Hainpyyntiä nukuttaessa

Kerrottu Herätkää!-lehden Leewardsaarten-kirjeenvaihtajalle

VAROITUSHUUTO ”HAI!” panee yleensä urhoollisimmatkin ihmiset kiirehtimään turvaan. Mutta meille länsi-intialaisille kalastajille tällainen hälytys voi usein merkitä lihaa pöytään ja melkoista rahantuloa.

Näiden ihmissyöjien pyytäminen ei ole kuitenkaan mikään helppo tehtävä. Ja 32 vuoden jälkeen, joina olen hankkinut elantoni kalastajana, olen vakuuttunut siitä, että ”nukkuvaksi menetelmäksi” nimittämäni tapa on turvallisin. Tällöin hai pyydystetään nukuttaessa. Annahan kun selitän.

Aloin muutama vuosi sitten kalastaa puukehikon päälle pingotetusta metallilankaverkosta valmistetuilla pyydyksillä. Ne ovat kuusikulmaisia, ja niihin on tehty suippenevat nielut, joista kalat ja muut meren elävät pääsevät sisään ja jäävät satimeen. Pyydykset, joiden läpimitta on tavallisesti metri, ankkuroidaan painavalla kivellä. Sijoitan ne noin kolmen kilometrin päähän Karibianmerellä sijaitsevan kotisaareni Anguillan rannasta.

Mutta isot hait aiheuttivat alinomaa minulle pulmia. Niillä oli tapana puskea pyydyksiäni ja turmella niitä, ja sen jälkeen hait herkuttelivat vapaaksi päässeillä kaloilla. Pienemmät hait tunkivat joskus näiden pyydysten nieluihin ja ahmivat sisällön.

Odotettuani eräänä yönä tuntikaupalla, että saisin yhden tällaisen varkaan pyydystetyksi köyteen kiinnitetyllä syötillä, turhaannuin ja aloin järkeillä: miksen aseta haille ansaa sen pyydystämiseksi vähällä vaivalla, samalla kun itse nukun rauhassa kotona?

Keksin sitä varten suunnitelman, mutta kalastuskumppanini oli epäileväinen. Tuntien hain väkivaltaisen luonteen normaalioloissa kumppanini oli sitä mieltä, ettei meidän kannattaisi vaarantaa henkeämme muutaman silvotun kalan vuoksi. Varmana siitä, ettei se ollut niin vaarallista kuin hän kuvitteli, aloin kuitenkin koota varusteita suunnitelmani toteuttamiseksi.

Yksinkertainen mutta tehokas pyydys

Pyydys itsessään oli yksinkertainen. Otin kuusi metriä puolen senttimetrin paksuista vaijeria ja sidoin sen parinkymmenen kilon painoiseen kiveen. Toisen pään solmin suureen kohon virkaa toimittavaan puun kappaleeseen. Tämän puisen kohon toiseen päähän kiinnitettiin pätkä samanlaista teräsvaijeria. Sen toisessa päässä oli suuri koukku kalasyötteineen. Sen jälkeen kivi heitettiin meren pohjaan (neljän metrin syvyyteen) lähelle pyydyksiäni, niin että koho jäi kellumaan pinnalle. Seuraavaksi aloin soutaa hitaasti kohti rantaa luottavaisempana kuin koskaan siihen, että herra Haista tulisi hyvä saalis, jos se tulisi tyrkkimään kalanpyydyksiäni.

Kumppanini ja minä lähdimme seuraavana aamuna merelle kuten tavallista. Noin 500 metrin päässä huomasin heti kohon toisen pään olevan pystyssä ja toisen pään upoksissa. Löysimme suureksi iloksemme puolitoistametrisen hain puolikkaan koukusta. Suurempi hai oli syönyt toisen puolikkaan. Menetelmäni käyttöönoton jälkeen olen pyydystänyt yli 500 haita. Niiden pituus vaihtelee yhdestä kolmeen metriin.

Joku saattaisi tehdä sen johtopäätöksen, että koukkuun tarttunut ja suuren kiven paikoillaan pitämä hai olisi raivoisa. Näin ei välttämättä ole, sillä eräs asiantuntija sanoo: ”Hain pienet aivot ja kehittymätön hermosto suojelevat sitä kipu- ja pelkoaistimuksilta, niin että ihmisen on äärimmäisen vaikeaa valmistaa tehokasta haintorjuntavälinettä.”

Mutta olisi epäviisasta ajatella, että kun hai on kerran koukussa, se on helppo saada maihin elävänä. Se ei ole missään tapauksessa helppo tehtävä.

Pelkurit älkööt vaivautuko

Salli minun kertoa kahdesta jännittävimmästä kokemuksestani kolmimetristen haitten suhteen. Ensimmäinen oli suuri mustaevähai, jonka tuntee evien päissä olevasta mustasta täplästä. Lähestyessäni kalanpyydysten lähellä sijaitsevaa kohoa havaitsin yhden tällaisen valtavan eläimen tarttuneen erikoispyydykseni koukkuun. Kumppanini varoitti meitä kajoamasta siihen, sillä se näytti liian suurelta pienelle kolmimetriselle veneellemme. Tarkastelemalla kalaa sukeltajannaamarin läpi saatoin nähdä sen olevan väsynyt ja kelluvan ylösalaisin pohjassa.

