Nyt tiedetään miksi ’Johnny ei osaa kirjoittaa’
Koska monia vuosia on jo puhuttu siitä, miksi hän ei osaa lukea, ei ole yllättävää kuulla, ettei hän myöskään osaa kirjoittaa
”Opettajat myöntävät, että hyvin monien oppilaitten kirjoitustaito on joko keskinkertainen tai hirveä tai siltä väliltä.” Näin kirjoitti lehti ”U.S. News & World Report” toissa vuonna. Jotkut professorit kiinnittävät huomiota siihen, että todellista luku- ja kirjoitustaidottomuutta esiintyy yhä enemmän.
Kirjoitustaidottomuudesta syytetään puhelinta, joka on korvannut monilla kirjeitten kirjoittamisen, ja televisiota, jolla monet korvaavat lukemisen. Mutta Bard Collegen rehtori Leon Botstein ei kuitenkaan usko tällaisten ulkoisten tekijöitten vapauttavan kouluja vastuusta. Hän sanoi: ”Tilannetta ei muuta miksikään se, että valitetaan luokkahuoneen ulkopuolisia olosuhteita. Lapsethan ovat huomattavan osan ajasta koulun seinien sisällä.”
Miten hyvin koulut käyttävät tätä ”huomattavaa osaa ajasta”? Eivät lainkaan hyvin sikäli kuin on kysymys perustaidoista. Uudistukset ovat työntäneet ne tieltään. Kasvatustieteilijä Samuel Halperin George Washingtonin yliopistosta sanoo: ”Koulut eivät voi antaa huume- ja sukupuolivalistusta ja ajo-opetusta ja samalla opettaa lukemista, kirjoitusta ja laskentoa hyvin.”
Monet koulut eivät ole opettaneet mitään näistä aineista hyvin. Ne ovat siirtäneet suuren osan perustaitojen opetusajasta muille aineille eivätkä ole onnistuneet niissäkään. Huumeitten käyttö on kasvanut huimasti. Sukupuolitaudit, raskaudet ja abortit ovat lisääntyneet nopeasti. Eikä ole huomattu, että nuorten kuljettajien ajotaitokaan olisi parantunut.
Lisäksi niin sanottu ”arvojen kehittämisohjelma” on ollut suurta muotia. Tunneilla tuhansilta amerikkalaisilta lapsilta kysytään esimerkiksi: ”Jos olet teini-ikäinen tyttö, pitäisikö sinun mennä vuoteeseen poikaystäväsi kanssa, jos hän pyytää sitä?” Auttavatko moraalisesti rehdit opettajat oppilaita vastaamaan oikein? Eivät, sillä heidän ei ole määrä vaikuttaa lapsiin. Oppilaitten on ”saatava itse päättää, mitä he ajattelevat ja tekevät”. Kasvatustieteen professori ja arvojenkehittämisliikkeen johtaja Sidney Simon ilmaisee hyväksytyn opettajien asenteen: ”Yksikään aikuinen ei tiedä kaikkia vastauksia, eikä lasten vastauksia voida koskaan pitää oikeina tai väärinä.”
’Arvojenkasvatuksen’ arvostelijoitten mielestä oppilaille ei pidä antaa sellaista käsitystä, että heidän omat mielipiteensä ovat aina oikeita. Arvostelijat väittävät, että opettajien tulee käyttää omaa moraalista vaikutustaan. Tätä voidaan kuitenkin epäillä ottaen huomioon, millaisia eräät nykyisten opettajien arvot ovat. Yhdessä Yhdysvaltain johtavista uutiskuvalehdistä oli kuva opettajasta pitämässä tällaista oppituntia. Hän istua nyhjötti tuolissa ja oli pukeutunut epäsiististi ruudulliseen paitaan, farmareihin ja mokkasiineihin. Kuvassa oli hänen kanssaan kaksi oppilasta. Toisella oli T-paita ja lyhyt hame; toinen oli pukeutunut löysään paitaan, tiukkoihin housuihin ja oli paljain jaloin.
Yhä useammat amerikkalaiset yhtiöt tarjoavat työntekijöilleen kursseja äidinkielen taidon kohentamiseksi. Neljä vuotta sitten 35 prosenttia 800 tutkitusta yhtiöstä opetti työntekijöitään aineissa, joita heidän olisi pitänyt oppia koulussa. Nykyään vielä useammat yhtiöt tekevät näin.
Mutta eräitten yhtiöitten mielestä nämä ovat vain tilapäisratkaisuja. JLG-yhtiö on yksi näistä. ”Me lisäämme robottien määrää niin nopeasti kuin tekniikka sen sallii”, sen edustaja sanoi. ”Kun robotti on sijoitettu paikoilleen, se on erittäin tuottelias kaikkina päivinä ja tekee erittäin laadukasta työtä.” General Motors -autoyhtiö aikoo käyttää enemmän robotteja. Sen henkilöstöpäällikkö sanoi: ”Sen pitäisi olla varoitus kouluille siinä mielessä, että oppilaitten on oltava paremmin koulutettuja.”
Liikeyritykset eivät ole hyväntekeväisyyslaitoksia. Jotta ne antaisivat Johnnylle työtä ja Johnny saisi pitää työnsä, Johnnyn täytyy osata lukea ja kirjoittaa ja laskea. Muutoin hänet voidaan korvata robotilla!