Voitetaanko taistelu rintasyöpää vastaan?

Herätkää!-lehden Brasilian-kirjeenvaihtajalta

OLET ehkä yksi niistä monista naisista eri puolilla maailmaa, jotka esittävät huolestuneina tämän kysymyksen. Saadaanko pian myönteinen vastaus? Mihin johtopäätöksiin tultiin Campinasissa Brasiliassa pidetyssä neljännessä mastologiakongressissa?

Siellä oli vuoden 1977 helmikuussa koolla noin 500 asiantuntijaa eri maista jakamassa havaintojaan mastologiasta, rintaan ja sen sairauksiin erikoistuneesta lääketieteen haarasta. Ohjelma keskittyi rintasyöpään, sen toteamiseen, ehkäisemiseen ja hoitoon. Kehotamme sinua perehtymään joihinkin ydinasioihin.

Levinneisyys ja syy

Rintasyövästä on tullut meidän aikojemme vitsaus. Pelkästään Yhdysvalloissa se on saavuttanut epidemianomaiset mittasuhteet: 90000 tapausta vuodessa. Syöpärekisterin tietojen mukaan Suomessa todettiin vuonna 1974 naisilla 1368 rintasyöpätapausta. Joka 13. yhdysvaltalainen nainen ja joka 20. suomalainen nainen joutuu tämän sairauden uhriksi. Vaikka on olemassa mahdollisuus parantua rintasyövästä, jos se todetaan ajoissa, se on nyt Yhdysvalloissa naisten yleisin syöpäkuolemien syy, sillä se surmaa 26 jokaisesta 100000:sta vuodessa. Toisissa maissa, esimerkiksi Englannissa ja Ranskassa, tilanne ei ole paljonkaan parempi. Suomessa rintasyöpään kuolee vuosittain 15 jokaisesta 100000 naisesta. Länsimaissa kaikista aikuisista naisista 4 prosenttia saa rintasyövän. Vain latinalaisen Amerikan naiset sairastuvat yleisemmin kohtusyöpään ja ihosyopään kun taas rintasyöpä, johon kuolee vuosittain 10 naista jokaisesta 100000:sta, on siellä kolmannella sijalla. Itämaiset naiset ovat toistaiseksi tuntemattomista syistä vähemmän alttiita rintasyövälle.

Kansainväliset tiedot eivät tosin ole täydellisiä, mutta kongressissa pantiin merkille, että kuolleisuus rintasyöpään on pysynyt suurin piirtein samana 40 vuoden ajan. Rintasyöpään kuolee eniten keski-ikäisiä naisia, ja suurimmassa vaarassa ovat 40–65-vuotiaat; näillä riski kasvaa iän myötä. Lisäksi niin kutsutuissa kehittyneissä maissa asuvat naiset ovat alttiimpia rintasyövälle kuin vähemmän kehittyneissä maissa asuvat. Siksi jotkut lääkärit ovat taipuvaisia uskomaan, että rintasyövällä ja jonkinasteisella yhteiskunnan kehityksellä on yhteyttä toisiinsa. Toiset pitävät mahdollisina syinä pienempää lapsilukua, keinotekoista ruokintaa ja runsaampaa rasvaisten ruokien nauttimista, jotka kaikki ovat tunnusomaisia elämälle kehittyneissä maissa.

Ovatpa todelliset syyt mitkä tahansa, niin rintasyöpä alkaa pienestä, kivuttomasta kyhmystä. Sen koko kasvaa ja se voi levitä kainalokuopan imusolmukkeisiin ja joskus kylkiluiden ja rintalastan yhtymäkohdassa oleviin imusolmukkeisiin. Niin kauan kuin se pysähtyy näihin solmukkeisiin, se voidaan leikata ja potilas voi parantua.

