Geenimanipulaatio parantaako se ihmissukua?
PUHUTAAN paljon genetiikan alalla tehdyistä uusista löydöistä. Sen jälkeen kun on kehitetty voimakkaita mikroskooppeja, joilla ihmiset ovat voineet tutkia perusteellisemmin elämän perusyksikön, solun, maailmaa ja nähdä piirteitä, joita he eivät milloinkaan aiemmin tienneet olevan olemassakaan, jotkut tutkijat ja sanomalehtimiehet ovat teorioineet, että ihmiset saattavat kyetä löytämään täydellisen geneettisen merkkijärjestelmän ja jopa ”elämän salaisuuden”. Heidän arvelunsa ulottuvat jopa sen ennustamiseen, että he manipuloimalla geenejä eli käsittelemällä perintötekijöitä kykenevät parantamaan perinnöllisiä sairauksia ja vajavuuksia ja kukaties valmistamaan paremmalla elimistöllä ja älynlahjoilla varustetun rodun.
Hyvin yksinkertaisten elämänmuotojen perinnölliseen rakenteeseen puuttumalla on saatu aikaan joitakin tuloksia. Mutta tiedemiehet myöntävät melkein yhdestä suusta olevansa hyvin kaukana siitä, että he kykenisivät manipuloimaan ihmissolun geenejä voidakseen korjata epätäydellisyyksiä. Tarkastelkaamme jotakin siitä, mitä on saatu aikaan.
Kloonaus
Sana ”klooni” tarkoittaa yhdestä ainoasta vanhemmasta ilman sukupuoliyhteyttä tuotettujen eliöiden joukkoa. Luonnossa klooneja tavataan suvuttomaan lisääntymiseen kykenevillä eliöillä, joita ovat eräät kasvit ja bakteerit. Jälkeläistö perii geeninsä yhdeltä vanhemmalta. Siksi kaikki samaan klooniin kuuluvat yksilöt ovat geneettisesti samanlaisia. Keinotekoista kloonausta on suoritettu esimerkiksi sellaisilla suvullisesti lisääntyvillä eläimillä kuin merisiileillä, salamantereilla ja sammakoilla. Munasolu enukloidaan eli siitä poistetaan tuma, ja tilalle pannaan toisen, samaa lajia olevan eläimen ruumiista irrotetun tavallisen solun tuma. Joka tapauksessa tuman irrottaminen eläimen ruumiin solusta ja sen istuttaminen toisen eläimen munasoluun täytyy suorittaa hyvin varhaisessa vaiheessa kaikilla eläimillä äärimmäisen yksinkertaisia elämänmuotoja lukuun ottamatta. Tämä johtuu siitä, että hieman myöhemmin mutta silti alkion kehityksen varhaisasteessa solut erilaistuvat eli kehittyvät johonkin erikoistarkoitukseen eivätkä ne enää kelpaa täysin uuden yksilön kloonaukseen. Miksi? Siksi että vaikka jokaisessa ruumiin solussa onkin täysi määrä kromosomeja, erilaistunut solu ei voi toimia ruumiin muissa osissa. Tämä taas johtuu siitä, että solun kromosomeissa sijaitseva geneettinen merkkijärjestelmä voi toimia ainoastaan sen ruumiinosan hyväksi, jota se on erikoistunut palvelemaan. Kun tällainen kromosomisto pannaan enukloituun munasoluun, kloonausyritys epäonnistuu. Monroe W. Strickberger Saint Louisin yliopistosta Yhdysvalloista sanoo kirjassaan Genetics kloonauksesta seuraavasti:
”Esimerkiksi kaksi- ja nelisoluasteella olevien nuorten merisiilialkioitten solut voidaan erottaa toisistaan, ja siitä huolimatta ne kehittyvät täydellisiksi alkioiksi. Spemann osoitti, että 16-soluisesta salamanterin alkioasteesta otettu yksittäinen solu voisi tuottaa kokonaisen alkion. Briggsin ja Kingin melko äskettäin suorittamissa kokeissa on paljastunut, että joillakin Rana pipiens -sammakon alkioiden [hyvin varhaisista] blastula- ja gastrula-asteesta peräisin olevilla tumilla on yhä riittävä kyky tuottaa täydellinen alkio, kun ne istutetaan enukloituun munasoluun. Gurdon on osoittanut, että ainakin 20 prosenttia Xenopus laeviksen, afrikkalaisen kynsikonnan, toukkien suolisoluista voidaan siirtää tuottamaan toiminnallisia lihas- ja hermosoluja. Lisäksi jotkin näistä suolisoluista voivat tuottaa jopa täysin elinkelpoisen alkion. Kasveista Steward on huomannut sen, että porkkanan juuren yksittäisiä soluja voidaan, asianmukaisesti ravittuina, saada erikoistumaan täydellisiksi porkkanakasveiksi. Hadorn on osoittanut, että esimerkiksi Drosophilan [banaanikärpäsen] toukan alkiolevyt, jotka normaalisti kehittyisivät sukuelinkudoksiksi, kehittyvät monien onnistuneiden kudossiirtojen jälkeen yhtä hyvin muiksi kudoksiksi, pään, keskiruumiin, jalkojen ja siipien osat mukaan luettuina.”
