Raamatun kanta
Voidaanko Juudas Iskariotia puolustaa?
PUHUESSAAN eräälle protestanttiseen kirkkokuntaan kuuluvalle ryhmälle vuoden 1977 pääsiäisen vieton yhteydessä muuan sveitsiläinen professori puolusti sitä, että Juudas Iskariot kavalsi Jeesuksen. Hänen mielestään kavallus voi olla joko ”vahingollinen” tai ”tervehenkinen” ja hän väitti, että Juudaksen suorittama kavallus oli ”tervehenkinen”, koska se pani ”pelastuksen pyörät liikkeelle”. Tuon professorin mielipide oli, että Juudas ”pitäisi vapauttaa syntipukin asemastaan”.
Samoin 1700-luvulla elänyt saksalainen kirjailija Johann Wolfgang von Goethe rakenteli teorioita siitä, kuinka Juudas toimi uskossa pakottaakseen Jeesuksen pitämään puoliaan roomalaisia hallitsijoita vastaan ja vaatimaan itselleen oikeudenmukaista asemaansa juutalaisten kuninkaana. Väitettiin, että Jeesuksen haluttomuus käyttää hyödykseen Juudaksen hänelle tarjoamaa tilaisuutta johti kavalluksen kääntymiseen kielteiseen suuntaan.
Toiset sanovat, ettei Juudasta voida tuomita oikeudenmukaisesti, sillä hän täytti sen, mitä Raamatun henkeytetyissä heprealaisissa kirjoituksissa oli ennustettu. (Ps. 41:10; 55:13, 14; 69:26; 109:8; Apt. 1:16–20) Olisiko meillä aihetta puolustaa Juudasta?
Ennen kuin Jeesus valitsi kaksitoista apostolia, hän oli ulkona ”koko yön rukoillen Jumalaa”. (Luuk. 6:12, 13) Oli johdonmukaista, ettei apostolisia vastuuasemia uskottaisi pahoille miehille tai sellaisille, jotka olivat heikkoja uskossa. Näin ollen Juudaksen valinta yhdeksi näistä kahdestatoista osoittaisi, että sekä Jumala että Jeesus suhtautuivat häneen suosiollisesti siihen aikaan. Lisäksi hänelle uskottiin Jeesuksen ja kahdentoista opetuslapsen yhteisten rahavarojen hoito. Se osoittaa hänen olleen luotettava siihen aikaan erityisesti siksi, että vaikka Matteuksella oli kokemusta rahan ja numeroiden käsittelyssä, hänelle ei annettu tätä tehtävää. – Matt. 10:3; Joh. 12:6.
Mutta eikö Johanneksen 6:64 viittaisi siihen, että Juudas oli ollut uskoton siitä saakka, kun Jeesus valitsi hänet yhdeksi kahdestatoista apostolista? Tuossa jakeessa sanotaan: ”Jeesus tiesi alusta asti, . . . kuka oli se, joka kavaltaisi hänet.” Mutta Raamatussa kuvaillaan myös Panettelija sellaiseksi, joka on tehnyt syntiä ”alusta asti”. (1. Joh. 3:8) Jälkimmäisessä tapauksessa se ei tarkoita hänen luomisestaan asti Jumalan uskollisena poikana, vaan hänen Jumalaa vastaan omaksumansa kapinallisen toiminnan alusta asti. Samoin Juudas Iskariotin tapauksessa Jeesus tiesi ”alusta asti” eli Juudaksen väärän menettelyn alusta asti, että Juudas oli se, joka kavaltaisi hänet. Toiset eivät havainneet sitä, sillä me muistamme, että vähän ennen kavalluksen tapahtumista yksitoista uskollista apostolia eivät olleet vielä tunnistaneet Juudasta mahdolliseksi kavaltajaksi. – Joh. 13:27–30.
Juudas lähestyi ylipappeja ja tarjoutui antamaan Jeesuksen heidän haltuunsa 30 hopearahasta. Pappien suostuttua siihen Juudas ”rupesi etsimään keinoa, miten kavaltaisi hänet sopivassa tilaisuudessa”. (Matt. 26:15; Mark. 14:10, 11) Kavaltaminen siis suunniteltiin etukäteen, ja se oli tahallinen teko, ei sellainen, joka suoritetaan hetken mielijohteesta hetkellisessä heikkoudessa. Luukkaan 22:3:n mukaan ”Saatana meni Juudaaseen” todennäköisesti siinä merkityksessä, että petollinen apostoli taipui Panettelijan tahtoon ja salli itseään käytettävän Saatanan työkaluna. Vaikka edellä kerrottu kavallus auttoikin tunnistamaan tosi Messiaan, sitä ei tarvittu, jotta ’pelastuksen pyörät saataisiin liikkeelle’. Ihmisen pelastus riippui Jeesuksen vuodatettavasta verestä, ei hänen kavaltamisestaan.
