Uskotko evoluutioon, luomiseen vai kreationismiin?

TIETEEN ja uskonnon ristiriidat eivät ole mitään uutta. Katolinen kirkko opetti vielä 1500-luvulla, että aurinko ja planeetat olivat kaikki maapallon kiertolaisia. Vuonna 1543 Kopernikus alkoi puhua uudesta järjestelmästä, jossa maapallo ja planeetat kiersivät aurinkoa. Alussa se herätti voimakasta uskonnollista vastustusta. Kesti lähes sata vuotta, ennen kuin se Galilein kaukoputkihavaintojen ja Keplerin planeettojen liikkeistä tekemien matemaattisten laskelmien avulla tuli yleisesti hyväksytyksi.

Länsimaiden uskonnot olivat 1700-luvulle saakka sitä mieltä, että maapallo oli luotu vain 6000 vuotta sitten. Hutton ehdotti vuonna 1785 niin sanottua aktualismin periaatetta, joka edellytti geologisilta muutoksilta paljon pitempiä ajanjaksoja. Jälleen alkoivat uskonnolliset ristiriidat velloa, ja vellomista kesti noin 50 vuotta, mutta Lyellin kenttätutkimukset ja geologisten kerrostumien systemointi johtivat lopulta siihen, että maapalloa alettiin pitää paljon vanhempana.

Raamatun kertomukseen Jumalan suorittamasta ihmisen luomisesta uskottiin yleisesti aina viime vuosisadan puoliväliin saakka. Darwinin teoria evoluution tietä tapahtuneesta lajien synnystä julkaistiin vuonna 1859, ja se kohtasi nopeasti voimakasta uskonnollista vastarintaa. Siitä on jo runsaat sata vuotta, ja evolutionistit saattavat helposti ajatella, että heidän oppinsa on jo nyt tullut kaikkialla yleisesti hyväksytyksi. On totta, että monet kirkonjohtajat ovat antautuneet, mutta evoluutioteorialle tehdään yhä pontevaa ja päättäväistä vastarintaa. Darwinin kannattajat odottelevat yhä omaa Galileitaan tai Lyelliaan. Sillä välin monet valistuneet ihmiset ovat alkaneet uskoa, ettei evoluutiolle välttämättä myönnetä samanlaista riemusaattoa kuin niille mullistuksille, joita tieteellisessä ajattelussa on tapahtunut aiemmin.

Yhdysvalloissa eräät ”ristiretkeläiset” pyrkivät nykyään rajoittamaan evoluution opetusta yhteiskunnan ylläpitämissä kouluissa ajamalla lakeja, joiden nojalla luomiselle tulee antaa yhtä paljon opetusaikaa. Tuoreimmassa oikeusriidassa eräs liittovaltion tuomari päätti, ettei ”luomistiedettä” sellaisena kuin eräs Arkansasin osavaltiolaki sen määritteli voida kelpuuttaa tasaveroisena evoluution rinnalle. Tällainen takaisku oli pettymys monille, joiden mielestä evoluutio ei selitä tyydyttävästi elämän alkuperää. Miksi kävi näin?

”Tieteellisen kreationismin” puutteet

Oikeudenkäynnissä annetuista lausunnoista näkee, ettei luomisen puolesta esitettyjä tieteellisiä todisteita ollut suunnattu selvästi evoluutiota vastaan. Sen sijaan ne katosivat näkyvistä osapuolten kiistellessä sivuseikoista, varsinkin kahdesta sellaisesta kreationismin opinkappaleesta, jotka oli sisällytetty kyseiseen arkansasilaiseen lakiin:

1. Luomisesta on kulunut vasta muutama tuhat vuotta.

2. Kaikki geologiset kerrostumat ovat syntyneet Raamatun vedenpaisumuksen yhteydessä.

Kummallakaan näistä opinkappaleista ei ole ratkaisevaa merkitystä sen keskeisen kysymyksen kannalta, ovatko elolliset luotuja vai eivät. Ne ovat vain oppeja, joista muutamien kirkkokuntien jäsenet, adventistit etunenässä, pitävät kiinni. Adventistit ovat ytimenä ryhmässä, joka oli puuhaamassa mainittua lakia. Kun tällaisia lahkolaiskäsityksiä sisällytettiin lakiin sellaisina, joita täytyisi opettaa yhteiskunnan ylläpitämissä kouluissa, oli etukäteen selvää, että tällainen laki julistettaisiin perustuslain vastaiseksi.