Huomaa, että Strickbergerin lausunnon mukaan menestyksellisen kloonauksen aikaansaamiseksi tumat täytyy poistaa merisiilistä, kun se on ainoastaan 2- tai 4-soluasteella, ja salamanterin alkiosta, kun se käsittää vain 16 solua – tällöin alkiot ovat vielä erittäin pieniä. Tuma täytyy ottaa sammakon blastula- ja gastrula-asteella olevista alkioista (jolloin eläimen ulkoista hahmoa eli muotoa ei voida vielä erottaa). On pakko käyttää näiden sikiämistä pian seuraavien alkioasteiden soluja, sillä solun erilaistuttua ja alettua toimia erikoistuneessa tehtävässään tietyssä ruumiin osassa se ei kelpaa samaan kuin nuoremmat solut, eikä se ole riittävän monipuolinen tuottaakseen kaikkia yksilön, tässä tapauksessa sammakon, osia. Hyvin pieni osa Xenopus laevis -sammakkolajin toukan suolisoluista voi ehkä tuottaa täydellisen alkion, joka elää. Drosophilan eli banaanikärpäsen tapauksessa sen toukan alkiolevyistä peräisin oleva sukuelinkudos kehittyy ainoastaan perättäisten kudossiirtojen myötä muiksi kudoksiksi, joihin siirre sen liittää, mutta ei täydellisiksi alkioiksi.
Biologit eivät väitä, että ihmisiä voitaisiin kloonata tai että heillä olisi edes vihiä siitä, miten se tehdään. Ilmeisesti herättääkseen suurta huomiota jotkut asioihin perehtymättömät ovat kuvitelleet mielessään geeni-insinöörien ohjailemia kloonattuja ihmisryhmiä, joilla ilmenee vain haluttavimmat luonteenpiirteet. Jotkut ovat rakennelleet teorioita, joiden mukaan Einsteinin kaltaisia hengenjättiläisiä tai huippu-urheilijoita voitaisiin kopioida kloonaamalla. Mutta jotta kloonaus onnistuisi, pane merkille, että jopa alkeellisen merisiilin tai salamanterin tapauksessa solut on otettava blastula- tai gastrula-asteista – hyvin varhaisista alkioasteista. Kuka tietäisi lapsesta blastula- tai gastrulakehitysasteen perusteella, esiintyisikö hänessä ”Einsteinin kaltaista” älykkyyttä? Tuona varhaisena kasvukautena alkio ei edes muistuta ihmistä ulkonaisesti, ja silloin on mahdotonta tietää, tuleeko hänestä terve ja älykäs vai epämuodostunut, vähämielinen ja mitä viheliäisimmillä luonteenpiirteillä varustettu yksilö.
Geenimanipulaation kiistanalaisuus
Geenimanipulaatiosta on kiistelty kovasti. Jotkut sen puoltajat sanovat, että tiedemiehet saattavat ajan mittaan kyetä ”korjaamaan” solun poistamalla siitä tiettyjä kromosomin osia, jotka sisältävät vahingollisia geenejä, ja korvaamalla ne toisilla geeneillä. Heidän toiveenaan on, että tämä estäisi vanhempia siirtämästä lapsiinsa geneettisesti periytyviä sairauksia. Tämän uuden kokeiluluonteisen menetelmän nykyvaiheessa sellainen ihmissolun manipulointi on täysin mahdotonta. Miksi?
Biologit tietävät niin perin vähän siitä, mikä solussa sijaitseva kromosomi ja nimenomaan mikä erityinen geeni (tai geenit) vaikuttaa kunkin piirteen muodostumiseen. Sitä paitsi ihmisen solu on äärettömän paljon monimutkaisempi kuin sammakon solut, ja tiedemiehet eivät nykyään kykene peukaloimaan ihmisen solua tällä tavalla, sillä tällainen peukalointi voi helposti tappaa solun. Epäilemättä Luoja on liittänyt soluun tällaisen ”turvallisuustekijän”, niin että kun solu tai jopa kromosomi vahingoittuu vakavasti, solu kuolee. Tällainen turvallisuustekijä estää alkion kehitystä jatkumasta syntymään saakka. Muutoin syntyisi paljon enemmän pahasti epämuodostuneita tai henkisesti vajavaisia lapsia.
