Voiko ydinaseitten jäädytys johtaa rauhaan ja turvallisuuteen?
Kasvavan merenaallon tavoin ydinaseitten jäädytysliike on kasvanut koossa ja voimassa ja saanut miljoonia kannattajia. Tulvehtiessaan Euroopan, Japanin ja Yhdysvaltain ylitse se on pyrkimyksillään jo temmannut mukaansa poliitikkoja ja jopa muuttanut sotaa kohtaan omaksuttuja kansallisia asenteita. Tämä liike on monin tavoin poikkeuksellinen.
Raamattua vakavasti tutkivat saattavat miettiä, liittyykö se jotenkin sen Raamatun ennustuksen täyttymiseen, jonka mukaan sanotaan: ”Rauha ja turvallisuus!” vai tuleeko se ohimenevän villityksen tavoin laantumaan? – 1. Tessalonikalaisille 5:3.
Mistä on kysymys?
Ydinaseitten jäädytysliike haluaa pysäyttää kaikkien ydinaseitten valmistuksen, kokeilemisen ja laukaisukuntoon asettamisen. Se vaatii kaikkien ydinasevarastojen jäädyttämistä nykyiselle tasolleen. Se ei ole pelkkä protestiliike. Erään tuon liikkeen huomattavan edustajan mukaan sen tärkeimpänä tavoitteena ”on jäädyttää nämä aseet, jotta ne eivät kärventäisi ihmisiä”.
Ydinaseitten jäädytysliikkeen ensimmäiset väreet näkyivät Länsi-Euroopassa vuonna 1979. Hollannissa muutamat huolestuneet kansalaiset painostivat hallitusta kieltämään ydinaseitten sijoittamisen heidän maahansa. Sen jälkeen kuului Norjasta ja Tanskasta samansuuntaisia kannanottoja, joiden mukaan ei pitäisi edes pohtia ydinohjusten sijoittamista näihin maihin. Vuoden 1980 keväällä nousi pieniä laineita englantilaisten havahtuessa uudelleen ydinohjuskysymyksessä, ja syksyllä Lontoon sydämeen, Trafalgarin aukiolle, kokoontui 80000 mielenosoittajaa.
Lyhenteellä END tunnetuksi tullut eurooppalainen rauhanliike (European Nuclear Disarmament) on kasvanut aalloksi, jolla on voimakkaita END-komiteoita Ranskassa, Länsi-Saksassa, Kreikassa, Suomessa ja Portugalissa ja aktiivisia kannatusliikkeitä useimmissa muissa Euroopan maissa. END vaatii ydinaseetonta vyöhykettä, kaikkien ydinaseitten poistamista Puolasta Portugaliin ulottuvalta alueelta. Tämä aalto ylti Itä-Eurooppaan luvattomien ryhmäkeskustelujen muodossa. Vuoden 1981 lopussa ydinaseitten jäädytyksen mielenosoituksina saama tuki oli jo paisunut Länsi-Euroopassa seuraavanlaiseksi:
● Länsi-Saksa: 100000 Hampurissa kesäkuussa 1981.
● Italia: 200000 Roomassa ja 30000 Comisossa Sisiliassa lokakuussa 1981.
● Ranska: 40000 Pariisissa lokakuussa 1981.
● Englanti: 175000 Lontoossa lokakuussa 1981.
● Länsi-Saksa: 300000 Bonnissa lokakuussa 1981.
● Alankomaat: 400000 Amsterdamissa marraskuussa 1981.
● Espanja: 400000 Madridissa marraskuussa 1981.
Yhdysvalloissa kylvettiin ydinaseitten jäädytysehdotuksen siemenet vuonna 1979, ja niiden kasvun johdosta kansalaisryhmät herkistivät amerikkalaiset seuraavana vuonna näkemään ydinsodan vaarat ja kauhut. Jäädytyksen kannatus kasvoi ja se eteni muihin maihin, joissa myös järjestettiin sitä tukevia mielenosoituksia. Muutama esimerkki:
● USA: 100000 ihmistä 150 yliopiston alueella marraskuussa 1981.
● Itä-Saksa: 6000 Dresdenissä helmikuussa 1982.
● Japani: 200000 kolmessa Tokiossa järjestetyssä joukkokokoontumisessa toukokuussa 1982.
● USA: 700000 New Yorkissa kesäkuussa 1982.
