli millaiseksi kokeen lopputulos muodostuisi kuin teki havaintoja todellisesta lopputuloksesta.

● Gregor Mendeliä (1822–1881), itävaltalaista munkkia ja kasvitieteilijää, on pidetty perinnöllisyyslakien keksijänä. Hänen herneillä tekemänsä kokeet loivat pohjan perinnöllisyystieteelle. Hänen teoriansa ja tutkimustuloksensa olivat niin yhtäpitäviä, että jotkut tutkijat ajattelivat ”hänen tehneen silloin tällöin tahattomasti virheitä, jotka tukivat hänen odotuksiaan”, kun taas toisten mielestä hän syyllistyi tietojen valikointiin, siis vain sellaisten tietojen käyttämiseen, jotka pitivät yhtä hänen teoriansa kanssa.

● Robert Millikan (1868–1953), tunnettu amerikkalainen fyysikko, onnistui ensimmäisenä mittaamaan elektronin sähkövarauksen. Tästä hän sai vuonna 1923 Nobelin fysiikanpalkinnon. Asiantuntijat ovat viime vuosina tutkineet Millikanin laboratoriomuistiinpanoja ja havainneet hänen syyllistyneen tietojen valikointiin. Hän oli hylännyt sen puolen tutkimustuloksistaan, mikä ei sopinut hänen teoriaansa, vaikka hän nimenomaan sanoi tutkimusraportissaan, että hän oli koonnut siihen kaikki ne tulokset, jotka hän oli saanut ”60 perättäisen päivän kuluessa”.

● Cyril Burt (1883–1971), aateloitu englantilainen psykologi, on osaltaan muovannut Englannin koulujärjestelmää työllään lasten älykkyysosamääristä ja teoriallaan, jonka mukaan älykkyys on suurimmaksi osaksi periytyvää. Valmistellessaan Burtin elämäkertaa eräs toinen psykologi havaitsi vilppiä lähes kaikessa, mitä Burt oli julkaissut 30 viimeisen elinvuotensa aikana. ”Hänen työnsä kyllä näyttivät tieteeltä, mutta eivät silti aina olleet sitä sisällöltään”, sanoi tämä elämäkerrankirjoittaja.

”Jos tieteen historian merkkihenkilöt saattoivat tarpeen tullen väärentää tutkimustuloksiaan taatakseen sen, että heidän ajatuksensa varmasti pääsevät voitolle, nykytiedemiehillä houkutusten täytyy olla paljon suurempia”, sanotaan kirjassa Betrayers of the Truth (Totuuden vääristelijät). Olipa tämä totta tai ei, tiede ja tiedemiehet eivät ole mikään poikkeus, mitä tulee pettämiseen ja huijaamiseen.