Onko Jumalalla äiti?

AMBULANSSISSA, joka kiiti Roomassa kohti Gemellin sairaalaa, ”mutisi runsaasti verta vuotava Johannes Paavali hiljaa puolaksi: ’Neitsyt Maria, Neitsyt Maria.’” Näin kertoi uutistieto, joka kuvaili turkkilaisen miehen yritystä murhata Johannes Paavali II ampumalla vuoden 1981 toukokuussa.

Vetoamalla vaikeassa ahdingossaan Mariaan paavi ilmaisi sitä kunnioitusta, jonka kohteena tämä Jumalan valitsema ja suuresti siunaama nainen on, nainen, joka synnytti Jeesuksen ja jota katolilaiset kutsuvat Jumalan äidiksi. Tällainen Marian kunnioittaminen on hyvin yleistä ja ilmenee monin eri tavoin, ja se saa ihmiset miettimään, mistä tällainen kunnioitus on saanut alkunsa.

Lähes 2000 vuotta sitten Maria, Galilean Nasaretissa asunut neito, koki jotain ylevää: taivaallinen sanansaattaja kertoi hänelle, että hän oli synnyttävä pojan, joka hänen pitäisi nimittää Jeesukseksi. Maria kysyi, miten hänelle, neitsyelle, voisi tapahtua sellaista. Enkeli vastasi: ”Pyhää henkeä tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima peittää sinut varjoonsa. Siksi myös sitä, mikä syntyy, kutsutaan pyhäksi, Jumalan Pojaksi.” – Luukas 1:26–36.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin tämä ”Jumalan Poika” johti voimaperäistä saarnaamisrynnistystä ja perusti kristillisen seurakunnan. Muutaman seuraavan vuosisadan kuluessa kristillisyys koki suuria vaikeuksia ja myös muutoksia. Vähitellen siitä tuli Rooman imperiumin virallinen uskonto. Syntyi myös mielipide-eroavuuksia, joista yksi liittyi siihen, oliko Kristus Poika-Jumala vai Jumalan Poika?

Rooman keisari Konstantinus, joka tunnustautui kristityksi mutta jota ei ollut kastettu kristinuskoon, kutsui vuonna 325 piispat erikoiskokoukseen Nikeaan pohtimaan tätä kysymystä. Seurauksena oli, että kolminaisuusopista tuli virallinen uskonkappale, jossa sanotaan, että Jeesus on saman arvoinen, yhtä ikuinen ja ”samaa olemusta” kuin Jumala. Tuossa kirkolliskokouksessa muotoillussa alkuperäisessä Nikean uskontunnustuksessa ei kuitenkaan puhuttu mitään neitsyt Mariasta.

Kun nyt Jeesus oli virallisesti julistettu ”Jumalaksi”, seuraava johdonmukainen askel kirkon näkökulmasta oli se, että Maria julistettaisiin ”Jumalan äidiksi”. Tämä tapahtui vuonna 431 Efesoksen kirkolliskokouksessa, missä hän sain nimen theotokos ’Jumalan-synnyttäjä’ eli ’Jumalan äiti’. Kesti kuitenkin vuosisatoja ennen kuin Marian palvontaa levisi kaikkialle. Tri F. Van Der Meer osoittaa kirjassaan Augustine the Bishop, että Augustinuksen aikaan (400-luvulla) ja Pohjois-Afrikassa ”kansa – – ei missään palvonut Mariaa”. Joka tapauksessa noin vuoteen 1000 mennessä Marian palvonta oli yleistä kaikkialla Euroopassa, ja monet kirkot nimettiin hänen mukaansa, mistä Pariisin kuuluisa Notre Dame (”Valtiattaremme” = Neitsyt Maria) on yksi esimerkki.

”Saastattoman sikiämisen” opista tuli vuonna 1854 uskonkappale, jonka mukaan Maria vapautui synnistä hedelmöityshetkellä. Vuonna 1950 paavi Pius XII määritteli sen käsityksen, että Maria otettiin ruumiillisesti taivaaseen. Kaikki tällainen tyydytti suuresti Maria-liikettä eli niitä, jotka eritoten ovat omistautuneet Marian palvontaan.

