Ovatko naiset alempiarvoisia ihmisiä?
JONKIN aikaa sitten eräs mies saapui oikeuteen sellaisessa Aasian maassa, jossa miehet ja naiset ovat lain mukaan tasa-arvoisia. Häntä syytettiin aviorikoksen tehneen vaimonsa tappamisesta, ja hänet todettiin syylliseksi. Mikä oli rangaistus? Hän sai ehdonalaisen tuomion. Melkein heti sen jälkeen samaan oikeuteen ja saman tuomarin eteen saapui eräs nainen. Häntä syytettiin miehensä tappamisesta; miehellä oli ollut muita naisia. Nainen todettiin syylliseksi, ja hän sai, niin, 15 vuotta vankeutta!
Monet naiset valittavat, että heitä pidetään usein toisen luokan kansalaisina, joilla ei ole samoja oikeuksia, samaa suojaa tai etuja kuin miehillä. Murheellinen totuus on, että monissa maissa naisia ei arvosteta niin paljon kuin miehiä. Edellä kerrottu tapaus ei ole ainut esimerkki.
Kun esimerkiksi eräitten beduiinien keskuudessa syntyy lapsi, jonkun on mentävä kertomaan siitä isälle. Jos lapsi on poika, isälle tuotu viesti on ”hyvä uutinen”. Tavallisesti isä antaa viestin tuojalle pienen lahjan ja uhraa lampaan tai järjestää pidot, jos hänellä on siihen varaa. Mutta jos lapsi onkin tyttö, se ei ole mikään ”hyvä uutinen” puhumattakaan siitä, että viestin tuoja saisi palkkion tai että järjestettäisiin pidot. Tässä heimossa ruokailujärjestys on sellainen, että ensin syövät vanhemmat miehet, sen jälkeen nuoremmat miehet ja pojat ja viimeiseksi kaikki naiset ja tytöt.
On maita, joissa naiset eivät saa ajaa autoa. He eivät ehkä saa matkustaa ilman miehensä tai vartijoitten lupaa ja silloinkin vain sukulaisten seurassa. Eivätkä he voi mennä seuranpitotilaisuuksiin, joissa on miehiä ja naisia, tai pitää työpaikkaa, jossa he joutuisivat tekemisiin miesten kanssa. Ja vaikka heidän tehtävänään on hoitaa pieniä lapsia, heillä ei ole mahdollisuutta saada koulutusta.
Ajattele myös seuraavaa murheellista uutista. Intiassa, maailman toiseksi väekkäimmässä maassa, ei ole ”vielä nykyäänkään epätavallista kuulla heitteille jätetyistä pikkulapsista, jotka on löydetty viemäreistä, viidakosta tai temppelien tai löytölasten kotien ulkopuolelta. Yhtä hylättyä poikavauvaa kohden löytyy viisi hylättyä tyttövauvaa. Kokeneitten sairaanhoitajien mukaan halu päästä eroon tyttövauvoista on niin vahva, että sairaaloissa joitakin äitejä täytyy pakottaa ruokkimaan niitä. Joskus se jopa saa vanhemmat surmaamaan tyttövauvoja.” – India Today, 1–15.8.1980.
Kerrotaan, että tuossa maassa tyttöjä pidetään taloudellisena rasituksena; se selittää heidän syntymänsä aiheuttaman tyrmistyksen. Heidän naittamisensa tulee kalliiksi, ja kun he sitten ovat naimisissa, he joutuvat myös miehen sukulaisten armoille. Sen, että tällainen voi johtaa hyvin onnettomaan tilanteeseen, osoittaa seuraava tuore sanomalehtiotsikko: ”Intiassa hälyttävän paljon naisten itsemurhia.”
Tietenkään naisia ei sorreta kaikkialla. On maita, joissa heillä on paljon vaikutusvaltaa ja joissa he näyttävät olevan lähes tasa-arvoisia miesten kanssa. Ja usein heidän oikeuksiaan suojellaan sielläkin, missä he eivät ole tasa-arvoisia. Silti miljoonat naiset ovat hyvin vaikeassa asemassa. Joskus pelkkä kova työ rusentaa heidät alleen.
Kumpi tekee enemmän työtä?
