Rauhattomien aikojemme perintö
PAKOLAISONGELMA ei ole mikään uusi ilmiö. Historian eri käännekohdissa suuret ihmisjoukot ovat usein joutuneet lähtemään kodeistaan. Esimerkiksi Euroopan nykyinen koostumus johtuu paljolti siitä muuttoliikkeestä, joka seurasi Rooman maailmanvallan kukistumista. Joku saattaisi kuitenkin ajatella, että tällaiset murheelliset joukkovaellukset kuuluisivat vain menneisyyteen. Silti YK:n entinen pakolaisasiain pääkomissaari mainitsi äskettäin, että ”joukkomaastamuutoista on tulossa ajallemme ominainen pysyvä, järkyttävä piirre”. Miksi hän saattoi sanoa näin?
Pakolaisten aikakausi
Kuten Raamattu ennusti, rauha on otettu pois maasta vuodesta 1914 lähtien. (Ilmestys 6:4) Ensimmäisen maailmansodan ensilaukaukset merkitsivät syvällekäypiä sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia muutoksia. Toisen maailmansodan puhkeamisen teki tämän tosiasian vielä ilmeisemmäksi, kun se jätti Euroopassa jälkeensä 11 miljoonaa pakolaista.
Toisen maailmansodan jälkeen keskityttiin näiden pakolaisten asuttamiseen uusille asuinsijoilleen. Mutta sota oli merkinnyt kuolinkellojen soimista myös kolonialismille. Kautta Aasian ja Afrikan alkoi syntyä uusia valtioita, jotka joutuivat maksamaan ”itsenäisyydestään” kalliin hinnan verenvuodatuksena ja sosiaalis-taloudellisena kaaoksena. Tuhannet eurooppalaiset havaitsivat joutuvansa karkotettavaksi uudesta isänmaastaan. Tuhansien asukkaiden maastamuutto johti myös sisäisiin poliittisiin mullistuksiin. Tilanne jatkuu samanlaisena yhä tänä päivänä. Etiopiasta on sodan ja kuivuuden vuoksi paennut kuuden viime vuoden aikana miljoona ihmistä. Runsaasti yli neljännesmiljoonaa ihmistä pakeni Zimbabwesta maan sisäisten selkkausten aikana vuosina 1972–1979.
Aasia sekä Keski- ja Etelä-Amerikka ovat samoin kärsineet suurista joukkomuutoista, jotka ovat johtuneet poliittisista muutoksista. Intia esimerkiksi sai Isolta-Britannialta itsenäisyyden vuonna 1947. Seurasi maan jako, jolloin syntyi kaksi valtiota, hindulainen Intia ja muhamettilainen Pakistan. Sekä Intian että Pakistanin alueelle jäi toisuskoisia vähemmistöjä, mikä kummassakin maassa johti verilöylyihin. Hindut joutuivat pakenemaan Pakistanista ja muhamettilaiset Intiasta. Se oli suurimpia historian tuntemia väestönvaihtoja. 18 miljoonaa ihmistä sai lähteä kotikonnuiltaan. Peräti 10 prosenttia näistä pakolaisista surmattiin tai kuoli nälkään tai uupumukseen ennen uuteen kotimaahansa pääsyä. Korean jakaminen Pohjois- ja Etelä-Koreaksi sai samoin aikaan pakolaisia, kaikkiaan 1,8 miljoonaa. Ja Thaimaalla on nykyään huolehdittavana lähes 200000 ihmistä, jotka ovat paenneet Kamputseassa, Vietnamissa ja Laosissa käytyjen sotien jaloista.
Nämä valtavat väestömullistukset ovat vain yksi osoitus siitä, että ihminen ei hallitse niitä ongelmia, jotka ovat vitsanneet ihmiskuntaa vuodesta 1914 lähtien. Tarkastelkaamme tämän vakuudeksi edelleen aikamme taloudellisia pakolaisia.