Katolinen kirjailija Zsolt Aradi kirjoittaa: ”Maria vartioi kansakuntia – – upeista tuomiokirkoista ja pieniltä tienvarsialttareilta; vuorten huipuilta ja valtameren rannoilta – – Marian kunnioituksesta – – on tullut osa maisemaa. On olemassa tuhansia etupäässä katolisia ja ortodoksisia ja miksei myös protestanttisia Marian tai Pyhän Marian kirkkoja.” – Shrines to Our Lady Around the World.

Zaragozassa Espanjassa on kuuluisa Mariaa esittävä veistokuva, niin sanottu La Virgen del Pilar (Pylvään neitsyt). Vanhan paikallisen tarinan mukaan enkelit kuljettivat Marian Jerusalemista Zaragozaan. Siellä hän tapasi apostoli Jaakobin ja jätti jälkeensä ”pienen jaspiksesta valmistetun pylvään, jonka päälle hän oli asettanut itseään esittävän kauniin pienen patsaan”. Edellä lainatussa kirjassa sanotaan: ”Zaragozalaisten tunteet rakasta Virgen del pilariaan kohtaan – – ovat punoutuneet yhteen heidän isänmaallisuutensa, kansallistunteensa kanssa, – – he tervehtivät häntä kansansa johtajana.” – Shrines to Our Lady Around the World.

Etelä-Amerikassa Argentiina, Uruguay ja Paraguay tunnustivat vuonna 1930 erään paikallisen veistokuvan, Lujanin Neitsyen, suojelijattarekseen. Aradi jatkaa: ”Äskettäin Argentiinan armeija valitsi Lujanin Neitsyen suojeluspyhimyksekseen. Vanhaa tapaa noudattaen eräs armeijan rykmentti pyhitettiin hänen palvelukseensa. Tästä rykmentistä tulee hänen ’omaisuuttaan’, ja rykmentin jäsenet käyttävät hänestä nimitystä ’La generala del Lujan’ [Lujanin kenraalitar].”

Kansakunnan johtaja, sotapäällikkö, ihmiskunnan lunastaja Kristuksen rinnalla, kaikkien ihmisten äiti, kaiken armon välittäjä, koko luomakunnan kuningatar, Jumalan äiti, taivaan kuningatar – kaikkia tällaisia arvonimiä ja mainesanoja liitetään Mariaan. Sen johdosta monet ajattelevaiset katolilaiset miettivätkin vakavasti sitä, onko tällaisessa jo menty liian pitkälle. Eräs teologian apulaisprofessori Princetonin pappisseminaarista kirjoittaa: ”Me häpäisemme Mariaa lukemattomin tavoin. – – Me olemme tehneet hänestä taivaan kuningattaren.”

Mitä Raamattu sitten sanoo?

Vilpittömät Raamatun tutkijat kunnioittavat Mariaa syvästi ja rakastavat häntä lämpimästi Jumalan uskollisena palvelijana, jonka hän valitsi tärkeään tehtävään Messiaan äidiksi. He arvostavat suuresti hänen esimerkkiään Jeesuksen Kristuksen vaatimattomana, antaumuksellisena seuraajana. He eivät kuitenkaan pidä häntä Jumalan äitinä yksinkertaisesti siitä syystä, että Jumalan sana ei puhu missään Mariasta sellaisena.