Tällä haavaa geenimanipulaatio keskittyy suuressa määrin joidenkin tärkeiden aineiden, kuten esimerkiksi insuliinin, valmistukseen ja perinnöllisten sairauksien toteamiseen ihmissikiöissä. Suuri osa heidän työstään kohdistuu bakteerien käsittelyyn. Mutta tässäkin esiintyy suuria pelonaiheita. Lisäksi koska tutkimuksen kohteina olevia eliöitä tunnetaan erittäin heikosti, tiedemiehet, terveysviranomaiset ja muut osapuolet ovat kietoutuneet mutkikkaisiin väittelyihin sen suhteen, miten geenimanipulaatioyrityksiä tulisi rajoittaa, erityisesti kun on kysymyksessä bakteerien muuttaminen toisenlaisiksi.
Hyönteisten radioaktiivinen käsittely on myös eräänlaista geneettistä ohjailua. New York Times kertoo 17.5.1978 sivulla A16 Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä tapahtuvista tiedemiesten yrityksistä pommittaa moskiittoja ei-kuolettavalla koboltti-60-säteilyllä niiden geneettisen aineksen hajottamiseksi ja siirtämiseksi toiseen paikkaan. Tarkoituksena on kehittää moskiittokanta, joka on immuuni tietylle aivotulehdusta eli enkefaliittia aiheuttavalle virukselle. He suunnittelevat tällaisia immuuneja moskiittoja käsittävien yhdyskuntien laskemista vapaaksi siinä toivossa, että ”niiden risteytyminen alueella asuvan normaalin moskiittokannan kanssa siirtää jälkeläistöön enkefaliitista vapaan geneettisen ominaisuuden siinä määrin, että se eliminoi koko moskiittoyhdyskunnan toimimisen taudin kantajana”. Toinen keino taistella tautia vastaan on laskea liikkeelle steriilejä moskiittoja. Jos riittävä määrä naaraita pariutuu steriilien urosten kanssa, koko yhdyskunta kuihtuisi ja näin vähenisi ihmisen vaara saada tartunta.
Tri William C. Reeves, yksi tähän hankkeeseen osallistuva kokeiden tekijä, puhui epäilevästi tällaisten toimenpiteiden tehokkuudesta, kun hän sanoi: ”Toisinaan meitä vainoaa epäonni, vaikka menetelmät olisivatkin pitkälle kehitettyjä ja tehokkaita. Voidaan laskea vapauteen satojatuhansia moskiittoja, joiden jalostukseen on kulunut kolme vuotta, ja vain kova tuuli tai liika lämpö voi tappaa ne nopeasti, ennen kuin ne voivat pariutua.
Tri Reeves sanoi edelleen: ”Olemme saaneet hyviä tuloksia laboratoriossa ja koeteltoissa, mutta aina ei voi olla varma, onnistuuko sama luonnollisessa ympäristössä.”
Parempi toivo
Niinpä geenimanipulaatio antaa kenties pienen toivon avusta nykyään eläville ihmisille ja hyvin kyseenalaisen toivon, jos ylimalkaan mitään toivoa, tulevaisuudesta. Tällaisia laihoja odotteita ei voida varmastikaan verrata siihen paremman, pysyvän elämän toivoon, jonka Luoja tarjoaa häntä rakastaville ihmisille. Yksi Jeesuksen Kristuksen apostoleista, Simon Pietari, kirjoitti: ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus on asuva.” – 2. Piet. 3:13.
Apostoli Johannes antoi myös tämän toivon. Hän kirjoitti muistiin Raamatun viimeiseen kirjaan – Ilmestykseen eli Apokalypsiin – Jeesuksen Kristuksen hänelle antaman näyn. Johannes kirjoittaa: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan . . . Sen jälkeen minä kuulin suuren äänen sanovan valtaistuimelta: ’Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän on asuva heidän kanssaan, ja he tulevat olemaan hänen kansojaan. Ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan. Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.’” – Ilm. 21:1–4.
Luoja, joka tuntee täsmällisesti geenien ja kaikkien muiden solun ja ihmisruumiin osien toiminnot ja jolla on ihmiskunnan edut sydämellään, paljastaa meille todellisen toivon, joka on olemassa, ei pelkästään niitä varten, jotka tulevat syntymään, vaan myös niitä varten, jotka jo elävät. Ja hän lupaa auttaa niitä, joille kukaan tiedemies ei edes rohkeimmissa kuvitelmissaan lupaa mitään, nimittäin niitä, jotka ovat kuolleet. Jeesus Kristus itse sanoi: ”Älkää ihmetelkö tätä, koska tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.” – Joh. 5:28, 29.