Varhainen toteaminen – varmin keino taistella rintasyöpää vastaan

Kongressissa olleet lääkärit korostivat yksimielisesti sitä, että avain rintasyövän parantamiseen on sen varhaisessa toteamisessa. Leikkaus voidaan suorittaa heti ensimmäisen koepalan ottamisen jälkeen. Mitä pienempi kyhmy on toteamishetkellä, sitä suurempi on paranemisen todennäköisyys, jopa 95 prosenttia. Tästä syystä maat, joissa rintasyöpä on suuri uhka, ovat keskittäneet ponnistuksensa auttaakseen naisia toteamaan syövän sen varhaisessa vaiheessa. Tiedotuskampanjat valpastuttavat naisia, opettavat heitä tutkimaan rintansa itse ja neuvovat käymaan aika ajoin lääkärintarkastuksissa.

Yhdysvalloissa naiset saavat itse selville 90 prosenttia kyhmyistä tunnustelemalla kädellään rintoja. Mutta tämän yksinkertaisen menetelmän lisäksi on nykyaikaisia tieteellisiä diagnoosimenetelmiä. Mitä sinun siis tulisi tehdä, jos havaitset kyhmyn?

Ensinnäkin väärä häpeän tai pelon tunne saattaisi vaarantaa henkesi. Muista, että kasvain ehkä on tai ehkä ei ole pahanlaatuinen. Todellisuudessa useimpien kyhmyjen sanotaan olevan vaarattomia. Joka tapauksessa ota heti yhteyttä lääkäriin. Älä koskaan unohda sitä, että jos kysymyksessä on syöpä, menestyksellisen hoidon toiveet ovat suuremmat, jos tauti todetaan varhaisessa vaiheessa ja kyhmy poistetaan leikkauksella. Syöpäkyhmyjen poistamisen sanotaan pidentävän useimmissa tapauksissa henkilön elämää. Ellei muutaman vuoden kuluessa ilmene uutta syöpää, voidaan olettaa sen parantuneen pysyvästi. Pahanlaatuinen kasvain voi toisaalta kaksinkertaistua kooltaan aina 55–110 päivässä, jopa vain 22 päivässä. Mitä menetelmiä voit siis käyttää todetaksesi sen varhaisessa vaiheessa? Mastologiakongressissa keskusteltiin seuraavista.

Varhaisdiagnoosin menetelmiä

Rinnan epiteelikudos läpikäy eri vaiheita, ennen kuin siitä kehittyy subkliininen eli piilevä syöpä, ts. sellainen jota ei todeta kliinisiä testejä käyttäen, ja sitten kliinisesti todettava syöpä. Olisi siksi paljon toivottavampaa saada se todetuksi, ennen kuin se on käsin tunnusteltavissa olevassa vaiheessa. Nykyiset välineet mahdollistavat tämän.

Mammografia. Tässä käytetään tavanomaista röntgenkuvausta ja erikoisfilmiä sekä rinnan kuvaukseen sopivaa laitetta. Mutta mitä on sanottava viimeaikaisista sanomalehtiuutisista, joiden mukaan mammografiasäteily voisi itsessään aiheuttaa syöpää?

Tri Philip Strax Yhdysvalloista korosti kongressille, että useimmat sellaiset havainnot tehtiin naisista, jotka olivat aikaisemmin saaneet jonkinlaista sädehoitoa muihin sairauksiin. Samalla hän tähdensi uusien pieniä annoksia käyttävien mammografiavälineiden tehokkuutta. Niiden potilaaseen kohdistama säteily on vähemmän kuin yksi rad-yksikkö keskimääräistä mammogrammia kohti. Yhdysvaltain syöpäyhdistyksen entinen puheenjohtaja tri Benjamin F. Byrd j:r vahvistaa tätä käsitystä sanoen: ”Ei ole olemassa mitään ratkaisevia tosiseikkoja niin pieniannoksisen säteilyn vaikutuksista. . . . Pysyäksemme tärkeimmässä asiassa: riski on asetettava hyödyn rinnalle. Mammografian tulokset varhaisten, parannettavissa olevien rintakasvainten toteamisessa ovat kiistattomat.”

