Tämän päivän lapset, huomispäivän maailma
Millainen siitä tulee?
”KOULULAISET PÄÄSEVÄT SISÄÄN VAIN YKSI KERRALLAAN.” Tällainen kyltti oli erään makeiskaupan ovessa Englannissa. Lapset varastivat niin paljon, että kauppiaan oli pidettävä silmällä jokaista. Tässä lehdistölle jaetussa tiedotteessa sanottiin edelleen:
”Ympäristön kouluista, jotka ovat täysin tyypillisiä, purkautuu joka päivä moukkamaisin, itsekkäin ja ruokottomin lapsirotu, joka on koskaan syntynyt, ja se raivaa tuuppimalla tiensä busseihin, huutelee hävyttömyyksiä tien toiselle puolelle ja pitää näpistelyä kiitettävänä, jos siitä ei joudu kiinni.”
Erään englantilaisen ”avointen luokkahuoneitten” edistyksellistä periaatetta soveltavan koulun opettaja arvosteli rehtoria seuraavasti:
”Olette korvanneet entisen kaikelle vapaalla ilmapiirillä, johon kuuluu täydellinen velttous ja tee-mitä-sinua-milloinkin-miellyttää-ajattelu. Kaaos ja anarkia ovat vallitsevia. Kuria paheksutaan vanhentuneena. Lapsia vietellään käyttäytymään tavoilla, jotka ovat vahingollisia sekä heidän edistymiselleen minkä tahansa oppimisessa että synnyttäessään epäsosiaalista käyttäytymistä. Heistä kasvaa piittaamattomia, itsekkäitä, sivistymättömiä . . . laiskoja ja voimattomia.”
Nuo uutiset ovat kolmen ja neljän vuoden takaisia. Eräs viime vuodelta oleva uutinen osoittaa, ettei ole tapahtunut mitään muutoksia. Otsikon ”Englannin murjotut koulut” alla se sanoo, että tietopuolisten saavutusten puute on pelottavaa. Oppilaat ”eivät ole saavuttaneet hyväksyttävää vähimmäistasoa lukemisen, kirjoittamisen, matematiikan ja ajatustensa ilmaisemisen perustaidoissa”. Se nimittää edistyksellistä menetelmää sekalaisine ”muotiaineineen” ”koulun romutarhaksi”
Kanadassa kerrotaan lehtiotsikoissa kouluista seuraavasti: ”Opiskelijoiden lukutaito rappeutuu.” ”Kukaan ei reputa, oppikoulun päästötodistuksia pidetään merkityksettöminä.” ”Jos haluat heidän pitävän sinusta, päästä heidät läpi tentistä.” ”Opettajat kertovat alhaisesta moraalista, oppilaiden arvojen puutteesta.” ”Koulujen vandaalit ja väkivalta johtokunnan harmina.”
Suomesta kerrotaan esimerkkejä siitä, että ”tilanne kouluissa ryöstäytyy opettajien käsistä aivan kohta lopullisesti”. Muuan rehtori kertoo omasta koulustaan: ”Kiusaaminen ja pahoinpitelyt ovat jokapäiväisiä ilmiöitä. Ikkunoita rikotaan tahallaan ja yleensä kaikkea, mitä irti saadaan. Haistattelut ja rivo kielenkäyttö ei enää edes hätkähdytä opettajia. On tullut turtuminen. Kaikkein rivosuisimpia ovat tyttöoppilaat.”
Neuvostoliiton kouluissa ilmenee puolueellisuutta. Kouluopetuksen taso vaihtelee suuresti – heikkoa maaseudulla ja hyvää kaupungeissa. Mutta kaikkialla järjestelmä luo kyynikkoja: ”Tyypillinen oppikoululainen ei usko mihinkään.” Opiskelijat pääsevät lahjuksilla tavoitelluimpiin kouluihin, ja kirjoista käydään kukoistavaa mustan pörssin kauppaa.
Kiina vaikuttaa ainutlaatuiselta. Lasten kohtelias, kurinalaisen käytös tekee vierailijoihin suuren vaikutuksen. Oppilaat toivottavat vieraat tervetulleiksi luokkahuoneeseensa laulamalla ja tanssimalla. Lausuntaesitykset ovat vaikuttavia. Ilmeisesti huumeet eivät ole ongelmana. Kuitenkin kiertokäynnit näyttävät hyvin suunnitelluilta, ja niitä valvotaan huolellisesti. Muuan toimittaja eksyi kiertoreitiltä ja tapasi lapsia kokoontuneena kylpyhuoneeseen. Eräs poika lähestyi rohkeasti, seisahtui hänen eteensä ja virtsasi. Kaikki toisetkin kääntyivät häneen päin ja tekivät samoin. Tämän jälkeen hän tuli kiertokäynneistä sellaiseen johtopäätökseen, että ”tietyt seikat on suunniteltu nimenomaan näyttämistä silmälläpitäen”.
