Katolinen pappi tekee muutoksen
JEHOVAN todistajien Brooklynissa New Yorkissa sijaitsevaan maailmankeskukseen tuli heinäkuussa 1979 seuraavanlainen kirje:
”Arvoisa vastaanottaja
”Esitän tässä vain kiitokseni julkaisuistanne, jotka ovat niin täynnä elintärkeää ja valaisevaa tietoa. Julkaisujenne ja erään Newarkissa New Jerseyssä asuvan saarnaajanne avulla kykenin löytämään selvän TOTUUDEN. Jos on olemassa jokin ansiomerkki, se pitäisi antaa tälle pienelle totuuden harjoittajalle neiti Janet Jonesille. Olin yhteen aikaan hyvin huomattava katolinen pappi, ja tämän nuoren naisen kautta minulle selvisi, että minulla ei ollutkaan todellista otetta totuuteen, vaan että se, minkä hän osoitti minulle, oli totuus. Haluan vielä kiittää teitä, ja jos on Jehovan tahto, niin minustakin tulee Jehovan, rakkaudellisen Luojamme, saarnaaja.”
Viime kesänä Giants-stadionilla New Jerseyssä pidetyssä Jehovan todistajien ”Elävän toivon” piirikonventissa kerrottiin, miten Janet Jones oli tutustunut tähän pappiin. Janet Jones selitti:
”Olin viime vuonna työssä sihteerinä Seton Hall -yliopistossa. Todistamalla kärsivällisesti saatoin aloittaa raamatuntutkistelun eräälle nuorelle opiskelijalle, naiselle, joka yhteen aikaan oli suunnitellut itsemurhaa. Hän edistyi nopeasti opinnoissaan. Pian hän ilmoitti minulle eroavansa kirkostaan. Koko ajan hän oli tietämättäni antanut papilleen valokopioita siitä aineistosta, jonka käsittelimme viikoittain.
”Pappi oli hyvin järkyttynyt, kun hän sai tietää naisen eronneen kirkosta, ja hän koetti parhaansa mukaan saada hänet muuttamaan mieltään. Pian sen jälkeen nainen palasi kotiinsa Floridaan, jossa hän edistyi yhä hengellisesti. Sillä välin pappi oli saanut selville, että minä olin se henkilö, jonka kanssa hän oli tutkinut, ja hän halusi tavata minut. Hän pyysi niitä kirjoja, joista tutkisteluaineistomme oli peräisin – Totuus joka johtaa ikuiseen elämään ja Nykyinen elämämme – siinäkö kaikki? Hän sanoi minulle, että olin tehnyt vakavan synnin käännyttämällä tämän nuoren naisen pois katolisesta kirkosta.
”Kun puhuin hänen kanssaan useita kertoja sen jälkeen, hän sanoi tietävänsä, että näissä kirjoissa oli monia virheitä ja että hän kiinnittäisi huomioni niihin kaikkiin niin pian kuin hän saisi käytyä aineiston läpi. Jouduin tutkimaan paljon vastatakseni hänen moniin kysymyksiinsä. Kertomatta minulle hän alkoi käydä useissa valtakunnansaleissa ja puhua saarnaamistyössä olevien Jehovan todistajien kanssa, ja hän teki heille samat kysymykset, jotka hän oli tehnyt minullekin. Hän sai samat vastaukset yhä uudelleen. En nähnyt häntä enkä kuullut hänestä mitään kolmeen neljään kuukauteen. Sen jälkeen vaihdoin työpaikkaa ja muutin toiselle paikkakunnalle. Muutamaa viikkoa myöhemmin sain tältä papilta kirjeen, joka oli päivätty 22. kesäkuuta 1979. Hän kirjoitti:
”’Haluaisin kiittää teitä siitä, että olette auttanut minua saamaan syvempää ymmärrystä näiden julkaisujen ”Nykyinen elämämme – siinäkö kaikki?” ja myös ”Totuus joka johtaa ikuiseen elämään” avulla. Minun täytyy tunnustaa, että ensi tapaamisemme jälkeen tein itselleni useita kysymyksiä sen suhteen, mille uskoni perustuu, ja huomasin, että se ei ollut yhtä lujalla perustuksella kuin teidän uskonne. Siksi tutkin sitä niin kuin te ehdotitte ja tein useita kysymyksiä esimiehilleni, jotka hämmästyksekseni eivät kyenneet vastaamaan minulle yhtä hyvin kuin te. Tässä vaiheessa tajusin, että elämästäni puuttui ehdottomasti jotakin, ja halusin löytää vastauksia. Kävin usein eräässä palvontahuoneessanne, joka sijaitsee Irvingtonissa, ja siellä kuulin siitä ”totuudesta”, jota olin etsinyt. Halusin myös nähdä, oliko se kaikkea sitä, mitä sanoitte sen olevan. Hyvä ystäväni, te aliarvioitte sen!