Näin ollen ollaan sitä mieltä, että vuosittainen pieniannoksinen mammografiakuvaus naisille, jotka ovat erityisessä riski-iässä, tai naisille, joilla on syöpäoireita, tai niille, joiden suvussa on esiintynyt syöpää, ei aiheuttaisi syöpää sellaisille, joilla ei sitä ole. Yhdysvaltain syöpäyhdistys pelkää enemmänkin sitä, että jotkut naiset voivat vaarantaa henkensä lykkäämällä mammogrammin ottamista, kunnes varhaisen toteamisen edut on menetetty.

Termografia eli lämpötutkimus etsii kasvaimia infrapunasäteiden avulla. Se perustuu siihen periaatteeseen, että syöpäkasvaimissa on korkeampi lämpötila kuin normaalissa rintakudoksessa tai kuin hyvänlaatuisissa kasvaimissa. Tätä menetelmää on parannettu, ja sen avulla kartoitetaan valokuvaan rinnan lämpötilat vain kahdessa minuutissa. Menetelmän pahin varjopuoli tuntuu olevan sen korkea hinta.

Laattatermografia toimii siten, että rinnan päälle asetetaan nestemäisiä kiteitä sisältävä laatta. Lääkäri pystyy tekemään diagnoosinsa kiteiden värin perusteella. Jotkut lääkärit väittävät kuitenkin, että vanhempi lokerotermografia on tarkempi menetelmä.

Kseroradiografiaa on käytetty noin 25 vuotta. Siinä käytetään yksinkertaista röntgenkuvausta ja seleenillä päällystettyä alumiinilevyä. Kudoksen yksityiskohdat tulevat näkyviin ja ne voidaan tutkia yhden kuvauksen perusteella.

Hoito ja myötätunto

Syövän hoidossa kokeillaan parhaillaan isotooppeja, ja jotkut naiset valitsevat mieluummin sädehoidon kuin rinnan poistoleikkauksen. Näitä rintasyövän hoitomenetelmiä pidetään kuitenkin tällä hetkellä huonompina kuin leikkausta. Rintasyövän psykologisten ja yhteiskunnallisten näkökohtien vuoksi lääkärit ovat nykyään taipuvaisia suhtautumaan myötätuntoisemmin potilaisiinsa. Kysymyksessä ei ole vain itse syöpäkammo vaan myös pelko naisellisen viehättävyyden menettämisestä. Tämä voi olla jopa syynä siihen, miksi monet naiset mieluummin odottavat – usein liian kauan – kuin alistuvat tarkastuksiin.

Jotkut lääkärit kannattavat parempaa lääkärin ja potilaan välistä suhdetta ja avointa keskustelua vaihtoehdoista. Brazil Herald -lehden reportteri kuuli tri Henry Jennyn yksityisessä keskustelussa maininneen uskovansa, että useimmista kasvaimista voidaan ottaa koepala paikallispuudutuksen avulla ja tarkemmat kokeet tehdä kahden vuorokauden kuluessa. Sanomalehti kirjoittaa: ”Tämä eliminoi pelon, että joutuu nukutettavaksi tietämättä lopputulosta, ja lisäksi tarkemmat kokeet antavat naiselle aikaa keskustella hoitovaihtoehdoista lääkärinsä kanssa tai kysyä muiden asiantuntijoiden mielipiteitä. Jos rinnan entistämistä halutaan, niin leikkaus voidaan suunnitella plastiikkakirurgin avulla, jotta myöhempään kosmeettiseen hoitoon olisi parhaat mahdollisuudet.”