Japanissa opettajat valittavat koulusaavutusten alhaista tasoa. Väkivalta ja vandalismi ovat laajalle levinneitä. Eräs esimerkki: 30 oppilasta, joista useimmat olivat 12–13-vuotiaita, joukossa viisi tyttöä, pieksi kuutta opettajaa puukapuloilla ja bambuseipäillä ja särki koulun ikkunoita ja lasiovia. Mutta huomattava piirre japanilaisissa kouluissa ovat tutkinnot. Valtion koulut vaativat oppilaita suorittamaan tiukkoja tutkintoja, jotta nämä pääsisivät lukioihin ja yliopistoihin – ja se, millaiseen kouluun pääsee, riippuu arvosanoista. Tasokkaisiin yksityiskouluihin pääsemiseksi tarvittavat tutkinnot alkavat lastentarhaan pääsemisestä. Useita päiviä kestäviä yliopiston pääsytutkintoja sanotaan ”tutkintohelvetiksi”, ja ne johtavat lukuisiin itsemurhiin joka kevät.
Hämmästyttävimpiä ovat yliopistotutkinnot Intiassa. Intialaiset opiskelijat väittävät, että kopioiminen ja lunttaaminen ovat heidän perintöoikeutensa. Viime heinäkuussa Meerutin yliopistossa pidetyt tutkinnot johtivat mellakoihin. Eräässä uutistiedotteessa sanottiin:
”Eilen sai kaksi opiskelijaa surmansa ja 40 loukkaantui, 30 poliisia mukaan luettuina, opiskelijoiden ja poliisin käytyä huolellisesti valmisteltuja taisteluja Meerutin kaduilla ja läheisissä korkeakoulukaupungeissa, kun aseelliset poliisit levittäytyivät tutkintosaleihin auttaakseen valvojia lunttaamisen estämisessä. Opiskelijat raivostuivat ’perintöoikeutensa’ riistämisestä.
”Nykyiset levottomat tutkinnot ovat jatkoa niille helmikuisille tutkinnoille, jotka julistettiin pätemättömiksi suunnattoman kopioimisen ja lunttaamisen vuoksi. Tällöin valvojia uhattiin veitsillä ja tikareilla, samalla kun opiskelijat kopioivat kirjoja ja muistiinpanoja. Toiset veivät kysymyspaperinsa ja vastauskirjansa läheisiin taloihin ja ravintoloihin, joissa avuliaat ystävät olivat valmiina vastauksineen. Tutkintosalin ulkopuolella luettiin vastauksia kysymyksiin äänilaitteitten kautta saneluvauhtia.”
Sen vuoksi useimpien yliopistojen loppututkinnot ovat arvottomia, eivätkä työnantajat ja korkeammat opinahjot välitä niistä. Kirjaimellisesti luku- ja kirjoitustaidottomat korkeakoulun käyneet paisuttavat työttömien joukkoa.
Eräs kaksikymmentä maata käsittänyt tutkimus, jossa oli mukana 9700 koulua ja 250000 opiskelijaa, paljasti suunnattoman eron teollisuusmaiden opiskelijoiden saavutusten ja kehitysmaiden opiskelijoiden saavutusten välillä. Niin heikkoja kuin lukeminen ja kirjoittaminen ja matematiikka ovatkin teollisuusmaissa, ne ovat vielä heikompia kehitysmaissa. Viimeksi mainituissa paikoissa on korkea luku- ja kirjoitustaidottomuus, ja puolet kouluun pääsevistä lapsista jättää koulun kesken kolmanteen vuoteen mennessä.
Kun monet tämän päivän lapsista ovat tällaisia, niin millaisia aikuisia heistä tulee? Millainen olisi huomispäivän maailma, jos sellaiset aikuiset johtaisivat sitä?
Ajattele sitä, kun luet seuraavaa – kertomusta siitä, mitä tapahtuu kouluissa yhdessä maailman huomattavimmista maista.