Rakenna siltoja keskustelemalla

OIKEIN vai väärin: keskusteleminen on helppoa, koska kaikki puhuvat? Väärin! Jo pelkkä ajatus varsinkin jonkun ventovieraan kanssa puhumisesta aiheuttaa usein hämmennystä. Mieleen tulvahtaa tuskaisia kysymyksiä: ”Miten aloitan keskustelun? Mistä meidän pitäisi puhua? Entä vieras korostukseni?” Aralla keskustelijalla on vastuksenaan tällaisia ja monia muita epäilyksiä. Mikä voi auttaa häntä?

Olettakaamme että odottelet bussia. On ilta ja laskeva aurinko maalailee kaupunkia kauniilla väreillään. Pysäkillä on myös toinen ihminen, jota et tunne. Hän seisoo noin metrin päässä sinusta, nähtävästi ajatuksiinsa vaipuneena. Olette kahdestaan. Syntyykö teidän välillenne muuri vai silta eli pysyttekö vaiti vai alatteko keskustella?

”Jotkut sanovat tätä kaupunkia suureksi ja kylmäksi, mutta kyllä auringonlasku on täällä aivan yhtä kaunis kuin siinä pikkukaupungissa, josta olen kotoisin.”

Olet rakentanut ensimmäisen kaaren siltaan, jonka toinen pää osoittaa kohti lähimmäistäsi. Useimmiten hän ilmaisee myönteistä vastakaikua, ja näin kuilun yli on syntynyt silta. Tietenkään kaikki eivät halua puhua. Mutta olet ainakin tarjonnut tilaisuuden siihen käyttämällä yksinkertaista yhteistä pohjaa: auringonlaskun kauneutta. Se viehättää yleensä kaikkia.

Jos kuitenkin alat puhua ITSESTÄSI, niin keskustelu jää kyllä hyvin lyhyeksi. Koska aiheen täytyy vedota kuulijaasi, valitse harvoin teemaksesi OMA ITSESI. Valaisemme tätä tarinalla itserakkaasta elokuvatähdestä. Hän ikävystytti isäntäväkeään tunnin ajan kaikella sillä mitättömällä mitä hänen elämässään oli tapahtunut sen jälkeen kun he olivat tavanneet viimeksi. Lopuksi hän sanoi: ”No niin, ei puhuta enää minusta. Sanokaapa, oletteko nähneet uusimman elokuvani?” Älä aloita keskustelua itsekeskeisestä näkökulmasta.

Valitse siis puheenaiheesi taiten. Älä puhu itsestäsi äläkä ehkä edes siitä mitä olet tehnyt. Puhu sen sijaan siitä, mitä on tapahtunut, mitä tulee tapahtumaan, uutisista, säästä, maailmantapahtumista ja siitä, miten ne vaikuttavat sinuun ja kuulijaasi.

On tietenkin eri asia löytää jokin molempia kiinnostava aihe kuin esittää se kiintoisalla tavalla. Sinun täytyy auttaa kuulijaasi näkemään asiat yhtä selvästi ja eloisasti kuin sinä ne näet. Miten se onnistuu? Puhumalla innostuneesti sellaisesta mistä sinä pidät. Jos huomaat iskeneesi ”kultasuoneen” ja toverisi on yhtä innostunut kuin sinä, tee sen jälkeen kysymyksiä. Vedä hänet esiin kuorestaan. Välillenne syntynyt vuorovaikutus hyödyttää teitä molempia.

”Puhun vieraalla korostuksella”

Joistakuista tuntuu, ettei heistä voi milloinkaan tulla hyviä keskustelijoita, koska heidän puheensa ei noudata hyväksyttyjä kieliopillisia sääntöjä eivätkä he osaa ääntää oikein. Vierassyntyisistä tuntuu joskus tällaiselta, ja he sanovat: ”Puhun vieraalla korostuksella, ja ehkä ihmiset eivät ymmärrä minua kovin hyvin.” Todellisuudessa monet pitävät oudosta korostuksesta. Esimerkiksi eräs englantilainen, joka asui Espanjassa ja Portugalissa monia vuosia, selitti: ”Vaikka tiesinkin puhuvani espanjaa tai portugalia väärällä korostuksella, se itse asiassa piti monesti kiinnostusta yllä. Joskus saattoi kestää kotvan ennen kuin kuulijani pääsi jyvälle puheestani, mutta sen jälkeen he olivat iloisia siitä, että olin opetellut heidän kieltään.”