Vanhenemiskysymys
Kuoleman poistaminen merkitsee myös vanhenemisen päättymistä. Tiedemiehet eivät tiedä tarkalleen, mikä aiheuttaa vanhenemisen. He ovat ymmällään nähdessään sen tavan, jolla solut jakautuvat. Mikrobiologi Leonard Hayflick (Bruce Lyon Memorial -tutkimuslaboratorio, Oakland, Kalifornia) kertoo eräiden kokeiden näyttävän viittaavan siihen, että kaikkien eläinten soluissa on myötäsyntyinen vanhenemisen ja kuoleman aiheuttava järjestelmä. Todettiin, että laboratoriossa koeputkessa viljeltyjen ihmisalkion solujen normaali jakautuminen päättyi solukannan noin 50 kertaa tapahtuneen (yksittäisten solujen jakautumisesta aiheutuvan) kaksinkertaistumisen jälkeen. Syöpäsoluilla, jotka ovat epänormaaleja soluja, jakautuminen jatkui. Solukannan kaksinkertaistumisien aikana normaalit solut lisäksi rappeutuivat jollakin tavalla, joten todellisessa elämässä ihminen voisi todennäköisesti vanhentua ja kuolla, ennen kuin on tapahtunut 50 kaksinkertaistumista. Tämä pitää yhtä sen Raamatun selityksen kanssa, että ihmiskunta peri epätäydellisyytensä esi-isältään Aadamilta. – Room. 5:12.
Toiset tutkimukset ovat myös osoittaneet, että kaikkien nisäkkäiden elämänkaarella on taipumus noudattaa tiettyä mallia. Elämän pituus näyttää olevan suuressa määrin suoraan verrannollinen ruumiin kokoon ja kääntäen verrannollinen sydämen lyöntien määrään ja hengityksen taajuuteen. Esimerkiksi pikkuriikkisellä päästäisellä on kiihkeä mutta lyhyt elämä. Sen nopeasti energiaa kuluttava aineenvaihdunta vaatii runsaasti ravintoa ja sen sydän lyö kiivaasti ja hengitys on nopeatahtista. Joutilaampaa elämää viettävällä elefantilla tällaiset tapahtumat ovat hitaampia, ja se elää paljon kauemmin. Mutta on paradoksaalista, että ihmisen elimistö ei noudata tätä mallia. Ihmiset elävät kauemmin, kuin tämän mallin perusteella voitaisiin ”otaksua”. Stephen Jay Gould Harvardin yliopistosta Yhdysvalloista huomauttaa: ”Homo sapiens eroaa selvästi muista nisäkkäistä muunkin kuin vain älykkyytensä puolesta. Me elämme noin kolme kertaa niin kauan kuin meidän kokoistemme nisäkkäiden ’pitäisi’ elää, mutta hengitysnopeutemme on ’oikea’ ja näin ollen me hengitämme eläessämme kolmisen kertaa niin paljon kuin meidän kokoisemme nisäkäs keskimäärin.”
Jälleen Raamattu selittää tämän näennäisen sääntöjenvastaisuuden, sillä se osoittaa, että eläimet luotiin rajoitetun pituista elämää varten. Ihmisiä ei kuitenkaan luotu sellaisiksi. Raamatun kertomus paljastaa, että ihmissuvun varhaisessa historiassa, jolloin se ei ollut kaukana luodusta täydellisyydestään, ihmiset elivät 700–900 vuotta. – 1. Moos. 5:3–31.
Jos ihminen uskoo aistiensa tarjoamiin todisteisiin, jotka osoittavat, että on olemassa Luoja, joka loi galaksit, jotka kiertävät hämmästyttävän säännönmukaisesti, ja maan moninaisine elävine luomuksineen, jotka ovat kaikki toisistaan riippuvaisia, silloin hänen ei ole vaikea nähdä, miten tällainen Luoja voi ylläpitää ihmisten elämän ikuisesti. Hän lupaa ennallistaa ihmiskunnan täydelliseen elämään Kristuksen valtakunnan hallinnon välityksellä. Luojana hänellä on pakostakin kyky tuntea jokainen molekyyli ja jokainen solun toimintojen vaihe ja ohjailla niitä. Kun mietimme kaikkeudessa ilmenevän energian tähtitieteellistä runsautta, tajuamme, ettei Hänelle, joka on rajattoman energian tyyssija, ole ongelma parantaa mitä tahansa geneettistä virhettä ja varata energiaa ihmiselämän jatkuvaa kiertoa varten määrättömästi ja lopettaa vanheneminen ja kuolema, sillä on niin kuin psalmista sanoi hänelle esittämässään rukouksessa: ”Sinun tykönäsi on elämän lähde.” – Ps. 36:10.