Silmäys intiaanien koruihin

ASTUESSANI ulos junasta ensimmäisellä matkallani Yhdysvaltain lounaisosiin katseeni osui heti ihmisiin, jotka tunnetaan ”ensimmäisinä amerikkalaisina”.

Useita navajointiaaninaisia oli istumassa rivissä selkä muuria vasten. Useimmat heistä olivat pukeutuneet mustiin samettipuseroihin ja runsaslaskoksisiin hameisiin. Mutta mielenkiintoni kohdistui johonkin muuhun.

Kaikkia näitä naisia koristi runsaat turkoosi- ja hopeakorut. Heidän molempiin käsiinsä oli pujotettu erilaisia rannerenkaita. Heidän vyötäröllään oli nahkavöitä, joita koristi rivi suuria munanmuotoisia hopeakoristeita. Heidän kaulassaan riippui niin suuri määrä runsaasti koristeltuja riipuksia, että ne melkeinpä peittivät heidän puserojensa edustan. Kunkin naisen edessä oli huopa, jossa oli lisää näytteitä navajointiaanien koruista.

Uteliaisuuteni heräsi, ja päätin oppia jotakin intiaanien koruista. Annahan minun kertoa, mitä opin tutkimuksissani ja haastatellessani intiaanikäsityöläisiä.

”Mantelikurpitsankukka”-kaulakoru

Intiaanien korujen tyypillinen esimerkki on ”mantelikurpitsankukka”-kaulakoru. Joihinkin sen helmistä on kiinnitetty terälehden kaltaisia ylös- ja sivullepäin kaareutuvia hopealastuja muistuttamaan kukkia. Tämä aihe on ilmeisesti lähtöisin satoja vuosia sitten tällä alueella käyneiltä espanjalaisilta valloittajilta. Espanjalaiset käyttivät housuissa ja takeissa koristeina hopeisia granaattiomenasymboleja. Intiaanit, joilla ei ollut mitään tietoa granaattiomenoista, näkivät koristeen muistuttavan mantelikurpitsan kukkaa ja kutsuivat sitä siitä pitäen tuolla nimellä.

Mantelikurpitsankukkaa esittävän kaulakorun erikoispiirteenä on sen hevosenkengän tai kuunsirpin muotoinen riippuva koriste. Navajot nimittävät sitä najaksi, mikä on heidän ”kuunsirppiä” tarkoittava sanansa. Toisinaan hevosenkengän päissä esiintyy käsisymbolit.

Monet uskovat, että myös kuunsirppikoriste tuli navajoille espanjalaisilta, vaikka sillä on juuret paljon kauempana historiassa. Eräässä intiaanien koruja käsittelevässä kirjassa mainitaan: ”Tämä koriste oli vanha, kun Kolumbus ylitti valtameren uuteen maailmaan. . . . Lyhyesti sanoen se oli Vanhan maailman amuletti, joka kiinnitettiin hevosen satulaloimiin ja valjaisiin ja etenkin suitsiin suojelemaan eläintä pahalta silmältä.” – The Navajo and Pueblo Silversmiths.

Onko tällä kaulakorulla ja sen najalla uskonnollista merkitystä nykyaikana? Mielipiteet vaihtelevat. Jotkut uskovat, että se vertauskuvaa hedelmällisyyttä. Erään käsityksen mukaan ”huono onni” pakenee kuunsirpin päistä. Jotkut ymmärtävät najan päissä silloin tällöin esiintyvien käsien ilmaisevan, että tämä esine voi suojella omistajaansa. Mutta nämä ovat kaiken kaikkiaan vain yksityisten ihmisten käsityksiä. Nykyään ei yleisesti ottaen olla yksimielisiä mantelikurpitsankukkaa esittävän kaulakorun uskonnollisesta merkityksestä.

Fetissikorut

Eräitä intiaanien koruja markkinoidaan ”fetisseinä”. Fetissi on esine, jossa jumalan tai hengen uskotaan asustavan ja jolle sen uskotaan antavan eräänlaista maagista voimaa. Erityisen taitavina fetissien valmistajina pidetään New Mexicon länsiosissa asuvia puebloihin kuuluvia zuni-intiaaneja.

Suositussa fetissikaulakorussa on käsinkaiverretuista kotilonkuorista tehtyjä lintuja, joiden väliin on upotettu turkooseja tai kotilonkuorista tehtyjä helmiä. Toiset fetissit saavat yksilöllisesti kaiverrettujen eläinten muodon. Fetissiin saatetaan kiinnittää helmiä, höyheniä tai nuolenpää lisäämään sen voimaa tai uhrina saatujen palvelusten vastineeksi.

Yleensä ihmiset pitävät useimpia näistä fetisseistä pelkästään taide-esineinä. Zunit joka tapauksessa hankkivat maineensa ja taitonsa fetissikuvanveistäjinä tekemällä niitä uskonnollisia tarkoituksia varten. Zunit uskovat, että fetissit voivat auttaa ihmisiä heidän ongelmissaan. Kunkin fetissin ajatellaan olevan elävä olio, joka tarvitsee erityistä huolenpitoa. Tähän sisältyy sen pitäminen erityisessä astiassa ja sen ”ruokkiminen” juhlamenoin maissijauholla.

