Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • g80 22/10 s. 27-28
  • Joen aiheuttama sokeus

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Joen aiheuttama sokeus
  • Herätkää! 1980
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • Taudin siirtyminen
  • Taudin lääkehoito ja kurissapito
  • Jokisokeus – kauhistuttavaa vitsausta nujerretaan
    Herätkää! 1995
  • Mitä toivoa on sokeilla?
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1994
  • Sokeus
    Raamatun ymmärtämisen opas, 2. osa
  • Miehet ja vaimot – puhuvatko he tosiaankin eri kieltä?
    Herätkää! 1994
Katso lisää
Herätkää! 1980
g80 22/10 s. 27-28

Joen aiheuttama sokeus

Herätkää!-lehden Norsunluurannikon-kirjeenvaihtajalta

”ONKOSERKIAASI! Mikä sana! En ole koskaan kuullut sitä aiemmin. Mitä se tarkoittaa?” kysyi Jerry, eurooppalainen ystäväni.

”Sokeutta”, kuului koruton vastaukseni. ”Joen aiheuttamaa sokeutta, mikä tarkoittaa sitä, että sen aiheuttaa eräs trooppisissa joissa lisääntyvä kärpänen.” Jerry kuunteli kiinnostuneena selitystäni.

”Esimerkiksi Wayen on pieni puoleksi autio kylä, joka sijaitsee noin 70 kilometriä länteen Ouagadougousta, länsiafrikkalaisen Ylä-Voltan pääkaupungista, lähellä Valkoista Voltaa. Useimmat sen asukkaista ovat taudin vaivaamia, joko sokeita tai heidän näkönsä on vakavasti huonontunut.”

”Oletko käynyt Wayenissä?” Jerry kysyi.

”Monta kertaa. Viimeksi käydessäni tapasin Moussan. Hän on vain yksi Sahelin alueen 70000 sokeasta Länsi-Afrikassa. Arviolta miljoona ihmistä kärsii tavalla tai toisella onkoserkiaasista, vaikka eivät vielä olekaan sokeita.

”Todellisuudessa Moussa ei ole niin vanha kuin hänen ihonsa ryppyisyys saa ajattelemaan. Hän on vasta noin 40-vuotias, ja normaalioloissa hän olisi mies parhaassa iässään. Hän näytti ennen aikojaan vanhentuneelta, ja hänen ihonsa oli kammottavasti paksuuntunut ja ryppyinen. Saatoin nähdä, että hänen sääristään oli pigmentti kulunut pois paljosta raapimisesta, ja tilalle oli syntynyt vaaleanpunaisia ja harmaalta vivahtavia kalvakkaita läiskiä.

”Hän on naimisissa ja hänellä on neljä lasta. Mutta he elävät viheliäisessä köyhyydessä. Vanhin lapsista on lähtenyt kylästä. Hän on paennut ennen kuin hän tulee sokeaksi. Näin hänen veljensä muitten lasten joukossa hankaamassa rosoisilla kivillä ja kädessä olevalla hiekalla kutiavia käsiään ja jalkojaan: Heidän saamansa tartunta on vielä lievä. He eivät ole vielä menettäneet näköään. Siksi he toimivat iäkkäitten ja sokeitten vanhempiensa oppaina. Aikaa myöten heistäkin tulisi sokeita, sillä sokeudesta on tullut heille elämäntapa.”

Taudin siirtyminen

Selitin Jerrylle, miten pieni mäkärä, Simulium damnosum, siirtää taudin ihmisestä toiseen. Se lisääntyy nopeasti virtaavissa joissa ja virroissa ja syö ravinnokseen ihmisverta. Tauti ei rajoitu trooppiseen Afrikkaan. Sitä on myös Jemenissä, Meksikossa, Keski- ja Etelä-Amerikassa.

Moussan tapauksessa onnettomuus kohtasi häntä jo lapsuudessa. Tartunnan saanut naarasmäkärä puri häntä ja siirsi häneen Onchocerca volvulus -nimisen matomaisen loisen. Koska nuori Moussa asui mäkäriä kuhisevalla alueella, hän sai yhä uusia puremia.

