Miehet ja keski-iän vuodet

ERÄS mies muisteli: ”Ajaessani eräänä päivänä partaani näin – – miten tukkani oli harmaantunut – – huomasin miten suuret pussit minulla oli silmien alla ja sitten näin miten ryppyinen otsani oli – ja sen jälkeen näin kasvoni kokonaan, ja järkytys oli melkoinen.”

Tietoisuus vanhenemisesta ei aina välähdä salamana mieleen. Mutta ennemmin tai myöhemmin mies huomaa, miten yhden kerrosvälin nouseminen saa hänet hengästymään tai miten väsynyt hän on työpäivän jälkeen. Nyt hän kuuntelee jännittyneenä, kun joku puhuu televisiossa sydänkohtausten yleisyydestä keski-iässä. Hän voi jopa huomata silmäilevänsä kuolinilmoitussivua. Myös hänen miehiseen ylpeyteensä voi sattua hänen kuvitellessaan, ettei hän enää viehätä toista sukupuolta. Jotkut miehet huomaavat sukupuolisen kyvykkyytensä heikkenevän.

Lääkärit kuitenkin sanovat, että mies menettää lisääntymiskykynsä yleensä vasta vanhalla iällä. Jos miehellä on tässä suhteessa jokin lääketieteellinen ongelma, hän voi tietenkin etsiä sopivaa hoitoa.

Joka tapauksessa tutkijat Masters ja Johnson kertovat, että 50. ikävuoden jälkeen ”tapahtuu miehen sukupuolisen kyvyttömyyden esiintymistiheydessä jyrkkä käänne ylöspäin”. Todennäköisesti monilla ruumiillisilla ja tunneperäisillä tekijöillä on osuutta asiaan. Esimerkiksi epäonnistumisen pelko näyttää olevan hyvin huomattava tekijä. Eräs kirjoittaja selittääkin: ”Yksikin epäonnistunut yhdyntä voi olla tuhoisa. – – Välttyäkseen useammilta nöyryytyksiltä mies voi sen jälkeen lopettaa sukupuolisen kanssakäymisen puolisonsa kanssa.”

Kriisin oireet

Ymmärrettävistä syistä miehet voivat tuntea keski-iän uhkaavan itseään. Mies voi havaita joutuneensa voimakkaaseen sisäiseen taisteluun nuoruutensa ja identiteettinsä säilyttämiseksi. Hänen kriisinsä voi kuitenkin paljastua monella tavalla. Jotkut miehet kärsivät ”turhamaisuuden hyökkäyksestä”. Kuten eräs vaatemyyjä kerran sanoi, keski-ikäiset miehet usein ”tulevat [liikkeeseen] hillitysti leikatuissa tummanharmaissa ja sinisissä vaatteissa ja – – kävelevät ulos halkiollisissa, skottiruutuisissa, kullanvärisin napein varustetuissa vaatteissa, kirkuvan punainen paita päällään”.

On muitakin ”kriisin” merkkejä: voimakkaat muutokset elämäntavassa, masentuminen, kuoreensa sulkeutuminen, epäröivyys ja apaattisuus. Jotkut miehet jopa sairastuvat.

Mistä tällainen tempoileva käyttäytyminen pohjimmiltaan johtuu? Eikö juuri siitä, ettei ole ’kylvetty’ terveitä arvoja, kehitetty realistista elämänkatsomusta? Toisaalta miehen, jonka ajattelua Raamatun periaatteet ohjaavat, ei tarvitse kärsiä tällaisesta epätoivosta. Kuinka niin?

Ensinnäkin hän tietää ja hyväksyy sen tosiasian, että elämä on tuskallisen lyhyt, että vanheneminen on väistämätöntä. (Ks. Psalmit 90:10.) Hänen itsetuntonsa mittana ei ole se, missä määrin toinen sukupuoli tuntee häneen viehtymystä. Sen sijaan hän ”kerskuu” siitä, että hänellä on suhde Jumalaan. (1. Korinttolaisille 1:31) Niinpä hän ei häiriinny liikaa harmaista hiuksista tai edes siitä, että hänelle on alkanut kasvaa ”outokumpua”. Hän tietää, että on mieletöntä ”ajatella itsestään enempää kuin on tarpeellista ajatella”. (Roomalaisille 12:3) Se, että Raamattu neuvoo olemaan ”vaatimaton”, auttaa häntä suhtautumaan rajoituksiinsa realistisesti. (Miika 6:8, UM) Se jopa kannustaa häntä olemaan valikoiva pukeutumisessaan ja siinä, millaisiksi hän leikkauttaa hiuksensa. Vaatimattomuus ei tietenkään estä pukeutumasta hyvää makua osoittavasti, jopa muodikkaasti. Mutta hän ei tunne, että hänen olisi pakko seurata länsimaisen nuorison vaatevillityksiä ja koristaa rinnuksiaan kaulaketjuilla tai ahtautua tiukkoihin farmarihousuihin. Hänen pukeutumisensa kuvastaa hänen iälleen ominaista arvokkuutta.

”Olen ansassa”

Keski-iässä mies voi myös arvioida elämäänsä uudelleen. Hän voi esimerkiksi ajatella paljon ansiotyötään – sen paineita, yksitoikkoisuutta, epävarmuutta. Hän saattaa jopa ajatella samalla tavalla kuin se 52-vuotias myyntimies, joka sanoi: ”Olen ansassa työssä, jota olen tehnyt jo kaksikymmentä vuotta ja josta en pääse minnekään.” Se, että lähes puolta nuoremmat ja paljon kokemattomammat ylenevät hänen ohitseen, aiheuttaa hänelle karvaita pettymyksiä ja voi saada hänet inhoamaan sitä, että hänen täytyy aamu aamun jälkeen lähteä työhönsä.

Luonnollisesti sellainen, jonka elämä on keskittynyt työn ympärille, voi vajota epätoivoon toiveittensa törmätessä todellisuuteen. Hankalat työolosuhteet ovat vaikeita kenelle tahansa. Mutta miehellä, jota Raamatun periaatteet ohjaavat, ei ole sellaista tunnetta, että elämä olisi tullut tarkoituksettomaksi, jos hän ei ylene ammatissaan huippupaikoille. Hän tietää kilpailun korkeasta asemasta olevan ”turhuutta ja tuulen tavoittelua”. (Saarnaaja 4:5) Hän on nähnyt, miten toiset hänen ympärillään huomattaviin asemiin pyrkimällä pilaavat terveytensä ja murentavat perhe-elämäänsä. Mutta hän on kiitollinen siitä, että hänellä on työ, josta hän saa sen mitä hän tarvitsee, ja hän saa tyydytystä hyvin tehdystä työstä. Ansiotyö ei ole hänelle elämän keskipiste vaan yksinkertaisesti keino, jolla hän voi huolehtia perheensä tarpeista ja omista tarpeistaan, samalla kun hän tavoittelee hengellisiä etuja. Kun hänellä on tällainen asenne, hän voi ”nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa – – lyhyinä elämänsä päivinä, jotka Jumala on hänelle antanut; sillä se on hänen osansa”. – Saarnaaja 5:17; 1. Timoteukselle 5:8.

[Kuvat s. 7]

Jotkut etsivät tyydytystä nuorten vaatevillityksistä . . .

. . . mutta todellinen tyydytys tulee hyvin tehdystä työstä