Kaksi englantilaista lääkäriä esitti myös kokoontuneille asiantuntijoille tietoja omasta myötätuntoisemmasta suhtautumistavastaan. Tri Peter Maguire oli saanut erinomaisia tuloksia ohjelmasta, jossa sairaanhoitajia koulutettiin neuvonantajiksi kolmeen hoitovaiheeseen: leikkausta edeltävään aikaan, sairaalassaoloaikaan ja toipilasaikaan kotona. Se on vähentänyt melkoisesti huolestuneisuutta. Toinen lääkäri, tri Richard Handley, sai kiitosta säästävän radikaalileikkauksen käytöstä. Sen sijaan että hän poistaisi laajalti lihaskudosta, kuten menetellään normaalissa radikaalissa rintarauhasen poistoleikkauksessa, hän poistaa vain rintakudoksen ja kainalon imusolmukkeet, mutta jättää käsivarren ja olkapään välisen rintalihaksen paikalleen, jolloin lihastoiminta palautuu mahdollisimman hyvin ennalleen. Samanlaisen tekniikan on kehittänyt brasilialainen kirurgi tri Fernando Gentil São Paulosta.

Vaikka myötätuntoinen suhtautuminen onkin erittäin kiitettävää, eräs asiantuntija sanoo, että ”rintasyövässä varhainen ja täydellinen leikkaus on ehdottomasti ensi sijalla onnistumisen kannalta, sikäli kuin nykyinen tietomme osoittaa”. Samalla voidaan taudin kehitysvaiheen mukaan antaa palliatiivista eli lievittävää sädehoitoa, joka tuhoaa syöpäsoluja. On myös hormoni- ja kemoterapiaa. Viimeksi mainitussa käytetään myrkyllisiä radikaaleja yhdessä muiden kemiallisten aineitten kanssa. Syöpäsolut imevät itseensä näitä aineita ja ne voivat siten tuhoutua. Polykemoterapian, joka on uudempi kehitystulos, sanotaan tarjoavan vielä yhden mahdollisen aseen sitkeässä taistelussa rintasyöpää vastaan.

Imettämisen arvo

Ei voida vielä ehdottoman varmasti sanoa, että vauvojen luonnollinen ruokinta aiheuttaa tai estää rintasyöpää, mutta on olemassa todisteita siitä, että syöpää esiintyy harvemmin naisilla, jotka imettävät lapsiaan. Imettäminen vaikuttaa suoranaisesti myös vastasyntyneen lapsen kasvuun, kehitykseen ja fyysiseen, ehkä jopa henkiseenkin, terveyteen. Sillä voi myös olla vaikutusta äidin terveyteen.

Eräs Brasiliassa äskettäin suoritettu tutkimus osoitti, että 50 prosenttia kaikista vastasyntyneistä lapsista vieroitetaan kahden ja puolen kuukauden kuluttua ja että 20 prosenttia on jo sairaalasta lähtiessään totutettu pulloruokintaan. Nämä lapset sairastelivat kymmenen kertaa enemmän kuin siihen ryhmään kuuluvat, joita oli imetetty. On totta, että joidenkuiden äitien rinnat kipeytyvät imettämisen jälkeen tai nännien iho saattaa jopa rikkoutua. Mutta tämän ei tulisi olla syynä rintaruokinnan lopettamiseen, ennen kuin on ensin neuvoteltu lääkärin kanssa. Mastologiakongressin puheenjohtaja ja Campinasin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani tri José Aristodemo Pinotti sanoo, että nykyaikaisena statussymbolina pidetyn pulloruokinnan tilalle statussymboliksi tulisi asettaa rintaruokinta. Väitteen: ”Maitoni on liian heikkoa” tueksi ei ole mitään lääketieteellisiä todisteita. Ei ole myöskään todisteita siitä, että rintaruokinta muuttaa rinnan ulkonäköä.

Toivo pysyvästä parannuksesta

Kongressi ja lyhyt tarkastelumme ovat osoittaneet, miten hitaita ihmisten yritykset ovat, vaikka ne ovatkin kiitettäviä. On kuitenkin olemassa yksi varma toivo kaikkien sairauksien pysyvästä parantamisesta lähitulevaisuudessa. Se ennustetaan Raamatussa.

Kristuksen Jeesuksen lähestyvän tuhatvuotisen hallituskauden aikana toteutuu tämä lupaus Jumalan aikaansaamasta parantumisesta: ”Ja hän [Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva.” (Ilm. 21:4) Silloin vihdoinkin taistelu syöpää vastaan voitetaan.