Kuolemaan ja takaisin?
VOIDAANKO ihminen, joka kuolee, palauttaa eloon? Monet uutiset ympäri maailman kertovat, että sellaista tapahtuu. Toronton Star-lehdessä oli 20. helmikuuta 1976 seuraava hämmästyttävä otsikko:
”Lääkärit elvyttävät 105 minuuttia ’kuolleena’ olleen pojan”
Tämä kanadalainen sanomalehti selitti:
”16-vuotias poika, joka ’kuoli’ tunniksi ja 45 minuutiksi kolme viikkoa sitten, haluaa nyt palata kouluun.
”Edward Milligan lyyhistyi maahan koulun laturetkellä, ja hänen sydämensä pysähtyi ja pulssinsa ja hengityksensä lakkasivat ainakin tunniksi ja 45 minuutiksi. . . .
”[Selkirkin yleissairaalan] asiantuntija, tri Arnold Tweed, sanoi ’sitä pisimmäksi tuntemaksemme ajaksi’, joksi potilaan sydän on pysähtynyt, ja potilas toipui ilman todettavia aivovaurioita.”
Vajaata vuotta myöhemmin, 20. tammikuuta 1977, New Yorkin Post-lehdessä oli vielä hämmästyttävämpi tieto. Otsikossa luki:
”Pisin kuolema: elvytettiin henkiin neljän tunnin kuluttua”
Siinä kerrottiin 20-vuotiaasta chippewaintiaaninaisesta, Jean Jawbonesta, joka löydettiin tiedottomana lumikinoksesta. Hän oli maannut lähes kaksi tuntia 36 asteen pakkasessa! Hänen sydämensä oli pysähtynyt ja ruumiinlämpönsä oli ainoastaan 24 astetta, kolmetoista astetta normaalia vähemmän! Post-lehti kertoi:
”Lääkärit hieroivat sydäntä painelemalla rintakehää lakkaamatta kaksi tuntia, ennen kuin ensimmäiset elonmerkit ilmaantuivat.
”Hänen henkitorveensa työnnettiin putki ilman pumppuamiseksi keuhkoihin.
”Lopuksi he käyttivät vatsaontelodialyysina tunnettua harvinaista menetelmää, jossa vatsaonteloon ruiskutetaan lämmintä liuosta.
”Kun naisen ruumiinlämpö oli noussut riittävästi, hänen sydämelleen annettiin kammiovärinänpoistajalla sähköšokki, niin että sydän alkoi sykkiä normaalisti.
”Hän tuli tajuihinsa, pystyi puhumaan ja ’käyttäytyi kuin nukutuksesta heräävä ihminen’, [tri Brian] Pickering sanoi.
”Eilen neiti Jawbone ’odotti pääsyä kotiin’.”
Tällaiset toipumiset ovat varmasti harvinaisia. Ja nykyisten lääketieteellisten menetelmien käyttöönoton myötä tällaisia toipumisia tapahtuu yhä useammin. Mutta ne voivat herättää kiinnostavia kysymyksiä, kuten todettiin eräässä San Diegon Union-lehden otsikossa 1. lokakuuta 1978:
”Kuoleman määrittelyssä ongelma Texasissa”
Sanomalehti selitti:
”Roger Raglandin hätkähdyttävä paluu elämään kaksitoista tuntia kestäneestä selvästä kliinisestä kuolemasta on käynnistänyt jälleen keskustelun siitä, miten kuolema määritellään Texasissa. . . .
”’Hänellä oli kaikki aivokuoleman neurologiset merkit’, sanoi tri James Lindley, joka tutki pojan Brackenridgen sairaalan ensiapuhuoneessa.
”Lääkärit olivat saaneet tämän teini-ikäisen perheeltä luvan käyttää hänen munuaisiaan elinsiirrossa, ja he panivat hänet hengityslaitteeseen, jotta veren ja hapen kierto ruumiin kudoksissa jatkuisi. Perhe oli tehnyt ilmoituksen ruumishuoneelle.
”Mutta onnettomuutta seuranneena päivänä neurokirurgi Bryon Neely huomasi Raglandin jalkojen liikkuvan, ja sen jälkeen hän huomasi aivojen toimivan. . . .
”Texasissa ei ole nykyään kuolemasta laillista määritelmää. Lainsäätäjät voisivat käsitellä tätä asiaa, kun he kokoontuvat tammikuussa.”
Ovatko nämä ihmiset tosiaan palanneet kuolemasta? Voivatko he antaa eläville jonkin käsityksen niiden tilasta, jotka ovat kuolleet? Mitä kuolema todellisuudessa on?