12. kesäkuuta viime vuonna Yhdistyneitten Kansakuntien toisen aseidenriisuntaa koskevan erityisistunnon ollessa meneillään New Yorkissa 700000 ydinaseitten jäädytyksen kannattajaa marssi YK:n päämajan ohi viikon kestäneitten mielenilmaisujen huipentumaksi. Samalla viikolla Euroopassa osoitti mieltään lähes miljoona ihmistä Amsterdamissa, Antwerpenissä, Bonnissa, Dublinissa, Kööpenhaminassa, Lontoossa, Länsi-Berliinissä, Madridissa ja Pariisissa.
Ketkä sitä tukevat?
Ydinaseitten jäädytysliikkeen nopea kasvu ja kannattajien aktivoituminen suuressa osassa maailmaa tekee liikkeestä poikkeuksellisen. Ketkä sitä sitten tukevat?
Ydinaseitten jäädytysliikkeen taustavoimana on nuorison lisäksi hyvin monenlaisia kansalaisia. Kannattajat edustavat kaikkia yhteiskuntaryhmiä: perheenemäntiä, tehdastyöläisiä, lakimiehiä, opettajia, liikemiehiä, viihdetaiteilijoita, lääkäreitä, pappeja, tiedemiehiä ja jopa sotilaita heidän arvoonsa katsomatta.
Tämän moninaisen ihmisaallon parhaana tukena on kolme tavallisesti vanhoillisena ja vakaana pidettyä yhteiskunnanosaa, nimittäin tiedemiehet, lääkärit ja varsinkin kirkkokunnat. Lehti U.S.News & World Report sanoo: ”Amerikkalaisen sodanvastaisen ristiretken tärkeimpänä taustavoimana ovat maan useimpien kirkkokuntien johtajat.” Tilanne on sama Euroopassa.
Itäblokin maat tukevat ydinaseitten jäädytysliikettä aktiivisesti sekä omassa maassaan että muissa maissa. Avoin tukeminen tällä tavalla on epätavallista. Jotkin Länsi-Euroopan mielenosoituksista olivat kommunististen ryhmien järjestämiä, ja New Yorkissa 12. kesäkuuta viime vuonna pidetyn mielenosoituksen järjestäjien joukossa oli Yhdysvaltain kommunistinen puolue.
Lisäksi se, että ydinaseitten jäädytysliikkeeseen on liittynyt hyvin monenlaisia ihmisiä, joiden taustat, ammatit ja poliittiset näkemykset eroavat suurestikin toisistaan, antaa tälle kampanjalle poikkeuksellisen leiman. Miksi miljoonat ihmiset ovat liittyneet siihen näin nopeasti?
Mistä sen suosio johtuu?
Ihmiset ovat hätääntyneitä, itse asiassa kauhuissaan. He kärsivät ydinsodan pelosta. Kaikenkäsittävän ydintuhon mahdollisuuden yhtäkkinen tajuaminen on ollut heille kova isku.
Viimeaikaiset tapahtumat ovat lisänneet heidän pelkoaan. Ydinasevaltojen välisen tilanteen viimeiset 25 vuotta vakaana pitäneet kansainväliset perussäännöt asetetaan nyt kyseenalaisiksi. Aiemmin on ”kauhun tasapaino” pitänyt ydinsodan uhan aisoissa. Kukin maa tiesi hyökkäyksen johtavan aina vastapuolen kostoiskuun, mikä johtaisi kummankin maan – ellei peräti kaikkien maiden – täydelliseen tuhoutumiseen.
Tällainen näkökanta on nyt historiaa. Seuraavassa ihmisten pelonaiheita:
● Vuoden 1980 kesästä lähtien alkoi ilmetä, että maailmanjohtajat olivat hyväksyneet pitkän tähtäimen suunnitelmia rajoitetun ydinsodan käymisestä. Suurvaltojen edustajat puhuivat avoimesti rajoitetun tai pitkällisen ydinsodan käymisestä, siinä hengissä säilymisestä ja jopa sen voittamisesta.
● Tekniikan kehityksen ansiosta ydinohjusten osumatarkkuus on nykyään suuri. Tällaiset täsmäaseet pystyvät tuhoamaan lähes kaikki vihollisen maalle sijoittamat ohjukset ennen kuin ne voidaan laukaista kostoksi, ja tämä antaa uskottavuutta puheille rajoitetun ydinsodan käymisestä ja voittamisesta.
● Vuonna 1979 ydinaseistuksen rajoittamiseksi tehtyä SALT II -sopimusta ei saatu ratifioiduksi.
● Sotilasbudjetit ovat kasvaneet huomattavasti, vaikka monet maat kärsivät syvästä taloudellisesta taantumasta.
● Tiedemiehet, lääkärit ja papit kertovat auliisti yleisölle, millaista tuhoa ydinhyökkäys aiheuttaisi ihmisille, ympäristölle ja tuleville sukupolville.