Juudas tajusi myöhemmin, mitä hän oli tehnyt, ja yrittäessään palauttaa kolmeakymmentä hopearahaa, jotka hän oli saanut Jeesuksen kavaltamisesta, hän heitti ne temppeliin ja teki itsemurhan. Jos Juudas olisi toiminut uskollisesti hyvän aikaansaamisen toivossa, olisiko hän sallinut, että hänelle maksetaan hänen suorittamistaan palveluksista? Antaessaan ohjeita niille kahdelletoista Jeesus tähdensi sitä periaatetta, että tulee tehdä hyvää odottamatta rahallista korvausta, sanomalla: ”Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa.” (Matt. 10:8) Lisäksi on tuskin todennäköistä, että ihminen, joka tietää varmasti tehneensä jotakin tervehenkistä, tappaisi itsensä. Itse asiassa Juudas jopa tunnusti ylipapeille: ”Tein syntiä, kun kavalsin vanhurskaan veren.” – Matt. 27:1–5.
Olivatko muutkin apostolit pettureita?
Tämän kirjoituksen alussa mainittu sveitsiläinen professori jatkoi Juudaksen teon vakavuuden vähättelemistä sanomalla, etteivät muut apostolit olleet sen parempia. Hän väitti heidänkin olleen pettureita, koska he kavalsivat juutalaisen uskonnon tulemalla kristityiksi. Pitääkö se paikkansa?
Apostolit olivat Mooseksen lain alaisuuteen syntyneitä juutalaisia, josta laista heillä oli velvollisuus pitää kiinni. Jeesus ei milloinkaan halveksinut Lakia. Hän sanoi: ”Älkää luulko, että olen tullut hävittämään Lakia tai Profeettoja. En ole tullut hävittämään, vaan täyttämään.” (Matt. 5:17) Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen juutalaisilla ei ollut enää velvollisuutta noudattaa Mooseksen lakia. (Kol. 2:13, 14) Apostolit eivät kavaltaneet Jumalan Israelille antamaa tosi uskontoa; he vain pyrkivät pysymään edistyvän tiedon tasalla.
Toisaalta Juudas ei kunnioittanut Mooseksen lakia. Laki ei varmasti antanut anteeksi sitä, että hän oli varas. Eikä se hyväksynyt hänen ahneuttaan, hänen lahjuksen vastaanottamistaan tai sitä, että hän kavalsi syyttömän miehen. (2. Moos. 20:15–17; 5. Moos. 27:25) Juudas, eivätkä muut apostolit, oli siis jopa juutalaisen lain mukaan petturi.
Raamattu ei kerro meille yksityiskohtaisesti kaikkea, mitä Juudaksen mielessä tuolloin liikkui. Jotkut sanovat, että hänellä on saattanut olla poliittisia toiveita ja että hän pettyi, kun Jeesus ei perustanut maallista valtakuntaa, jossa hänellä, Juudaksella, olisi voinut olla huomattava asema. Mutta olkoon kuinka tahansa, itsekkyyden ja ahneuden on täytynyt jollakin tavalla liittyä asiaan. Tämän osoittaa se, mitä tapahtui kaksi päivää ennen Jeesuksen kuolemaa. Tuossa tilaisuudessa Maria, Lasaruksen sisar, voiteli Jeesuksen hyvänhajuisella öljyllä, jonka arvo oli 300 denaaria eli suunnilleen työntekijän vuoden palkka. (Matt. 20:2) Juudas esitti voimakkaan vastalauseen sanomalla, että öljy olisi pitänyt myydä ja rahat antaa köyhille. Johanneksen evankeliumissa sanotaan: ”Hän ei sanonut tätä kuitenkaan siksi, että hän välitti köyhistä, vaan siksi, että hän oli varas ja piti hallussaan kassalipasta ja hänellä oli tapana viedä, mitä siihen oli pantu.” – Joh. 12:2–6.
Juudaksen persoonallisuus, sen mukaan kuin Raamattu sitä paljastaa, osoittaa hänen muuttuneen Jumalan uskollisesta palvelijasta itsekkääksi, ahneeksi ja petolliseksi teeskentelijäksi. Ei ihme, että Jeesus maallisen elämänsä viimeisenä iltana sanoi Juudaksesta: ”Parempi olisi ollut sille ihmiselle, jos hän ei olisi syntynytkään”! (Mark. 14:21) Raamatun mukaan Juudas Iskariotia ei voida puolustaa.