Katšinat

Hopit ovat eräs pueblointiaanien ryhmä, joka on tunnettu erikoisista koruistaan. Heidän koruissaan ei useinkaan ole jalokiviä. Joskus ne antavat erikoisen kolmiulotteisen vaikutelman. Aiheina ovat linnut, pilvet ja sade, höyhenet ja karhunkäpälät.

Joskus hopien korut saattavat esittää ”katšinan” hahmoa. Hopit kunnioittavat katšinoita yliluonnollisina olioina, jotka voivat toimia välittäjinä ihmisten ja joidenkin jumalien välillä. Se vastaa suurin piirtein joidenkin kristikunnan kirkkojen ”pyhimysten” tehtävää. Hopit valmistavat myös paljon erilaisia katšina-nukkeja.

Vilpillistä toimintaa

Intiaanien hopeantaonnan alkuaikoina valkoiset kauppiaat toimivat välittäjinä käsityöläisten ja ostajien välillä. Ahnehtiessaan kaupallista voittoa nämä kauppiaat panivat sepät valmistamaan malleja, joiden valkoiset ihmiset uskoisivat olevan ”intiaaneilta”. Intiaanien korujen asiantuntija kirjoittaa: ”Ellei oma [valkoinen] rotumme olisi ehdottanut sitä mikä . . . on ’intiaanille ominaista’, hän olisi ollut suunnilleen yhtä taipuvainen käyttämään nuolta hopeakoristeessa kuin maanviljelijä olisi taipuvainen käyttämään auranterää symbolina tai koristeena verhoissaan tai matoissaan.”

Kun rautatie ja auto alkoivat tuoda yhä enemmän matkamuistoja metsästäviä turisteja lounaaseen, reservaattien läheisyyteen perustettiin verstaita hopeakorujen tehdasmaista valmistamista varten. Työnantajat pestasivat intiaaneja panemaan osat liukuhihnatyylillä yhteen, niin että korut voitiin merkitä ”intiaanien tekemiksi”. Jopa eräs vieras maa pääsi markkinoille nimeämällä yhden kaupunkinsa ”Reservaatiksi” ja merkitsemällä tuotteensa ”Reservaatissa tehdyksi”. Viime aikoina on kuitenkin palattu siihen järjestelyyn, että yksityiset käsityöläiset valmistavat omat tuotteensa.

Intiaanien käsitöiden lähempi tarkastelu paljastaa symbolien ja aiheiden runsauden jo tässä mainittujen lisäksi. Monet tuntevat pakottavaa tarvetta onkia esiin ”merkitys” kaikelle tälle symboliikalle. Jotkut kauppiaat ovat menneet jopa niin pitkälle, että ovat keksineet selityksiä houkutellakseen ostajia hankkimaan tuotteita. Viitaten tällaiseen vilpillisyyteen eräs julkaisu vakuuttaa: ”Suurimmalla osalla intiaanien aiheita ’selittävästä’ painetusta aineistosta ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa.” – Southwestern Indian Arts and Crafts.

Kristillisen näkemyksen hankkiminen

Miten sellaisten, jotka haluavat miellyttää Jumalaa, tulisi suhtautua tämäntyyppisten korujen ostamiseen tai omistamiseen? Jotkut artikkelit, kuten esimerkiksi fetissikorut ja katšina-aiheet, liittyvät suoranaisesti epäjumalisiin uskonnollisiin tapoihin. Sellaisesta Raamattu sanoo: ”Miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? . . . ’”Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa”, sanoo Jehova, ”ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen.”’” – 2. Kor. 6:16, 17.a

Mitä on sanottava kuunsirpistä? On totta, että muinaisina aikoina kuunsirppejä käytettiin amuletteina torjumaan ”pahaa silmää” ja mahdollisesti hedelmällisyyden vertauskuvina. Mutta yleensä kuunsirppikoristeesta eräs arvossa pidetty intiaanien taiteiden ja käsitöiden asiantuntija kirjoittaa:

”Nykyään se esiintyy lounaassapäin hyvin monenlaisessa muodossa, mutta sitä ei pidetä taikakaluna tai amulettina. Laajalle levinneet kertomukset, jotka esittävät najan ja mantelikurpitsankukkaa esittävän kaulakorun hedelmällisyyden symboleina, ovat valkoisen miehen mielikuvituksen tuotetta, eikä niillä ole mitään perustetta intiaanien legendoissa, uskomuksissa tai tavoissa.” – Tom Bahti, Southwestern Indian Arts and Crafts.

Intiaanien käsintehdyt korut ovat todella taiteellisia ja kauniita. Mutta vaikka suurella osalla niistä ei ole mitään yhteyttä ei-raamatulliseen palvontaan, niin joillakin seuduilla joitakin niistä käytetään sellaiseen palvontaan. Ratkaistessaan näiden korujen omistamisen sopivaisuutta kristittyjen oman Raamatulla valmennetun omantunnon täytyy siis ohjata heitä. – Room. 14:2–4. – Lähetetty.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 11]

Jotkut pitävät näitä taide-esineinä – toiset fetisseinä