Ensinnäkin monissa maailman köyhistä maista naiset tekevät suurimman osan ravinnontuotantoon liittyvästä työstä. Tutkimuksessa, jonka Yhdistyneet Kansakunnat teki eräästä Afrikan alueesta, todettiin, että siellä miehet tekivät keskimäärin 1800 tuntia maataloustöitä vuodessa, ja siinä heidän työnsä sitten suurin piirtein olivatkin. Toisaalta naiset työskentelivät keskimäärin 2600 tuntia vuodessa pelloilla, eikä siinä ollut kaikki: heidän oli huolehdittava vielä normaaleista kotitöistään.
Siellä naiset siis tekevät keskimäärin kahdeksan tuntia työtä päivässä lähes joka päivä 52 viikkona vuodessa, ennen kuin he pääsevät laittamaan ruokaa, pesemään pyykkiä, siivoamaan ja hoitamaan muita kotitöitä – tietenkin vielä ilman nykyaikaisia mukavuuksia. Afrikassa naiset hoitavat 60–80-prosenttisesti kaikki maataloustyöt ynnä 50-prosenttisesti karjanhoidon ja 100-prosenttisesti ruoanlaiton.
Eräästä aasialaisesta kylästä tehty tutkimus osoitti naisten tavallisen työpäivän pituudeksi 16 tuntia. Nuoremmilla naisilla tätä työtaakkaa vielä lisäsivät toistuvat raskaudet, synnytykset ja rintaruokinta – jotka kaikki ovat jo itsessään riittävän rasittavia.
Ilmeisesti suuri osa kehitysmaihin suunnatusta ulkomaisesta avusta vain pahentaa tätä ongelmaa, sillä usein se ohjautuu perinteisiin miesten töihin. Esimerkiksi erääseen Afrikan maahan tuotiin 100 traktoria mutta vain yksi rikkaruohoäes. Mikä oli seuraus? Kyntöaika – miesten työ – lyheni voimakkaasti, kun taas kylvö- ja rikkaruohojen kitkemisaika – naisten työ – lisääntyi vastaavasti. Näyttää siltä, että monet naiset tarvitsevat kaiken luontaisen kestävyytensä pelkästään säilyäkseen elossa!
Tietenkin elämä on köyhissä maissa kovaa kaikilla. On paljon säälittävää köyhyyttä, aliravitsemusta, hirvittäviä tauteja ja syvää tietämättömyyttä. Usein sekä miehet että naiset ovat sortavien perinteitten ansassa, jotka estävät heitä toimimasta inhimillisemmin ja järkevämmin toisiaan kohtaan. Mutta se täytyy myöntää, että monesti naisten taakat ovat raskaampia. Pelkästään se, että jaksaa punnertaa tällaisissa vaikeuksissa päivästä päivään, on itsessään saavutus.
Mitä sitten on sanottava niistä maista, joissa naisten asema on parempi?
[Tekstiruutu s. 6]
Opettaako Raamattu, että naiset ovat huonompia kuin miehet?
Ei opeta. Aadam kutsui Eevaa ”luuksi minun luistani ja lihaksi minun lihastani”. (1. Mooseksen kirja 2:23) Eeva oli Aadamin ”täydennys”. – 1. Mooseksen kirja 2:18, UM.
Naiset, joista Raamattu kertoo, tekivät monenlaista henkisesti hyvinkin vaativaa. Hulda palveli kuningas Joosiaa naisprofeettana. (2. Aikakirja 34:22) Debora osallistui sekä profetoimiseen että israelilaisten tuomitsemiseen. (Tuomarien kirja 4:4, 5) Abigail neuvoi Daavidia, kun hänet oli jo voideltu häntä odottavaan kuninkaan tehtävään, ja säästi hänet verivelasta. (1. Samuelin kirja 25:23–35) ”Kelpo vaimo” kuvaillaan taitavaksi ostostentekijäksi. Hän hoitaa ja valvoo suurta taloutta, laatii sille talousarvion ja tekee suunnitelmia tulevaisuutta varten, käy kauppaa, ostaa maata ja kokeilee rohkeasti ja menestyksellisesti jotakin uutta maanviljelyksessä. Hän on viisas. – Sananlaskut 31:10–31.
Lisäksi naisten oli määrä saada pyhää henkeä ja profetoida viimeisinä päivinä. (Jooel 2:28) Heitä oli kristillisen seurakunnan ensimmäisten jäsenten joukossa, ja heillä piti olla huomattava osa ”hyvän uutisen” kertomisessa. – Apostolien teot 1:14; 2:4; Psalmit 68:12.