Tajuatko näkemäsi merkityksen?
SYÖMINEN ja juominen kuuluvat elämän normaaleihin toimintoihin. Ovatko ne välttämättömiä? Ovat. Entä nautinnollisia? No varmasti. Ja kuitenkin ne molemmat voivat aika ajoin aiheuttaa meille ongelmia yleensä joko niiden liiallisen runsauden tai vähäisyyden vuoksi.
Kaikki me olemme nähneet nälänhädän ahdistamista maista tulleissa kuvissa vatsastaan paisuneita ja laihtuneita pikkulapsia, jotka hitaasti kuolevat nälkään. Mutta me olemme myös nähneet todisteita siitä, mitä tri Kurt Franke saksalaisesta Göttingenin yliopistosta pitää yhtenä nykyisen hyvinvoivan maailman yleisimmistä sairauksista: liikalihavuudesta. Esimerkiksi Länsi-Saksassa sanotaan joka toisen aikuisen ja joka neljännen lapsen olevan ylipainoinen.
Ylipainoisuus on enemmänkin kuin vain ulkonäkökysymys: se on suuri terveysvaara. Lehti Tages-Anzeiger varoitti äskettäin: ”Ruton, sodan, nälän ja kuoleman kintereillä seuraa viides ilmestyskirjan ratsastaja – yltäkylläisyys!” Se jatkoi: ”Koskaan aiemmin historiassa eivät yhtä monet ole syöneet näin paljon.” Mutta kiinnittävätkö ihmiset huomiota siihen?
Ruoasta nauttiminen käy käsi kädessä juomista nauttimisen kanssa. Siihen voivat sopivasti sisältyä alkoholijuomat, kun niitä käytetään kohtuullisesti. Monissa maissa alkoholijuomien kulutus on kasvussa. Pane merkille, miten paljon niiden kulutus on kasvanut 1950-luvun loppupuolelta 1970-luvun alkupuolelle seuraavissa maissa: Uusi Seelanti 13, Kanada 17, Englanti 20, Ruotsi 26, Yhdysvallat 32, Irlanti 41, Tanska 54, Länsi-Saksa 61 ja Hollanti 83 prosenttia.
On yleisesti tunnettua, että liiallinen alkoholinkäyttö voi aiheuttaa monia ongelmia sekä juojalle että hänen lähellään oleville. Juopottelu vaurioittaa maksaa ja aivoja ja voi johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Kun aikakauslehti New Scientist oli 26. helmikuuta 1981 ensin toistanut sen tunnetun tosiasian, että alkoholi tappaa aivosoluja, se kertoi tuollaisten kuolleitten solujen jättämistä rei’istä ja sanoi alkoholistien aivojen olevan vähemmän tiiviitä kuin niiden aivot, jotka eivät ole alkoholisteja. Yhä useammat yksilöt ja ryhmät, myös viranomaiset, kaiuttavat varoitusta voimakkaammin ja selvemmin kuin koskaan aiemmin. Mutta kiinnittävätkö ihmiset huomiota siihen?
Eivät puolalaisen tiedemiehen Mikolai Tolkanin mukaan. Puhuessaan alkoholismia käsitelleelle kansainväliselle kongressille hän sanoi puolalaisten alkoholinkulutuksen kasvaneen 35 prosenttia viidessä vuodessa ja varoitti, että jollei tällaista maailmanlaajuista suuntausta saada padotuksi, siitä voisi tulla suurempi uhka ihmiskunnalle kuin atomipommista. ”[Alkoholi]pommi on jo tikittämässä, ja harvat huomaavat sitä”, hän sanoi lopuksi.
Liian paljon tai liian vähän on vaarallista
Siitä ei ole epäilystäkään. Kaikkialla minne me katsomme, me näemme ihmisten olevan hyvin kiinnostuneita ”syömisestä ja juomisesta”, joidenkuiden omasta halustaan ja toisten pakosta. Mikä tässä on vaarallisinta? Ei ruumiillisen terveyden vaurioituminen – jota ihmiset aivan liian usein eivät huomaa tai josta he eivät yksinkertaisesti piittaa – vaan hengellisen terveyden vaurioituminen. Mitä me tarkoitimme tällä?
Paljo syöminen ja juominen voivat tehdä ihmisestä omahyväisen ja liian itsevarman. Se, että hän kiinnittää paljon huomiota ruumiillisten halujen tyydyttämiseen, voi tehdä hänestä itsekeskeisen. Hän voi kadottaa näkyvistään hengelliset tarpeet ja mennä jopa niin pitkälle, että hän kieltää Jumalan, jollei puheissaan, niin ainakin teoissaan. Ennen kuin israelilaiset tulivat Luvattuun maahan, heitä varoitettiin tästä vaarasta: ”Kun Herra, sinun Jumalasi, on vienyt sinut siihen maahan, . . . ja kun sinä olet syönyt ja olet ravittu, niin varo, ettet unhota Herraa.” – 5. Moos. 6:10–12.
Toisaalta ihmisten, joilla on liian vähän syötävää ja juotavaa, on ehkä pakko käyttää suurin osa ajastaan pelkästään taisteluun olemassaolosta. Hengissä pysymiseksi välttämättömästä ravinnosta voi tulla heidän päähuolenaiheensa, joka työntää tieltään kaiken muun, myös hengelliset tarpeet.
Tätä valaisee hyvin eräs Yhdysvalloissa vuonna 1945 tehty koe. Ryhmä miehiä pantiin puoleksi vuodeksi ruokavaliolle, joka ei tyydyttänyt heidän tarpeitaan. Myöhemmin huomattiin, että ruokavalio oli tehnyt heistä epäröiviä ja pessimistisiä, oli riistänyt heiltä aloitekyvyn ja oli kuolettanut heiltä lähes kaiken kiinnostuksen hengellisiin asioihin.
Sekä liiallinen syöminen ja juominen että ylenmääräinen huolestuminen ruoan ja juomien riittävyydestä voivat siis vahingoittaa ihmisen suhdetta Jumalaan. On siksi ymmärrettävää ja kuitenkin sopivaa, miksi eräs mies, joka halusi miellyttää Jumalaa, rukoili noin 2500 vuotta sitten seuraavasti: ”Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: ’Kuka on Herra?’ ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.” – Sananl. 30:8, 9.
Lisäsyy huomion kiinnittämiseen
Onnellisuus vaatii sitä, että me kiinnitämme huomiota niihin ruumiillisiin vaaroihin, joita joko liian paljo tai liian vähäinen syöminen ja juominen tuovat tullessaan. Mutta vuorisaarnassaan Jeesus mainitsi toisen onnellisuuden edellytyksen, kun hän sanoi: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” (Matt. 5:3) Siksi ylenpalttinen kiinnostus syömiseen ja juomiseen, mikä saa meidät laiminlyömään hengellisiä tarpeita, ei koskaan aikaansaa pysyvää onnellisuutta.
Ajattele, miten onnettomasti kävi niille ennen Nooan ajan vedenpaisumusta eläneille ihmisille, jotka eivät olleet ”tietoisia hengellisestä tarpeestaan”. He olivat niin kiinnostuneita ’syömisestä ja juomisesta’, että he ”eivät . . . panneet merkille, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois”. – Matt. 24:38, 39.
Jeesus viittasi tähän tuhoon, kun hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä: ”Mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” Hän sanoi vastaukseksi: ”Niin kuin Nooan päivät olivat, niin on Ihmisen Pojan läsnäolo oleva.” (Matt. 24:3, 37) Nooan ajan ihmiset olivat niin uppoutuneita ’syömiseen ja juomiseen’ ja muihin arkisiin asioihin, että he eivät kiinnittäneet huomiota Nooan varoitukseen uhkaavasta tulvasta. Jeesus sanoi, että samoin kävisi ”viimeisinä päivinä” hänen paluunsa aikana. – 2. Tim. 3:1.
Katsoessasi minne tahansa voit nähdä todisteita siitä, että nykyään ihmiset ovat todella kiinnostuneita ’syömisestä ja juomisesta’, usein hengellisyytensä kustannuksella. Parhaillaan julistetaan varoitussanomaa, mutta kiinnittävätkö ihmiset huomiota siihen?
Vielä tärkeämpää on: kiinnitätkö SINÄ huomiota siihen?
[Kuva s. 23]
Kiinnostus syömiseen ja juomiseen – onko se jotenkin vaarallista?