Kreationistien opit eivät ole raamatullisia

Asettaako tieteellisen kreationismin (jolla nimellä tätä liikettä kutsutaan) tuomioistuimessa kärsimä tappio Raamatun epäsuotuisaan valoon? Onko äskettäin tapahtunutta luomista ja vedenpaisumuksen avulla syntyneitä geologisia kerrostumia koskevat opit saatu Jumalan sanasta?

Asioista perillä oleva raamatuntutkija vastaisi kieltävästi. Vaikka Raamattu sanookin selvästi Jumalan luoneen taivaat ja maapallon ja kaiken niissä olevan, se ei sano, milloin kaikki tuo luotiin. Useimpia puolustuksen todistajia kahlitsi se uskonnollinen oppi, jonka mukaan 1. Mooseksen kirjan kuusi luomispäivää kestivät yhteensä vain 144 tuntia. Se juontaa juurensa eräästä erheellisestä fundamentalistien opetuksesta, jota tiede ei 1600-luvulla asettunut vastustamaan mutta joka ei enää nykyisen tiedon valossa pidä paikkaansa. Raamattu itse ei aseta luomispäiville mitään tällaista aikamäärää.

1. Mooseksen kirjan ensimmäisessä jakeessa sanotaan vain: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.” Jos ymmärrämme tämän tarkoittavan tähtitaivaitten, galaksien ja maapallomme sisältävän aurinkokunnan luomista, me puhumme ensimmäistä luomispäivää edeltäneistä tapahtumista. 2. jakeen kuvaus maapallon tilasta edeltää myös ensimmäistä päivää. Vasta jakeissa 3–5 meille kerrotaan ensimmäisen luomispäivän tapahtumista.

Riippumatta siitä miten pitkiksi nuo päivät voivat osoittautua, se mistä 1. ja 2. jae kertovat oli siis jo valmista ja jää luomispäivät käsittävän ajanjakson ulkopuolelle. Jos geologit haluavat sanoa, että maapallo on ollut olemassa 4 miljardia vuotta, tai tähtitieteilijät haluavat esittää kaikkeuden iäksi 20 miljardia vuotta, Raamattua tutkivien ei tarvitse olla heidän kanssaan eri mieltä. Raamattu ei yksinkertaisesti kerro noiden tapahtumien ajankohtaa.

Seuraavaksi meidän kannattaa huomata, että sanaa ”päivä” käytetään Raamatussa monessa eri merkityksessä. Se ei aina tarkoita 24 tunnin pituista jaksoa. Joskus se tarkoittaa vain päivän valoisia tunteja eli suunnilleen 12:ta tuntia. Joskus se taas tarkoittaa vuotta. Välistä sillä ymmärretään jonkin sukupolven aikaisia vuosia. Useissa maininnoissa päivä tarkoittaa tuhatta vuotta ja joskus vielä pitempää aikaa. Epäilemättä 1. Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa mainitut päivät olivat paljon pitempiä. Raamattu ei kuitenkaan siinä yhteydessä kerro, miten pitkiä ne olivat.

Kaikki Arkansasissa käyty kiistely luomisen äskeisyydestä ja sen uutisvälineissä osakseen saama huomio olivat siis täysin irrallaan siitä kysymyksestä, onko ihminen luotu vai kehittynyt. Luomisen aika ei liity millään tavalla luomisen todenperäisyyteen. Näitä kahta ei olisi saanut sekoittaa.