Kun kerran ydinaseitten jäädytysliike on saanut ihmiset tajuamaan ydinsodan tuhoisat vaikutukset, mihin se sitten pyrkii?
Mitä sen toivotaan saavan aikaan?
Ydinaseitten jäädytysliike pyrkii sekä saamaan ihmisten enemmistön kannatuksen että myös jopa muuttamaan poliitikkojen nykyistä suhtautumista ydinaseisiin. New York Times selittää liikkeen päämäärää: ”Sen mielestä avainkysymys on, voiko se muuttaa yleisön ydinvarustelukilvasta tunteman nopeasti kasvavan huolen kongressissa annettaviksi ääniksi.”
Onko se onnistunut? Ydinasejäädytyksen kannattajien taholta tullut poliittinen painostus sai Länsi-Euroopan hallitukset harkitsemaan uudelleen ydinasepolitiikkaansa. Länsi-Saksan entinen liittokansleri Helmut Schmidt varoitti vähättelemästä jäädytysliikettä sanoen sen kannattajien ”lähettävän selviä viestejä poliittisille johtajille”.
Yhdysvalloissa kansanedustajat tuntevat, miten heitä painostetaan. Esimerkiksi viime elokuussa edustajainhuoneelle esitetty päätöslauselma, jossa vaadittiin supervaltojen ydinaseistuksen pikaista jäädyttämistä, hävisi äänestyksessä täpärästi äänin 204–202. Joka tapauksessa tulos osoitti elävästi sen, miten voimakkaaksi tämä kysymys on kasvanut lyhyessä ajassa.
Itäinen naapurimaammekin tiedostaa tämän liikkeen takana olevan voiman. Ensi kerran miesmuistiin Neuvostoliitto salli ulkopuolisten marssia rauhan puolesta. Viime heinäkuussa 300 pohjoismaalaista rauhanmarssijaa johti vajaan kilometrin pituista ydinaseita vastustavaa marssijajoukkoa Moskovan keskustan halki. Marssijoiden julisteissa luki: ”Ei ydinaseille koko maailmassa.”
Pakottaako tällainen liikehdintä valtionpäämiehet ryhtymään toimiin jonkinlaisen maailmanrauhan turvaamiseksi? Vai tuleeko huuto kuulumaan vain kansan suusta? Käyttääkö valtio voimaansa tämän huudon tukahduttamiseen vaientamalla papiston – yhden ydinasejäädytyksen tärkeimmistä puolestapuhujista? Viime elokuussa Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan puhui katolisen miesjärjestön ”kolumbusritarien” korkeimman neuvoston satavuotiskokouksessa, johon oli saapunut eri puolilta maailmaa katolisen hierarkian korkea-arvoisia jäseniä, ja kosketteli juuri tätä aihetta. Hän vetosi roomalaiskatolilaisiin, jotta nämä hylkäisivät ydinasejäädytyksen.
Tällaisista maailmanrauhan turvaamisyrityksistä apostoli Paavali kirjoitti 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:2, 3:ssa: ”Kun he sanovat: ’Rauha ja turvallisuus!’, silloin äkillinen tuho on samassa kohtaava heidät.” Pannessaan turmeltuneille hallituksille langettamansa tuomion täytäntöön Jehova Jumala tulee toimimaan nopeasti ja päättäväisesti. Mutta tuleeko ydinaseitten jäädytysliike toimimaan ponnahduslautana kohti sitä hetkeä, jolloin kansat huutavat: ”Rauha ja turvallisuus!”? Se jää nähtäväksi.
On kuitenkin sanomattakin selvää, että ydinaseitten jäädytysliikkeessä on pelko vallitsevana tunnetilana. Miksi maailma nykyään pelkää kovasti?
[Tekstiruutu s. 5]
Ketkä kannattavat ydinaseiden jäädytystä
Tiedemiehet
● Idän ja lännen tiedemiesten muodostama Pugwash-liike kokoontui elokuussa 1981 Kanadassa, ja 40 maasta tulleet tiedemiehet totesivat:
”Suositamme Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton nykyisen ydinaseistuksen pikaista jäädyttämistä.” – Bulletin of the Atomic Scientists.
Lääkärit
● Kansainvälinen ydinsodan vastainen lääkärijärjestö, jolla on jäseniä 19 maassa, piti viime vuoden toukokuussa Englannissa toisen vuotuisen kokouksensa. Sen edustaja sanoi:
”Kansallisuudestamme tai poliittisista mielipiteistämme riippumatta olimme täysin yksimielisiä siitä, että ydinsota olisi viimeinen epidemia – – Lääkärit ovat halunneet tehdä jotakin valtavan ydinaseistuksen kokoamisen järjettömyydelle, mutta ei ole ollut ongelman mittasuhteitten vertaista tehokasta voimaa. Nyt tällainen voima on nousemassa esiin. Jos useammat maailman lääkäreistä antavat sille aktiivisen tukensa, sitä ei voisi mikään pysäyttää.” – Medical World News.