”’Saadessanne tämän muistion olen luopunut virkapukuisesta pappeudesta, ja olen todennäköisesti palaamassa kotiin etsiäkseni yhden valtakunnansaleistanne, jotta voisin hankkia lisää tätä totuutta. Olitte kuin pitkässä pimeässä tunnelissa loistava kirkas valo, joka loisti niin kirkkaasti, että valo ylti minunkin kaltaisiini vanhoihin pimeisiin tunneleihin. Mitä tahansa teettekin, niin loistakaa edelleen. Älkää koskaan antako kenenkään tai minkään estää teitä loistamasta, sillä voin totuudenmukaisesti sanoa, että Jumalan täytyy totisesti työskennellä kanssanne.
”’Esimieheni olivat hämmästyneitä, kun sanoin lähteväni 33 palvelusvuoden jälkeen, mutta kun heille selvisi syy, he sanoivat, että mitä pikemmin lähtisin sitä parempi. Mutta on hullunkurista, että kun muutama vuosi sitten eräs toinen pappi lähti samasta syystä, lupasin juhlallisesti, etten koskaan antaisi minkään tulla itseni ja kirkon väliin. Ajatelkaa nyt minua! Minusta tuntuu siltä kuin harteiltani olisi nostettu suunnaton paino ja haistelisin raikasta ilmaa ensi kerran 33 vuoteen. Miten hyvä ja loistava ja rakkaudellinen Luoja, Jumalamme Jehova, onkaan!
”’En tiedä, näemmekö enää koskaan toisiamme, mutta olkaa varmat siitä, että tulette aina olemaan ajatuksissani ja rukouksissani.’”
”Hänen erottuaan kaksi hänen virkaveljeään lähestyi eräänä päivänä minua yliopiston toimistossa, jossa olin työssä. Toinen kysyi, sopisiko heidän palata tekemään minulle joitakin kysymyksiä. Suostuin siihen.
”Hieman myöhemmin nämä kaksi pappia palasivat kahdeksan muun papin kanssa kaikki puettuina perinteiseen vaatetukseensa. Arvioisin pappien iän vaihdelleen niin että nuorin heistä oli alle 35-vuotias ja vanhin yli 60-vuotias. Itse olen vain 25-vuotias.
”Papit istuutuivat toimistoon, ja keskustelu alkoi. He kysyivät minulta, mitä uskon Kristuksesta, hänen kuolemastaan ja siitä, että hän on Jumalan poika. Erityisesti heitä näytti kiinnostavan kolminaisuus. Yksi papeista sanoi minulle, että minua kidutettaisiin ikuisesti helvetissä sen vuoksi, mitä olin tehnyt käännyttäessäni toisia katolisesta uskosta. Osoitin Raamatusta, että ihminen ei tiedä mitään ’helvetissä’, eikä hän siksi voisi kitua. – Ps. 139:8; Saarn. 9:5, 10.
”Huomasin, ettei vanhemmalla papilla näyttänyt olevan koko keskustelun aikana mitään kysymyksiä. Hän vain nojasi keppiinsä ja katseli minua tarkkaavaisesti varsinkin silloin kun koetin vastata Raamatusta toisten kysymyksiin.
”Lopulta yksi papeista sanoi silmittömästi suuttuneena: ’Ette tiedä mistä puhutte. Kerrotte valheita, ettekä tuntisi totuutta, jos se tulisi teitä vastaan.’ Tällöin vanha pappi nousi pystyyn ja sanoi: ’Kyllä hän tietää. Hän puhuu totuutta, sellaista mitä me itse kieltäydymme hyväksymästä.”’ – Lähetetty.
[Huomioteksti s. 28]
Yksi papeista sanoi: ”Ette tiedä mistä puhutte.” Mutta vanhempi pappi sanoi: ”Kyllä hän tietää. Hän puhuu totuutta”