Valkuaisaineet, geenit ja sinä

MONILLE sana ”valkuaisaine” eli ”proteiini” tuo mieleen hyvän, mehevän pihvin. Mutta valkuaisaineilla ymmärretään muutakin. Liha sisältää valkuaisainetta, koska elolliset ja varsinkin eläimet rakentuvat lukemattoman monenlaisista valkuaisaineista, joilla jokaisella on oma tehtävänsä.

Jos vettä ei lasketa mukaan, niin suunnilleen puolet ruumiisi painosta on valkuaisainemolekyylejä, mutta ne kaikki eivät ole samanlaisia. Jotkin niistä vahvistavat hiuksiasi, ihoasi ja kynsiäsi. Toiset valkuaisaineet, joita sanotaan entsyymeiksi, valvovat soluissasi tapahtuvia kemiallisia reaktioita. Edelleen toiset valkuaisaineet muodostavat vasta-aineita, joiden avulla elimistösi torjuu tauteja.

Kaikki sinussa olevat tuhannet erilaiset valkuaisaineet koostuvat toisiinsa sitoutuneista pienistä molekyyleistä, joita sanotaan aminohapoiksi. Kaikki nuo erilaiset valkuaisaineet rakentuvat vain noin kahdestakymmenestä erilaisesta aminohaposta, ja valkuaisaineista muodostuvat osaltaan kaikki puut, kukat, eläimet ja ihmiset, joita maan päällä on – samoin kuin vain 28:sta suomen kielen kirjaimelta voidaan yhdistelemällä rakentaa satojatuhansia sanoja!

Elävät solut kytkevät aminohapooja yhteen kuin rautatievaunuja pitkään junaan voidakseen tuottaa tarvitsemiaan valkuaisaineita. Esimerkiksi insuliinin valmistamiseksi haimasi solut rakentavat kaksi ”junaa” eli aminohappoketjua, jotka voivat taipua eri muotoisiksi. Ensimmäinen ketju muistuttaa 21-kirjaimista ”sanaa”, ja toinen ketju on ”sana”, jossa on 30 aminohappo-”kirjainta”. Sen jälkeen ketjut yhtyvät, ja näin elimistöösi on syntynyt veresi sokeripitoisuutta säätelevä insuliinimolekyyli. Diabeetikot tietävät, että sellaiset valkuaisaineet kuin insuliini ovat tärkeitä hyvälle terveydelle.

DNA ja RNA – piirustukset ja kopiot

Mutta miten haimasi solut tietävät, mitä aminohappoja niiden tulee kytkeä yhteen insuliinin valmistamiseksi? Ja mikä estää myös isonvarpaasi soluja valmistamasta insuliinia? Vastaus piilee ainutlaatuisessa ja hyvin suuressa DNA (deoksiribonukleiinihappo) -molekyylissä, joka useimmiten sijaitsee solun tumassa, joita soluja sinussa on biljoonia. Miten se toimii?

Oletko koskaan käynyt rakennustyömaalla? Ehkä huomasit, miten työntekijäryhmät – kirvesmiehet, muurarit, sähköasentajat – tutkivat vähän väliä rakennuspiirustuksista otettuja kopioita nähdäkseen, mitä heidän on tehtävä. Mutta mistä nämä kopiot ovat peräisin? Suunnittelutoimistosta, jossa on monia rakennuspiirustuksia, joista on sitten tehty kopioita kopiokoneella. Rakennuspaikalla olevat työnjohtajat vievät kopioita miehilleen.

Solusi ovat kuin tuollainen rakennustyömaa. Tumassa (”suunnittelutoimistossa”) on ”alkuperäiset piirustukset” kaikkia elimistösi tarvitsemia valkuaisaineita varten. DNA-molekyylit ovat näitä ”piirustuksia”. Jos tarvitset insuliinia, niin eräs tarkoitukseen sovelias pätkä DNA:ta eli geeni aktivoituu tiettyjen haimasolujesi tumassa.

DNA ei poistu tumasta, kuten ei alkuperäisiä rakennuspiirustuksiakaan tavallisesti käytetä rakennuspaikalla. Siihen se on liian arvokas. Sen sijaan eräs erikoismolekyyli, lähetti-RNA (ribonukleiinihappo), tekee tästä DNA-geenistä ”kopion”. ”Lähetti” vie kopion tumasta ”työpaikalle”, jossa työryhmä odottelee päästäkseen rakentamaan insuliinimolekyyliä.

Tämän työryhmän runkona on ribosomi, eräänlainen mestarikirvesmies-molekyyli, ja apulaisia, joita sanotaan siirtäjä-RNA:ksi. Nämä molekyyliapulaiset kokoavat aminohappoja ja tuovat ne ribosomin luokse. Ribosomi ”lukee” lähetti-RNA:n tuoman ”kopion” ja valmistaa insuliiniketjun.

Jokaisen solusi ”suunnittelutoimistossa” on paljon enemmän ”piirustuksia” kuin mikään solu tarvitsee toimiakseen. Esimerkiksi isonvarpaasi soluissa on geenit insuliinin valmistamiseksi, mutta nämä geenit eivät voi aktivoitua. Nämä piirustukset ovat ”lukkojen takana” isonvarpaasi soluissa. Kukin solu käyttää vain osaa sen tumassa olevasta DNA:sta valmistaakseen tarvitsemaansa. Me voimme olla iloisia tästä, koska solut jotka kajoavat sellaisiin piirustuksiin, joita ne eivät saa käyttää, ja alkavat tuottaa valkuaisaineita, joita ne eivät saa tuottaa, voivat vahingoittaa itseään tai muita soluja tai tulla jopa syöpää synnyttäviksi.

Piirustusten muuttaminen

Useimmat arkkitehdit olisivat vahvasti eri mieltä, jos vihjaisisit, että ne monimutkaiset piirustukset, joilla jättimäisen pilvenpiirtäjän rakentamista valvotaan, syntyivät aivan sattumalta. Noihin piirustuksiin on tarvittu ammattitaitoista, koulutettua arkkitehtia. Kaikkien elollisten soluissa olevan DNA:n sisältämät ohjeet ovat paljon monimutkaisempia ja tarkempia kuin rakennuspiirustukset. Eikö ole järkevää, että DNA – joka säätelee täsmällisesti bakteerien, omenapuitten ja ihmisten ”rakentamista” – olisi Mestariarkkitehdin tuote? Tämä Mestariarkkitehti on Jehova Jumala. – 1. Moos. 1:11–28.

Kysy keneltä tahansa hyvältä arkkitehdiltä, miltä hänestä tuntuu, kun epäpätevät ihmiset tekevät valtuutuksitta muutoksia piirustuksiin, jotka on huolellisesti valmistettu jotakin rakennusta varten. Hän ei pidä siitä, koska hän tietää, että piirustuksia muuttava ihminen ei todennäköisesti ole harkinnut tekemiensä muutosten kaikkia seurauksia. Tosin WC:tä voitaisiin suurentaa, mutta mitä tapahtuu, jos eteisestä katoaa arvokasta tilaa? Mitä tapahtuu, jos putkityöt täytyy suunnitella uudelleen?

Tiedemiehet pystyvät nyt muuttamaan elollisten DNA:n sisältöä – muuttamaan Luojan antamia ”rakennuspiirustuksia”. Joissakin tapauksissa näiden muutosten, kuten esimerkiksi geenien istuttamisen bakteereihin ihmisen insuliinin tuottamiseksi, sanotaan palvelevan humanitaarisia, lääketieteellisiä tarkoituksia. Toisissa muutoksissa, esimerkiksi siinä että alkioasteella oleviin hiiriin on istutettu virusgeenejä, taustalla on pikemminkin tiedemiesten uteliaisuus sen suhteen, mikä saa solut toimimaan.

Vaikka tiedemiehet pystyvätkin nykyään muuttamaan geenejä, he eivät ymmärrä läheskään täydellisesti geenien toimintatapaa. New York Times sanoi vuonna 1979: ”Uudet havainnot ovat osoittaneet eläingeenien, myös ihmisgeenien, eroavan hyvin paljon siitä, mitä oli uskottu ainakin 20 vuotta.” Mitä oli tapahtunut? Oli saatu selville, etteivät eläingeenit yleensä toimikaan samalla tavalla kuin bakteerien geenit, kuten tiedemiehet olivat luulleet. Eläingeenit ovat mutkikkaampia ja sisältävät pitkinä jaksoina sellaista informaatiota, jota ei ymmärretä. Tiedemiehille on selvinnyt jopa se, että bakteerien ”piirustusten” lukeminen ei opeta ihmistä lukemaan ihmisen ”piirustuksia”, kuten he olivat odottaneet.

Lisäksi tiedemiehet ovat äskettäin oppineet, ettei DNA-molekyylien geneettinen koodi ole vakio, kuten aina oli ajateltu. On käynyt ilmi, että koodi on hieman erilainen silloin kun DNA ei ole tumassa vaan toisissa solun osissa eli mitokondrioissa. ”Se opinkappale, jonka mukaan geneettinen koodi on yleismaailmallinen, on järkkynyt”, myönsi New Scientist -aikakauslehti. Miksi koodi muuttuu? Sitä ei tiedetä. ”Joihinkin kysymyksiin, joita geneettisessä analyysissä paljastuneet seikat ovat herättäneet, ei ehkä koskaan saada vastausta”, sanoo New Scientist.

Ei siksi ihme, että ihmiset ovat huolissaan geenitutkimuksen mahdollisista vaaroista! Useimmat biologit väittävät nyt, että tutkimuksista on vain vähän vaaroja, mutta ymmärtävätkö he genetiikkaa todella niin hyvin, että heidän väitteelleen löytyy katetta? Tiedemiehet väittivät, etteivät Yhdysvaltain länsiosissa 1950-luvulla tehdyt ydinkokeet olleet vaaraksi yleisölle, mutta se, että koealueelta puhaltaneitten tuulten alapuolella asuvissa ihmisissä on nyt paljon syöpää, osoittaa tiedemiesten olleen väärässä.

Onko mahdollista, että tiedemiesten peukaloidessa sellaisia voimia ja biologisia tapahtumasarjoja, joita he eivät täysin käsitä, he vahingossa päästävät valloilleen ihmiskunnan kimppuun jonkin hirvittävän uuden taudin? Joidenkuiden mielestä tällainen mahdollisuus on olemassa.

Mutta mitä tiedemiehet todellisuudessa tekevät geeneille?

[Kuva s. 4]

Samoin kuin vain 28:sta suomen kielen kirjaimesta voidaan yhdistelemällä rakentaa satojatuhansia sanoja, samoin vain 20 erilaisesta aminohaposta rakentuvat kaikki ne erilaiset valkuaisaineet, joista muodostuvat kaikki puut, kukat, eläimet ja ihmiset, joita maan päällä on

[Kuvat s. 6]

tuma

lähetti-RNA

ribosomi

siirtäjä-RNA

aminohappoja