Kun nyt on siis saatu selväksi se perusseikka, ettei Raamatun teksti ole ristiriidassa kaikkeuden ikää koskevien tieteellisten teorioitten kanssa, me voimme jättää myös kysymyksen geologisten kerrostumien iästä ja alkuperästä avoimeksi. Raamattu ei kerro yhtään mitään sedimenttien synnystä, ei sen enempää vedenpaisumuksen ajalta kuin sitä vanhemmaltakaan ajalta. Tämä aihe nimenomaan otettiin oikeudenkäynnissä kriittisen tutkimisen alaiseksi. Kaiken sen takana mitä kreationistit ovat kirjoittaneet tästä aiheesta – ja he ovat kirjoittaneet siitä paljon – on ollut halu sovittaa geologiset kerrostumat fossiileineen, hirmuliskoineen ja kaikkineen yhteen sen heidän väitteensä kanssa, että maapallo on ollut olemassa 6000 – 10000 vuotta. Jos tämä väite ei pidä paikkaansa, ontuu heidän todistelunsa kaikilta muiltakin osiltaan.

Tiede tukee luomista

Kuten Herätkää-lehden lukijat tietävät, luomisen puolesta on runsaasti tieteellisiä todisteita.a Tällaisten todisteitten paino on saanut monet vuosisatamme johtavista tiedemiehistä puhumaan avoimesti luomisen ja Luojan puolesta. Heitä ovat olleet esimerkiksi William T. Kelvin, Dmitri Mendelejev, Robert A. Millikan, Arthur H. Compton, Paul Dirac, George Gamov, Warren Weaver ja Wernher von Braun.

Robert Jastrow on koonnut luomisen tueksi maailmankaikkeuden rakenteeseen liittyviä todisteita kirjaansa God and the Astronomers (Jumala ja tähtitieteilijät). Puhuessaan kaikkeuden syntyä selittävästä räjähdysteoriasta monet tiedemiehet ovat käyttäneet avoimesti sanaa ”luominen”. Sellaisetkin tiedemiehet, jotka eivät henkilökohtaisesti pidä luomisajatuksesta, myöntävät vastahakoisesti, että todisteitten vakuuttavuus saa heidät hämmästymään.

Raamattu vastassaan evoluutio

Nähdäksemme luomisen ja evoluution välisen kiistan selvänä meidän täytyy riisua sen päältä kaikki 1600-luvun uskonnosta periytynyt hämmentävä dogmaattinen rihkama. Sen jälkeen me voimme kohta kohdalta verrata sitä mitä Raamattu sanoo siihen mitä evolutionistit opettavat nähdäksemme, kumman osapuolen kanta on yhtäpitävä epäämättömien tosiasioitten kanssa.

Ensinnäkin Raamattu sanoo Jumalan olevan elämän lähde. (Psalmit 36:10) Elämää ei syntynyt eikä voi syntyä itsestään elottomista aineista. Tämä on täysin sopusoinnussa tieteellisten lakien ja kokeitten kanssa. Tilastotieteen lait, entropian laki, termodynaamiset ja kineettiset laskelmat tukevat kaikki sitä päätelmää, ettei elämää voi syntyä itsestään. Tällaisiin niin sanottua alkusyntyä koskeviin vanhoihin tietoihin ei ole enää uskottu Pasteurin tekemien kokeitten jälkeen. Valvotut kokeet eivät todista alkusynnystä. Kuusta tuotujen maaperänäytteitten tutkiminen ja Marsin pinnalla suoritetut kemialliset kokeet vahvistavat sen, ettei noille planeetoille ole syntynyt elämää.

Toiseksi Raamattu sanoo kaikkien elollisten tuottavan niiden omaa lajia olevia jälkeläisiä. (1. Mooseksen kirja 1:11, 21, 24) Paleontologisilla todisteilla ja risteytys- tai mutaatiokokeilla ei ole koskaan voitu kumota tätä periaatetta. Muinaisista geologisista kerrostumista on löytynyt fossiilisia jäännöksiä sellaisista lajeista, joita vieläkin elää ja jotka ovat aivan samanlaisia kuin näiden lajien nykyiset muodot. Jonkin lajin puitteissa voi sekä luonnossa että risteytyskokeissa ilmetä suurta muuntelua, mutta se ei missään tapauksessa koskaan ylitä niitä rajoja, jotka ovat esteenä uuden lajin tuottamiselle.