Eivät enää tervetulleita
”HEITTÄKÄÄ TURKKILAISET ULOS” luki suurin kirjaimin eräässä käsin kirjoitetussa julisteessa. Se oli osoitus kasvavasta vihamielisyydestä, jota saksalaiset tuntevat Turkista muuttaneita yli 1,4:ää miljoonaa siirtolaista kohtaan. Ja näin siitä huolimatta, että he ovat tulleet maahan saksalaisten kutsusta! Heidän vaikea tilanteensa on melko tyypillinen esimerkki toisenlaisesta pakolaisvirrasta: taloudellisen ahdingon synnyttämistä pakolaisista. He eivät välttämättä pakene sortavaa hallitusta tai uskonnollista vainoa, minkä vuoksi heitä pidettäisiin varsinaisina pakolaisina. Mutta he pakenevat maansa taloudellista köyhtymistä, työttömyyttä, kestämätöntä inflaatiota ja jopa suoranaista nälkää. Varsinaisten pakolaisten tavoin hekin saavat hyvin usein osakseen vihamielisyyttä sen kansan taholta, jonka keskuudesta he ovat päättäneet etsiä turvaa.
Tämä tuo mieleemme kauan sitten Egyptissä kehittyneen tilanteen. Me muistamme, että israelilaiset menivät tuohon maahan aluksi ’muukalaisina’, koska nälänhätä pakotti heidät vaeltamaan Egyptiin ylläpidon saamiseksi. Farao, joka oli kiitollisuudenvelassa israelilaiselle Joosefille siksi että tämä oli ennustanut nälänhädän ja tehnyt järjestelyjä sen varalta, pyysi israelilaisia asettumaan Gooseniin. (1. Mooseksen kirjan luvut 41, 42 ja 47) Mutta ennen pitkää heitä ei enää pidetty tervetulleina.
”Kasvava pakolaisvastainen mieliala”
Kielten, kulttuurin ja uskonnon erilaisuudesta johtuva jännitys israelilaisten ja egyptiläisten välillä kasvoi. Egyptin maanviljelijät olivat vihaisia varsinkin siitä, että israelilaisten karja kulutti maata. Sitten Egyptin hallitsija vaihtui. Samassa israelilaiset havaitsivat olevansa juuri niiden orjia, jotka olivat auttaneet heitä. – 2. Mooseksen kirja 1:8–11.
Samoin on nykyään, Korkeasuhdanteen aikana ulkomaalaiset toivotetaan tavallisesti tervetulleiksi, koska he usein ovat halukkaita tekemään sellaista työtä, jota maan omat asukkaat väheksyvät. Esimerkiksi Euroopassa on noin 12,5 miljoonaa vierastyöläistä. Business Week sanoi: ”Kaksi ja puoli vuotta kestänyt hidas taloudellinen kasvu, raskaan teollisuuden taantuma ja tehtaissa nykyään lisääntyvä automaatio johtaa työpaikkojen vähenemiseen ja siihen, että vierastyöläisiin kohdistuu yhä enemmän rotuvihaa.”
Yhdysvalloissa jännitystä lisää se, että monet taloudellisen ahdingon synnyttämät pakolaiset ovat tulleet maahan laittomasti. Haitilaisia on vuodesta 1972 lähtien muuttanut laittomasti maahan arviolta 40000 – 50000. Ja taloudellisesti hyvin heikosta Meksikosta virtaa päivittäin lisäksi tuhansia muita, jotka etsivät epätoivoisesti työtä.
Mutta valtava varsinaisten pakolaisten ja taloudellisista syistä pakolaiseksi lähtevien virta koettelee maan taloutta ja kärsivällisyyttä äärimmilleen. Esimerkiksi Time-aikakauslehti kertoi, että ”Yhdysvaltain taloudellisen taantuman ja sosiaaliohjelmien supistamisen uhan edessä – – mielialat kääntyvät kongressissa yhä enemmän pakolaisia vastaan”. Samoin monet muut maat eivät pidä siirtolaisia enää tervetulleina.
Äskeiset tapahtumat Nigeriassa valaisevat sitä, kuinka ei-toivottaviksi taloudellisen ahdingon synnyttämät pakolaiset voivat äkkiä tulla.
[Kuva s. 6]
Monet taloudellisista syistä pakolaisiksi lähtevät tulevat laittomasti toiseen maahan saadakseen työtä