Monissa maissa vieraalla korostuksella puhuminen on aivan yleistä. Kukaan ei edes kohota kulmiaan sellaiselle. Älä siksi anna vieraan korostuksesi häiritä sinua. Sen sijaan sen perusteella, että olet tullut vieraasta maasta, sinulla voi olla valtava aiheitten ja kokemusten varasto.

Useimmissa maissa on joka tapauksessa monenlaisia korostuksia ja murteita. Ne ovat kaikki osa ihmisperheen kiehtovaa monenlaatuisuutta. Joskus kaupunkilaiset kuuntelevat mielellään maalaisten leveää puhetta tajuamatta sitä, että heidän ”merkillinen” puheensa kiehtoo yhtä lailla maalaisia. Tärkeää on todellisuudessa se, että he puhuvat.

Onko vaikeaa kuunnella?

Kuunteleminen on toinen puoli hyvästä keskustelutaidosta ja aivan yhtä tärkeä kuin puhuminen. Vaikeus on siinä, että jotkut eivät todellisuudessa kuuntele. He vain suunnittelevat seuraavaa ajatusketjuaan ja odottavat suunvuoron saamista, jolloin he sitten äkkiä siirtyvätkin sisällöltään tai tunnelataukseltaan erilaiseen asiaan. Näin keskustelu muuttuu kahdeksi irralliseksi yksinpuheluksi. Miten sopiva siksi onkaan seuraava neuvo: ”Olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan.” – Jaakob 1:19, Kirkkoraamattu.

Hyvä kuunteleminen osoittaa hyviä tapoja. Se tarkastelee ennakkoluulottomasti esitettyjä näkökohtia ja puntaroi, miten ne voisivat vaikuttaa senhetkisiin mielipiteisiin. Aito vilpittömyys tulee silloin ilmeiseksi. Koettaako kuulija kaikin keinoin pitää kiinni jostain näkökulmasta? Vai tunnustaako hän toisen olevan oikeassa kuullessaan tämän esittävän järkevät perustelut? Vilpittömyys ja joustavuus siis edistävät hyvää keskustelutaitoa.

Missään vilpitön kuunteleminen ei ole niin tärkeää kuin avioliitossa. Onko sinulle käynyt niin, että puhuessasi miehellesi tai vaimollesi olet saanut häneltä vain välttelevän vastauksen merkiksi siitä, ettei sanaakaan ollut mennyt perille? Sellainen voi varmasti olla raivostuttavaa. Puhuminen ja kuunteleminen ovat kuitenkin tärkeitä edellytyksiä avioliiton onnistumiselle. Avioliitossa tarvitaan varmaa luottamuksen sidettä, joka perustuu mielekkääseen ajatustenvaihtoon ja kahdenkeskisistä asioista puhumiseen.

Valitettavasti jotkut pääsevät vain harvoin tai eivät koskaan nauttimaan tällaisesta luottamuksellisesta puhumisesta. Heillä on pistävä kieli ja he verhoavat loukkauksensa nokkeluuteen tai vitsikkyyteen. Toisten on vastenmielistä olla heidän lähellään, sillä he eivät koskaan tiedä milloin nämä teräväkieliset saavat heidät ärsyyntymään. On niin kuin Raamatun sananlasku sanoo: ”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja.” On siis paljon parempi noudattaa tätä neuvoa: ”Olkoon puheenne aina miellyttävää, suolalla höystettyä, tietääksenne kuinka teidän pitää kullekin vastata.” Miellyttävä keskustelu ei siis koskaan loukkaa tarpeettomasti toisen tunteita eikä heikennä hänen arvoaan. – Sananlaskut 12:18; Kolossalaisille 4:6.

Ole siis keskustelija. Älä pelkää kaataa aitoja ja rakentaa siltoja. Muista, että keskustelutaito on kuvattu ”mielen ihastuttaviksi pidoiksi”, ”järjen juhlaksi ja sielun virtaukseksi”. Anna siis ’sielusi virrata’ tutustumalla ihmisiin ja antamalla heidän tutustua sinuun. Vielä yksi seikka: älä hukuta kuulijaasi puhetulvaan. Tiedä, milloin on aika lopettaa!