Kolmanneksi Raamattu osoittaa ihmisen ilmaantuneen maapallolle 6000 vuotta sitten.b (Kasveja ja eläimiä on ollut olemassa paljon kauemmin.) Historia ja arkeologia ovat likipitäen yhtä mieltä tästä ajankohdasta. Ihmisfossiilit, joita evolutionistit väittävät vanhemmiksi, ovat kiistanalaisia eivätkä todista Raamatun kertomusta vääräksi.

Luomisen todenperäisyys vain varmistuu

Mikä siis on Raamattuun perustuva asenne tässä kiistassa?

Luomisen tosiasia on selvästi esitetty Raamatussa. Se on yhtäpitävä tähtitieteen, fysiikan, kemian, geologian ja biologian tarjoamien tieteellisten todisteitten kanssa.

Evoluutioteoria on selvästi vastoin Raamattua. Se ei ole kyennyt antamaan paleontologian ja biologian tosiasioille tyydyttävää selitystä.

Raamattu ei määrittele ”taivaitten ja maan” luomisen ajankohtaa. Raamattu ei tue kreationistien tässä asiassa omaksumaa kantaa, ja heidän teoriansa ovat ristiriidassa tähtitieteellisten, fysikaalisten ja geologisten tosiasioitten kanssa.

Kristityn usko 1. Mooseksen kirjan luomiskertomukseen pysyy lujana, eivätkä uskonnon ja tieteen nykyiset nahistelut pysty järkyttämään sitä. Tämä usko perustuu ”selvään osoitukseen todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä”. (Heprealaisille 11:1) Ennen muuta sen tukena on seuraava Jeesuksen Kristuksen todistus: ”Ettekö ole lukeneet, että hän, joka loi heidät, teki heidät alusta pitäen mieheksi ja naiseksi?” Edelleen me luemme ilmestyksestä, jonka Jumala antoi hänelle: ”Sinä, Jehova, niin, meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan kirkkauden ja kunnian ja voiman, koska sinä loit kaikki ja sinun tahdostasi ne olivat olemassa ja luotiin.” – Matteus 19:4, 5; Ilmestys 4:11; 1:1.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 15]

MITEN PITKIÄ OVAT RAAMATUSSA MAINITUT PÄIVÄT?

Heprean jōm: ’Päivä; pitkä aika; aika, jolloin tapahtuu jotakin tavatonta.’ – Old Testament Word Studies, s. 109.

Päivänvalon aika: ”Valo, joka kirkastuu kirkastumistaan, kunnes päivä on täysin vakiintunut.” – Sananlaskut 4:18, UM.

24-tuntinen päivä: ”Silloin tuli vedenpaisumus maan päälle, tuli neljänäkymmenenä päivänä.” – 1. Mooseksen kirja 7:17.

Päivä voi käsittää vuodenaikoja: ”Sinä päivänä – – Niin on tapahtuva kesät ja talvet.” – Sakarja 14:8.

Päivä voi tarkoittaa monia päiviä: ”Elonkorjuun päivänä.” ”Vehnänkorjuun päivinä.” – Sananlaskut 25:13 ja 1. Mooseksen kirja 30:14; UM.

Tuhatta vuotta ja yhden yövartion aikaa verrataan päivään: ”Tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä. – – ja niinkuin öinen vartiohetki.” – Psalmit 90:4; ks. 2. Pietari 3:8–10.

”Pelastuksen päivä”, monia vuosia. – Jesaja 49:8.

”Tuomiopäivä”, monia vuosia. – Matteus 10:15; 11:22–24.

Ihmisen eliniästä puhutaan päivänä: ”Nooan päivä.” ”Lootin päivä.” – Luukas 17:26, 28, The Jerusalem Bible.

1. Mooseksen kirjan 1. luvun luomispäivät: ”Ensimmäinen päivä”, ”toinen päivä” ja niin edelleen; kukin 7000 vuotta.

Kaikista kuudesta luomispäivästä puhutaan yhtenä päivänä: ”Sinä päivänä, jona Jehova Jumala teki maan ja taivaan.” – 1. Mooseksen kirja 2:4, UM.