Onchocerca volvulus -loisen päästyä ihmiselimistöön uhri rupeaa hitaasti heikkenemään. Mitä enemmän häntä purraan, sitä useampia matoja kokoontuu hänen elimistöönsä. Noin viidentoista seuraavan vuoden aikana useita täysikasvuisia koiras- ja naarasmatoja kiertyy yhteen hänen ihonsa alle, niin että hänen selkäänsä, lonkkiinsa, pakaroihinsa, polviensa ympärille ja joskus jopa päähänsäkin syntyy näkyviä kyhmyjä. Madot lisääntyvät hänessä ja tuottavat noin 50–200 miljoonaa uutta matoa. Nämä tunkeutuvat elimistöön ja pääsevät lopulta silmään. Kun ne kuolevat sarveiskalvossa, tapahtuu kudosreaktio ja syntyy samea täplä, mistä on seurauksena sokeus.

Jerry kysyi: ”Sano minulle, kuoleeko tähän tautiin?”

”Onkoserkiaasiin ei kuole”, sanoin hänelle. ”Enintään se nopeuttaa vanhenemista ja lyhentää elinikää. Mutta taloudelliset vaikeudet ovat suuret. Kun useimmat 25–45-vuotiaat miehet – aktiivinen työväestö – ovat sokeita, talous lamaantuu. Tästä syystä joillakin Voltan jokialueen seuduilla Länsi-Afrikassa ihmiset ovat jättäneet hedelmälliset jokilaaksot vain asettuakseen asumaan paljon köyhemmille maille, jotta he pääsisivät pakoon mäkäräisiä.”

Taudin lääkehoito ja kurissapito

Jerry haluaa tietää: ”Mitä lääketiede voi tehdä näiden köyhien ihmisten auttamiseksi, jotka kärsivät ’jokisokeudesta’?”

Vastaukseni ei ole kovin vakuuttava. ”Tutkimustyötä on tehty jo jonkin aikaa. Tähän mennessä on kehitetty kaksi lääkeainetta, suramiini ja dietyylikarbamatsiini. Näillä molemmilla on kuitenkin vaarallisia sivuvaikutuksia, ja niitä voidaan antaa vain lääkärin valvoessa erittäin huolellisesti ja tarkasti niiden käyttöä. Ne eivät siis sovellu massahoitokampanjoihin.”

”Entä jos matoja sisältävät kyhmyt poistetaan kirurgisesti?”

”Se voisi tuntua käyttökelpoisemmalta ratkaisulta. Sitä onkin harrastettu Keski-Amerikassa. Tämä keino ei kuitenkaan näytä tepsivän Voltajoen alueella, jossa tartuntoja saadaan niin paljon, että kyhmyjen poistaminen vain luo uutta tilaa nuoremmille madoille.

”Hyönteismyrkkyjen levittäminen mäkärien lisääntymispaikkoihin näyttää olevan nykyään ainoa käyttökelpoinen ja tehokas keino. Onkoserkiaasi-loisen levittäjiä vastaan käynnistettyä torjuntaohjelmaa on toteutettu viikoittain helikoptereilla ja pienkoneilla Voltajoen alueella vuodesta 1974 lähtien.

”Ohjelman on järjestänyt Yhdistyneiden Kansakuntien Maailman terveysjärjestö vapaaehtoisten lahjoittajamaitten ja osallistuvien maitten taloudellisen tuen turvin. Nämä seitsemän maata, Benin, Ghana, Mali, Niger, Norsunluurannikko, Togo ja Ylä-Volta, toivovat että hedelmällinen maa parantuisi tästä taudista, jotta niiden väestö voisi asettua takaisin asumaan jokien varsille. Torjuntaohjelma on asettanut tavoitteekseen tämän tehtävän suorittamisen 20 vuodessa. Tähän mennessä mäkärien vastaiseen taisteluun on käytetty yli 170 miljoonaa markkaa.”

”Millainen on ollut tähänastinen menestys?”

”Taudin siirtyminen ihmisiin on estynyt joillakin alueilla. Jotkut vaeltavat asukkaat ovat jo asuttamassa uudelleen jokilaaksoja, joissa torjunta on ’onnistunut’. Mutta on niin kuin eräs torjuntaohjelman edustaja sanoi kerran: ’Taudin perinpohjaisesta hävittämisestä ollaan vielä kaukana. Voimme vain sanoa, että se on kenties saatu mahdollisimman vähiin.’”

Onkoserkiaasi on tietenkin vain yksi niistä monista vitsauksista, jotka vaativat kauhistavan veron ihmiskunnan keskuudessa. Ihmisten auttamispyrkimykset ovat rajoitettuja ja tilapäisiä. Mikä ilo tuleekaan vallitsemaan silloin, kun tämän taudin uhrit eivät voi kerskua ainoastaan sillä, että ’heidän ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa’, vaan myös sillä, että heidän ’sokeat silmänsä ovat avautuneet’! – Job 33:25; Jes. 35:5.

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2026 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa