Tuleeko ruoka riittämään?
RANSKAKSI se on nourriture, kreikaksi trofé ja japaniksi shokuji. Mitä se sitten on suomeksi? Ruokaa!
Miksi tahansa sinä sitä sanotkin omalla kielelläsi, paneeko hyvän ruoan ajatteleminen nälkäisenä veden herahtamaan kielellesi? Hyvä ruoka on mitä haluttavinta, miellyttävän makuista ja ravitsevaa ruumiille.
Toisaalta ajatus nälästä on pelottava. Sen seuraukset ovat tuhoisat. Se ehkäisee ruumiillista ja henkistä kasvua ja vie miljoonilta heidän mahdollisuutensa normaalin elämän viettämiseen. Mutta se aiheuttaa muutakin: se tappaa.
Tosin et ehkä ajattele suuremmin nälkää, jos asut esimerkiksi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Sinua voivat tietenkin harmittaa ne korkeat hinnat, joita joudut nykyään maksamaan ruoasta, mutta harvat tällaisilla alueilla ovat todella nälkäisiä.
Muualla tilanne on toinen.
Kuinka paljon nälkäisiä on?
Voit järkyttyä tiedosta, että nykyään on noin miljardi nälkäistä ihmistä. Näin on arvioinut Yhdistyneiden Kansakuntien alainen Maailman elintarvikeneuvosto. Se on noin neljännes maailman väestöstä! Siksi monet asiantuntijat pitävät kamppailua riittävän ravinnon saamiseksi ihmiskunnan suurimpana ongelmana.
Mutta eikö tämä ongelma ole ainakin pienenemässä? Ei. ”Maailman nälkäongelma on pikemminkin pahenemassa kuin väistymässä”, selitti Sol Lonowitz, Yhdysvaltain presidentin asettaman maailman nälkää tutkivan komitean puheenjohtaja. Hän jatkoi: ”Edessäpäin on vaikea kriisi, jollei sitä ryhdytä yhteisvoimin torjumaan.”
U.S. News & World Report -lehti sanoi vastaavasti: ”Jolleivät Yhdysvallat ja muut maat ryhdy voimakkaisiin toimenpiteisiin, elintarvikekriisi uhkaa seuraavien 20 vuoden aikana paljon vakavammin maailmanrauhaa kuin nykyiset huimat energiakustannukset.”
Miksi nälkä uhkaa maailmanrauhaa? Koska köyhien ihmisten turhautunut halu heidän koettaessaan saavuttaa kunnollisen elintason voi olla räjähtävin voima nykyisessä maailmassa. Miljardi vihaista ja epätoivoista ihmistä on todellinen uhka kansainväliselle järjestykselle.
Vaara voi olla suurempikin. The Royal Bank of Canada -pankin arvioiden mukaan ”jopa 40 prosenttia maailman väestöstä kärsii aliravitsemuksesta”. Se on runsaat 1,6 miljardia ihmistä! Esimerkiksi sanotaan, että eräässä Afrikan maassa 45 prosenttia lapsista kuolee ennen viidettä ikävuottaan.
Miksi pahenee?
Miksi tilanne pahenee? Eivätkö uutiset kerro, että joissakin maissa kasvatetaan enemmän elintarvikkeita? Kyllä kertovat, ja lisäystä on tapahtunut. Mutta maailman väestö on lisääntynyt vielä nopeammin.
Siksi kunkin ihmisen käytettävissä olevan ravinnon määrä on todellisuudessa keskimäärin vähentynyt. Esimerkiksi eräs World-Watch-instituutin tutkimus osoittaa seuraavaa:
Miten paljon maailman väestö kasvaa nykyään? Noin 70–80 miljoonaa eli uuden Pakistanin verran joka vuosi. Lisäksi tällainen väestönkasvu aiheuttaa sen, että viljelysmaata käytetään yhä enemmän muihin tarkoituksiin. Koteja, ostoskeskuksia, tehtaita, maanteitä, lentokenttiä, kouluja ja muuta rakennetaan entisille viljelysmaille.
Joka päivä otetaan kautta maailman tuhansia hehtaareja pois ravinnontuotannosta tällaisiin käyttötarkoituksiin. Ennemmin tai myöhemmin tämä viljelysmaan menettäminen panee ihmiskunnan ahtaalle. Yhdysvalloissa arvioidaan menetettävän varsinaista viljelysmaata tai siihen sopivaa maata keskimäärin 10 neliökilometriä päivässä. Se vastaa Hangosta Utsjoelle ulottuvaa runsaan kolmen kilometrin levyistä maakaistaletta – joka vuosi!
Heikkotuottoisten viljelysmaitten liikalaiduntaminen saa jotkin niistä muuttumaan aavikoiksi. Eräs Yhdistyneitten Kansakuntien edustaja arvioi, että Saharan autiomaa etenee kohti etelää jo kuusi kilometriä vuodessa, etupäässä liikalaiduntamisen vuoksi. Muidenkin autiomaiden kerrotaan laajenevan, Arabian, Lounais-Afrikan Kalaharin ja Meksikon Sonoran autiomaa ja Yhdysvaltain eteläosien aavikot mukaan luettuina.
Afrikkalainen aikakauslehti To the Point sanoi näistä aavikoista: ”Ne valtaavat 60000 neliökilometriä viljelyskelpoista maata joka vuosi, ja joillakin alueilla ne etenevät jopa 11 kilometriä vuodessa.” Se jatkoi: ”Tiedemiehet ovat nyt nimenneet tapahtumasarjan ’maan ihosyöväksi’ ja sanovat sen leviävän pahanlaatuisen kasvaimen tavoin. He arvioivat jopa prosentin maailman viljelyskelpoisista maista aavikoituvan joka vuosi. . . . Useimpien asiantuntijoiden mielestä ihminen on suurin syypää tähän. Perimmäinen syy on . . . tuhlaavainen maanviljelys ja maan riisto.”
Ongelmana on lisäksi polttoaineiden, ravinnontuotannon välttämättömän kustannustekijän, korkea hinta. Lannoitteet, traktorit, kuorma-autot ja muut koneet ovat riippuvaisia öljystä. Maatalousasiantuntija Lester Brown sanoi: ”Lisääntyvät energiakustannukset ja vähenevät voitot käytettäessä kemiallisia lannoitteita myös osaltaan edistävät viljantuotannon tasoittumista.”
Ennestään kriittisiin elintarvikevarastoihin vaikuttaa vielä yksi kielteinen piirre: viljaa muutetaan nykyään yhä enemmän alkoholiksi, jota käytetään henkilö- ja kuorma-autojen polttoaineena. Kun maat käyttävät enemmän viljaa polttoaineiden valmistukseen, viljaa jää pakostakin vähemmän ravinnoksi.
Mutta eivätkö uudemmat ravinnontuotantomenetelmät ole kääntämässä tapahtumien kulkua? Mitä on sanottava esimerkiksi ”vihreästä vallankumouksesta”?
[Taulukko s. 6]
MAAILMAN VUOTUINEN RAVINNONTUOTANTO HENKEÄ KOHTI
1970–76 huippu 1979
Kalaa 19,5 kg 16,3 kg
Naudanlihaa 11,8 ” 10,8 ”
Lampaanlihaa 1,9 ” 1,8 ”
viljaa 342,0 ” 318,0 ”