Ystäväni vastalauseesta huolimatta olin sitä mieltä, että jos se saataisiin pinnalle samassa asennossa (vatsa ylöspäin), me voisimme saada sen. Nostin sen pitkällä koukulla varovasti pintaan. Sillä ei onneksi näyttänyt olevan taisteluhaluja. Valkoinen vatsapuoli oli pian soutuveneemme vesirajan vieressä. Tempaisimme äkkiä hailta sisukset pois! Näin sen kaksi maksakerrosta paljastuivat. Ja niiden ansiosta ruho saattoi kellua pinnalla, kun hinasimme sitä rantaan.

Kuningaskalastajan rantaan vetäminen

Kokemukseni kolmimetrisen kuningaskalastajahain kanssa muutama vuosi sitten valaisee asiaan liittyviä vaaroja. Lähestyessäni paikkaa, jossa tämä ihmissyöjähai oli joutunut satimeen, etenin varovasti varmistautuakseni siitä, että se oli kunnolla kiinni koukussa. Mutta pantuani merkille sen koon epäilin hieman kykyäni käsitellä yksin tätä haita tällaisesta pienestä veneestä. Mutta ajatus, että ansaitsisin tämänkokoisesta kalasta lähes kahden kuukauden palkan (noin 1100 mk), valoi minuun uutta rohkeutta. Tarkastettuani tilanteen uudelleen päätin irrottaa kohosta köyden, jossa hai oli kiinni, ja sen jälkeen hinata kalan rantaan.

Nyt alkoi kova työ. Hinatessani tätä hirviötä tarvitsin kaikkien 92 kiloni voiman airoissa ja suuntasin kohti puolen kilometrin päässä olevaa lähintä lahtea. Alku sujui suuremmitta vaikeuksitta. Herra Hai seurasi kuin karitsa. Mutta vajaan sadan metrin päässä rannasta se ryhtyi sitkeään vastarintaan kiskoen pientä venettäni ristiin rastiin ja kuohuttaen hurjasti vettä. Mitä enemmän hai kiskoi, sitä epätoivoisemmin vedin airoista.

Päästyäni vajaan neljän metrin päähän rannasta hyppäsin vyötäisiin ulottuvaan veteen pitäen edelleen kiinni köydestä, jonka toisessa päässä hai oli. Kiedoin köyden vyötäröni ja käsivarsieni ympäri ja ponnistelin edelleen kaikin voimin takaperin, kunnes hain pää lepäsi hiekalla noin puolen metrin päässä vesirajasta. Vedettyäni veneen rantaan ja sidottuani köyden siihen varmuuden vuoksi ryhdyin kiihkeästi etsimään jotakin, jolla voisin tappaa jättiläiskalan. Mutta mitään ei näkynyt. Juostuani noin 400 metriä löysin viimein suuren ajopuun kappaleen. Suureksi harmikseni se hajosi, kun iskin haita ensimmäisen kerran, ja jättiläinen alkoi piehtaroida vedessä ja hiekassa.

Juoksin epätoivoisena uudestaan etsimään asetta, tällä kertaa ainakin runsaat puoli kilometriä. Tultuani takaisin tukevan puunuijan kanssa onnistuin jotenkin nitistämään kuningaskalastajan. Yritin väsyneenä ja laahustaen kierittää tämän 300-kiloisen jättiläisen veneeseen kuljettaakseni sen sellaiseen paikkaan, josta voisin saada apua. Mutta se ei hievahtanutkaan. Päätin viimeisenä keinona työntää sen takaisin veteen ja hinasin sitä veneen perässä toista kilometriä paikkaan, josta sain lisäapua.

Todella hyödyllinen

Tämän vaarallisen merieläimen kaikki osat, paitsi partaveitsenterävät hampaat kelpaavat syötäväksi. Uutinen haisaaliista kiertää saarilla nopeasti, ja perheenemännät saapuvat suoraan veneen luokse ostamaan annoksia aterioitaan varten. Jotkut valmistavat haista muhennoksia, uunipaistoksia ja fileitä. Myös haineväkeitto on hyvin herkullista.

Saatat hämmästyä saadessasi tietää joidenkin haitten maksan olevan lähes 10 prosenttia koko painosta. Olen nähnyt 1,5 metrin pituisia ja lähes metrin levyisiä haitten maksoja. Ne on ripustettu aurinkoon tiputtamaan arvokasta vitamiinipitoista öljyään. Kaiken öljyn talteen saaminen kestää parisen viikkoa. Mutta keittomenetelmällä aika on paljon lyhyempi. Jotkut kalastajat tekevät sen mieluummin yksinäisellä seudulla, jossa vastenmielinen haju ei pääse häiritsemään. Tämänkokoisista hain maksoista saadaan keskimäärin 30–40 litraa öljyä. Saarelaiset pyrkivät taistelemaan sen avulla sairauksia, kuten nuhaa, kaatumatautia, keuhkokuumetta, reumatismia ja koko joukkoa muita vaivoja vastaan.

Hai ei ole purrut minua tähän päivään mennessä, vaikka teurastaessani kerran yhtä raapaisin sormeni hampaaseen. Pienen pientä haavaa särki tuntikaupalla, ja se sai minut vakuuttuneeksi siitä, että hain purema voi tietää varmaa kuolemaa.

Huuto ”HAI!” on käynyt viime aikoina harvinaiseksi näillä tienoilla. Otaksun meidän pyydystäneen useimmat suuret hait. Tai kenties hait ovat levittäneet varoituksen sanaa ”nukkuvasta menetelmästäni”.

[Kaavio s. 18]

(Ks. painettu julkaisu)

HAINPYYDYS

KOHO

HAI IRROTETAAN TÄSTÄ

KÖYSI TAI VAIJERI

0,5 CM:N TERÄSVAIJERIA

4 M

KALANPYYDYS

SYÖTTI JA KOUKKU

KIVI