Lukijoitten kirjeitä

Vanhemmat ymmärtämään

Luettuani kirjoituksen ”Nuoret kysyvät: Miten voin saada vanhempani ymmärtämään minua?” [suomeksi 22.8.1983] minusta tuntui, että minun täytyy kertoa teille, mitä itse olen kokenut. Perheessäni on ongelmia. Äitiäni pahoinpideltiin lapsena. Isäpuoleni on alkoholisti. Lapsuudessamme äitini tavallaan hylkäsi sisareni ja minut, koska hän oli joko työssä tai ”liian väsynyt” tarjotakseen meille seuraa. Ollessaan selvä isäpuoleni oli kiinnostunut siitä mitä teimme, mutta hän oli melko harvoin selvä. Vaikka minulla ja sisarellani olikin aina katto päämme päällä ja ruokaa jääkaapissa, niin rakkauden ja kypsymisen tarpeemme jäivät täyttämättä. Aina kun yritin puhua äidilleni hän vastasi minulle (ja vastaa yhä) vain lyhyesti tahtoen sanoa sillä: ”Älä häiritse minua.”

Olen koko elämäni ajan etsinyt rakkautta ja ymmärrystä vanhemmiltani. Mutta koska en ole koskaan saanut niitä, olen kärsinyt epäonnistumisen tunteesta ja heikosta itseluottamuksesta. Olen mielissäni siitä, etten lukenut tätä kirjoitusta varttuessani aikuiseksi (olen 22-vuotias), koska silloin olisin luultavasti yrittänyt vielä uutterammin saavuttaa heidän hyväksyntänsä, epäonnistunut siinä ja syyttänyt siitä itseäni. Tarkoitukseni ei ole kuulostaa epäkunnioittavalta. Uskon, että antamanne neuvot voivat auttaa joitakuita lapsia. Minusta kuitenkin tuntuu, että ne voivat vahingoittaa niiden lasten itsetuntoa, joiden vanhemmat eivät kykene ymmärtämään lastensa tarpeita.

D. H., Minnesota, USA

Ymmärrämme tunteesi ja kiitämme sinua siitä että kerroit ne meille. Kirjoituksen tarkoitus ei ollut osoittaa yhteydenpito-ongelman olevan yksipuolinen, sellainen että vain lapset eivät puhuisi vanhemmilleen. Sen tarkoitus on auttaa sekä vanhempia että lapsia ymmärtämään, mitä he voivat tehdä edistääkseen parempaa yhteydenpitoa kodissa. On totta, että kirjoituksessa olleet tiedot auttavat parhaiten ilmapiirin parantamisessa sellaisissa kodeissa, joissa sekä lapset että vanhemmat haluavat soveltaa käytäntöön näitä neuvoja. Me toivomme kuitenkin, että jopa sellaisessa sinun kuvailemassasi epäsuotuisassa asemassa olevat nuoret voivat saada aikaan jonkinlaista parannusta soveltamalla mahdollisuuksiensa mukaan kirjoituksessa esitettyjä periaatteita käytäntöön. – Toimitus.

Haluaisin ilmaista kiitollisuuteni ja arvostukseni kirjoituksesta ”Miten voin saada vanhempani ymmärtämään minua?” Olen kahden teini-ikäisen pojan äiti. Vaikutti siltä kuin kirjoituksen tapahtumat olisivat olleet suoraan kodistani. Minulla on ollut yhteydenpito-ongelmia poikieni kanssa. Kirjoitus oli hyvin suora eikä se asettanut vastuuta ainoastaan meille vanhemmille vaan myös lapsillemme.

R. W., Alabama, USA