Aasi on säyseä – mutta ei aina!

Viisikymmentä aasia kapusi kiemurtelevaa vuoristopolkua, kun niiden kimppuun hyökkäsi pahansisuisia lammaskoiria. Koirista välittämättä ne jatkoivat pelottomasti matkaansa raskaat kuormat selässään. Tilanne muuttui yhden koirista koettaessa purra johtajana olevaa aasia takajalkaan.

”Juuri silloin kun koira tarrasi aasin jalkaan”, kirjoitti Frank Hibben Nature Magazine -lehdessä, ”se kääntyi painavasta kuormastaan huolimatta salamannopeasti ja potkaisi kapealla kaviollaan hampaitaan näyttänyttä koiraa kuonoon. Samalla hetkellä se avasi syvän ja suuren suunsa ja kiljui täysin keuhkoin. – – En ollut ennen kuullut aasin kiljuvan tuolla tavalla.” Kaikki viisikymmentä aasia alkoivat toinen toisensa jälkeen kiljua – kuin päästäen ilmoille hätkähdyttävän sotahuudon.

Koirien hyökätessä uudelleen jonon peräpäästä pyrähti juoksuun aaseja, ja ne ympäröivät kaksi koiraa. Hurjistuneitten aasien piirittämänä ”toinen koira luuli nähneensä aukon – – ja juoksi sitä kohti häntä koipien välissä. Lähin aasi painoi nopeasti päänsä alas ja tarrasi hampaillaan lujasti koiran selkään.” Tällä tavalla molemmat koirat saatiin kiinni, ja ne heitettiin piirin ulkopuolelle – kuolleina. Toiset koirat pakenivat. ”Kolme tai neljä aasia avasi sieraimensa ammolleen ja kiljui kovalla äänellä ikään kuin merkiksi siitä, että työ oli nyt tehty. Sen jälkeen kaikki jatkoivat unisen näköistä ja laahustavaa menoaan ja järjestäytyivät jälleen jonoksi. Ne olivat taas ’pelkkiä kesyjä kuorma-aaseja’.”