Kirkkokunnat
● Katolinen kirkko:
Paavin Yhdistyneille Kansakunnille kesäkuussa 1982 lähettämässä ydinaseiden riisuntaa koskevassa viestissä sanotaan: ”Katolisen kirkon opetus on tässä asiassa selvä ja johdonmukainen. Se on pahoitellut varustelukilpaa; se on vaatinut aseistuksen molemminpuolista asteittaista ja todennettavissa olevaa vähentämistä.” – United Nations General Assembly Verbatim Record.
Amerikkalaisten kirkkokuntien kesäkuussa 1982 Philadelphiassa Yhdysvalloissa pitämässä kokouksessa, jonka teemana oli ”Eri uskontojen antama todistus ydinvarustelukilvan pysäyttämiseksi”, kardinaali Krol ”vaati maailman hallituksia ’riisumaan nykyiset ydinaseensa’”. – New York Times.
● Protestanttiset kirkkokunnat
Länsisaksalainen protestanttinen rauhantyötä tekevä elin AGDF (Arbeitsgemeinschaft Dienst für Frieden) oli mukana järjestämässä Bonnissa vuonna 1981 pidettyä ydinaseitten vastaista mielenosoitusta. – Christian Century.
Englannin kirkkojen neuvosto on vuodesta 1980 lähtien antanut yksimielisen hyväksymyksensä ”maailman aseidenriisuntakampanjaa” tukevalle ehdotukselle. – World Disarmament Campaign letter.
”Kirkkojen kansallisneuvosto”, ”Yhdysvaltain Baptistikirkot”, ”Kristuksen yhdistynyt kirkko” ja ”Yhdysvaltain reformoitu kirkko” tukivat New Yorkissa kesäkuussa 1982 järjestettyä suurta rauhanmarssia. – ”12. kesäkuuta” -komitean julkaisema esite.
● Ortodoksinen kirkko
Romanian ortodoksinen kirkko isännöi vuonna 1981 Bukarestissa järjestettyä ”Vetoomus aseidenriisunnan ja rauhan puolesta” -nimistä kokousta, johon oli saapunut kristikunnan kirkkojen, juutalaisuuden ja islamilaisuuden edustajia 16 maasta. Sen tarkoitus: ”Kehotamme heitä [maallikkoja] tukemaan aktiivisemmin rauhantyötä ja ihmiskunnan rauhaisan tulevaisuuden toivoa. – – päämääränä ydinsodan vaaran poistaminen ainiaaksi.” – ”Romanian ortodoksisen kirkon neljännesvuosittain julkaisema tiedonantolehti.”
Toukokuussa 1982 Venäjän ortodoksinen kirkko järjesti kokouksen, jonka kokoavana teemana oli ”Uskonnolliset työläiset elämän pyhän lahjan pelastamiseksi ydinkatastrofilta”, ja kutsui sinne 600 tunnettua pappismiestä eri puolilta maailmaa. – Time-aikakauslehti.
● Buddhismi
Japanissa ”sekä buddhalaiset että kristityt organisoivat monenlaisia muita [ydinaseiden vastaisia] liikkeitä.” – Asahi Evening News.
[Tekstiruutu/Kaavio s. 6]
(Ks. painettu julkaisu)
20 10 0 10 20
kilometriä
1 2 3 4
Mitä tapahtuisi, jos yhden megatonnin ydinpommi räjähtäisi vajaan 2000 metrin korkeudessa? Vyöhykkeellä 1 tuhoutuu kaikki täydellisesti eikä kukaan säily hengissä. Vyöhykkeellä 2 murskaantuvat kaikki rakennukset maan tasalle ja puolet asukkaista saa surmansa. Vyöhykkeellä 3 riehuu tulimyrsky eli jättiläismäinen tulipalo ja 25 prosenttia asukkaista kuolee. Vyöhykkeellä 4 rakennukset saavat vaurioita ja 10 prosenttia asukkaista kuolee
[Tekstiruutu/Kuva s. 6]
Maailma käyttää noin 5 miljoonaa markkaa minuutissa kilpavarusteluun. Tällä rahalla voitaisiin rakentaa 18000 sellaista uutta kotia päivässä, joiden keskihinta on 400000 markkaa.
[Kuva s. 7]
Tuleeko ydinaseitten jäädytys saamaan poliitikkojen kannatuksen?