Hämmästyttäviä tosiseikkoja muuttolinnuista
SITÄ, miten ja miksi muuttolinnut tekevät vuosittaiset matkansa, ei vieläkään ymmärretä täysin. Mutta se mitä tiedemiehet ovat havainneet niistä, on todella hämmästyttävää. Seuraavassa eräitä kiehtovia tosiseikkoja näistä ihmeteltävistä matkalaisista:
POLTTOAINE: Miten muuttolinnut jaksavat lentää pitkät matkansa pysähtymättä välillä? Useimmat lajit valmistautuvat matkalleen varastoimalla polttoainetta ylimääräisinä rasvakerroksina. Esimerkiksi eräällä Yhdysvaltain itärannikolla pesivällä amerikankerttusella on lähes puolet painosta rasvaa ennen muuttolennolle lähtöä. 105–115 tunnin kuluttua se saapuu Etelä-Amerikkaan, usein täysin nääntyneenä ja jopa kuolemaisillaan. Pystyäksesi samaan sinun olisi juostava 80 tuntia 24 kilometrin tuntivauhtia syömättä tai juomatta mitään!
NOPEUS: Miten nopeasti ne lentävät muuttomatkallaan? Useimpien pikkulintujen nopeus on 40–48 kilometriä tunnissa. Pieni kolibrikin voi lentää yli 30 kilometriä tunnissa tällaisilla matkoilla. Suurempien lintujen, esimerkiksi hanhien ja viklojen, lentonopeus voi olla lähes sata kilometriä tunnissa. Jotta lintu voisi saavuttaa tällaisen nopeuden ja ylläpitää sitä, sen sydämen täytyy olla kokoonsa nähden maailman voimakkain moottori.
KORKEUS: Useimmat linnut lentävät muuttomatkoillaan melko matalalla, jotkin valtameren aallonharjoja hipoen. Himalajalla vuorikiipeilijät ovat olleet hämmästyneitä nähdessään hanhien lentävän korkealla päittensä yläpuolella ennätyskorkeuden ollessa 9000 metriä merenpinnan yläpuolella. Löytääkseen myötätuulia pikkulinnutkin voivat lentää jopa 6400 metrin korkeudella, missä ilma on kylmää ja ohutta. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että liikennesuihkukoneissa, jotka lentävät 7600–12000 metrin korkeudella, on painehytit matkustajien turvallisuutta ja mukavuutta silmällä pitäen, ja he vain istuvat ja lepäävät. Ilman lisähappea ihmiset alkavat hengästyä ja väsyä 4300 metrin korkeudella, ja he voivat kuolla yli 7600 metrin korkeudella.
MATKAT: Olet todennäköisesti kuullut paljon eräitten lintujen pitkistä muuttomatkoista. Miten kauas ne voivat oikeastaan lentää? Edellä mainittu amerikankerttunen lentää 3700 kilometriä pysähtymättä talvehtiakseen Etelä-Amerikassa. Pysähtymättä välillä kapustarinnat lentävät Alaskan Aleuteilta 35 tunnissa 3300 kilometrin matkan Havaijille räpyttäen siipiään yli neljännesmiljoona kertaa. Levättyään hetken osa niistä jatkaa matkaansa 3400 kilometrin päässä oleville Marquesassaarille ja kauemmaksikin Tyynellemerelle. Kuitenkin lapintiira voittaa ne kaikki matkan pituudessa. Se lentää 17700 kilometriä pesimäsijoiltaan pohjoiselta napaseudulta Etelämantereella sijaitsevaan kesäkotiinsa – lähes puoli kierrosta maapallon ympäri – ja seuraavana keväänä taas takaisin. Mutta rubiinikurkkukolibri on omalla tavallaan yhtä hämmästyttävä. Painoa sillä on vain 3,5 grammaa, mutta se lentää 800 kilometriä Meksikonlahden yli pysähtymättä välillä, ja se räpyttelee siipiään 50 kertaa sekunnissa 25 tunnin ajan.
AIKA: San Juan Capistranossa Kaliforniassa pesivät pääskyset ovat niin täsmällisiä, että joka kevät pidetään juhlia niihin aikoihin, kun ne palaavat Argentiinasta. Maaliskuun 19. on perinteisesti se päivä, jona pääskyset toivotetaan tervetulleeksi kotiinsa, ja ilman kalentereita tai kelloja ne yleensä ilmaantuvat muutaman päivän sisällä tuosta ajankohdasta.
SUUNNISTUS: Se, miten linnut suunnittelevat muuttoreittinsä, on yhä mitä suurin arvoitus – kukaan ei tiedä sitä varmasti. Ne pystyvät reagoimaan aurinkoon, tähtiin, ultravioletti- ja polaroituneeseen valoon, etäisen aallokon synnyttämiin pientaajuisiin ääniin, säänmuutoksiin, rantaviivoihin ja vuorijonoihin ja jopa maan magneetti- ja painovoimakenttiin. Mikä mainio laite linnun aivot ovatkaan!
Nämä siivekkäät luomukset ovat totisesti ainutlaatuisia. Kuka on antanut niille niiden kunnioitusta herättävän sitkeyden ja kestävyyden ja niiden hämmästyttävän suunnistuskyvyn? Niiden ihmeteltävät kyvyt todistavat Luojan viisaudesta ja voimasta.