Huomaa, millaisen esimerkin Jeesus itse antoi osoittaessaan sanansa äidilleen Kaanaan hääjuhlissa. Me luemme: ”Kun viini kului loppuun, Jeesuksen äiti sanoi hänelle: ’Heillä ei ole viiniä.’ Mutta Jeesus sanoi hänelle: ’Mitä minulla on tekemistä sinun kanssasi, nainen?’” (Johannes 2:3, 4) Kun hän kerran puhui julkisesti, eräs ihmisjoukossa ollut nainen sanoi hänelle: ”Onnellinen on se kohtu, joka on kantanut sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt!” Nyt olisi ilmeisesti tarjoutunut erinomainen tilaisuus osoittaa hänen äidilleen aivan erityistä kunniaa. Sen sijaan Jeesus kuitenkin sanoi: ”Ei, vaan onnellisia ovat pikemminkin ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja pitävät sen!” (Luukas 11:27, 28) Vähän ennen kuolemaansa Jeesus puhui äidilleen ja rakkaalle opetuslapselleen Johannekselle ja sanoi: ”Nainen, katso, poikasi!” Sitten hän sanoi sille opetuslapselle: ”Katso! Äitisi!” – Johannes 19:26, 27.

Vilpittömille kristityille nämä Raamatun viittaukset Mariaan opettavat selvästi, että Jeesus varoi huolellisesti osoittamasta äidilleen erityistä kunniaa, eikä hän sallinut heidän suhteensa vaikuttaa häneen. Apostolit seurasivat hänen esimerkkiään. Tarkastelkaamme nyt perustavaa kysymystä:

Onko Jeesus Jumala?

Antakaamme Jumalan sanan selvittää tämäkin asia. Kun enkeli ilmoitti Marialle Jeesuksen syntymästä, hän sanoi: ”Sitä, mikä syntyy, kutsutaan pyhäksi, Jumalan Pojaksi.” (Luukas 1:35) Jeesus ei koskaan väittänyt olevansa Jumala. Juutalaiset kuitenkin syyttivät häntä siitä, että hän oli tehnyt itsestään Jumalan, mutta hän oikaisi heitä sanomalla: ”Olen Jumalan Poika.” – Johannes 10:33–36.

Vähän ennen kuolemaansa Jeesus huudahti: ”Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut?” (Matteus 27:46) Ylösnousemuksensa jälkeen hän sanoi: ”Minä nousen minun Isäni ja teidän Isänne luo ja minun Jumalani ja teidän Jumalanne luo.” (Johannes 20:17) Erään toisen kerran hän sanoi: ”Isä on minua suurempi.” (Johannes 14:28) Ilmeisesti Jumalan, Jehovan (tai Jahven), ei tarvitse rukoilla ketään. Jeesus kuitenkin rukoili usein taivaassa olevaa Isäänsä, välistä ”voimakkain huudoin ja kyynelin – – Vaikka hän oli Poika, niin hän oppi tottelevaisuuden siitä, mitä hän kärsi.” (Heprealaisille 5:7, 8) Kaikkivaltias Jumala, Isä, ei olisi voinut koskaan kuolla. Meidän toivomme pelastumisesta perustuu kuitenkin sille tosiasialle, että Jeesus kuoli.

Näistä ja monista muista hyvin painavista syistä tosi kristittyjen kanta on, että Jeesus ei ole Jumala vaan pikemminkin hänen Poikansa, mistä taas seuraa, ettei Maria ole ”Jumalan äiti”. Sitä paitsi Jeesus sanoi kerran: ”Jumala on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.” (Johannes 4:24) Toisaalta Marian palvonta on kääntänyt miljoonien vilpittömien ihmisten antaumuksen ja palvonnan Luojasta luomukseen. Tämä on murheellista sen vuoksi, että Raamattu tuomitsee ne, ”jotka vaihtoivat Jumalan totuuden valheeseen ja osoittivat uskonnollista kunnioitusta ja suorittivat pyhää palvelusta luodulle ennemmin kuin Luojalle”. – Roomalaisille 1:25.

Kun puolalainen ammattiyhdistysjohtaja Lech Walesa oli paineen alaisena, hänen kerrotaan sanoneen: ”Ei, en minä pelkää. Minulla on aina Äiti Maria tukenani.” Mutta etsiikö hän turvaa oikeasta lähteestä? Ollessaan paineen alaisina Raamattua tutkivat noudattavat seuraavaa henkeytettyä neuvoa: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi, niin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, on varjeleva teidän sydämenne ja mielenkykynne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” – Filippiläisille 4:6, 7.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 23]

Virgen del Pilar