Vierailemme suolakaivoksessa

Herätkää!-lehden Itävallan-kirjeenvaihtajalta

”THOMAS, haluaisitko lähteä käymään suolakaivoksessa meidän kanssamme?” Tämä 10-vuotias naapurin poika innostui ajatuksesta, ja me olimme iloisia saadessamme seuraa 12-vuotiaalle pojallemme. Mutta minne me aiomme mennä? Hallstattiin, Itävallan Alpeilla sijaitsevaan vanhaan suolakaivoskylään.

Saavuttuamme Hallstattiin pysäköimme automme ja sen jälkeen kävelemme köysiratavaunuun, joka vie meidät ylös suolavuorelle. Ikkunoista avautuu eteemme henkeäsalpaava näkymä Hallstattin järvelle ja sen rannalta jyrkästi kohoavalle majesteettiselle vuorelle.

Hallstattin hauta-alue

Nousemme köysiratavaunusta ja matkamme jatkuu kohti kaivosmiesten taloa. Joudumme kulkemaan laajan alueen poikki, jossa on yli 2000 hautaa. Noin 1300 hautaa on avattu, ja niistä on löytynyt lähes 10000 noin vuosilta 950–390 eaa. peräisin olevaa esinettä. Jo niin varhain täällä harjoitettiin järjestelmällistä suolakaivostoimintaa. Tällä paikalla ja muualla tällä alueella tehtyjen löytöjen perusteella arkeologit ovat kyenneet entisöimään vuosina 750–450 eaa. vallinneen kulttuurin ajanjakson niin hyvin, että se tuli tunnetuksi ”Hallstattin aikana”.

Löydöt paljastavat ihmisten uskoneen jatkuvaan olemassaoloon kuoleman jälkeen. Vainajan mukana hautaan pantujen esineiden joukossa oli uurnia, kulhoja, sankoja, aseita ja koruja.

1370 metrin korkeudella sijaitsevasta niitystä on kaivettu esiin grafiittisavesta tehtyjä astioita. On yhdeksän sellaista astiaa, joiden pohjan pehmeään saveen savenvalaja oli painanut merkkejä. Yksi näistä merkeistä muistuttaa haarukkaa, jossa on useita piikkejä. Teos Alte and Neue Funde aus Hallstatt (Vanhoja ja uusia löytöjä Hallstattista) sanoo, että tätä kuviota pidetään muinaisena kirjainmerkkinä. Luemme edelleen: ”Se tavataan jo seemiläisten aakkosten vanhimmissa kirjainmerkeissä sekä muinaisia kreikkalaisia piirtokirjoituksia täydentävissä kirjaimissa.” Tämän merkin arvellaan vertauskuvaavan ”sadetta”. Kirjassa Vom Amulett zur Zeitung (Amuletista sanomalehdeksi) tähdennetään sitä, että tämä erityinen kirjoitusmerkki esiintyy kautta maailman varhaisena kuvakirjoitusmerkkinä ”tarunomaisiin asioihin suuntautuneissa sivistysasteissa”. Edelleen se sanoo: ”Sellaisten kirjoitusmerkkien muunnelmia voidaan löytää Mesopotamiasta, Kreikasta, Pohjois-Euroopasta (Hallstattin kulttuuri), intiaanien keskuudesta ja Kiinasta.” Näin ollen ei edes tämä Hallstattin alueella sijaitseva syrjäinen laakso säästynyt mesopotamialaisen kulttuurin ja uskonnon vaikutukselta.

Kiertokäynti kaivoksessa

Mutta nyt meillä on kova halu käydä varsinaisessa kaivoksessa. Kaivosmiesten talossa on vierailijoita varten suojatakkeja. Koska eri koot ovat eri värisiä, löydämme helposti sopivat vaatteet.

Kaivokseen johtavan tunnelin sisäänkäynti sijaitsee kaivosmiesten talosta hieman ylöspäin. Kaivosmies ottaa meidät vastaan sanomalla tyypillisen tervehdyksen Glück auf! (kaivosmiehen ”onnea!”). Vuoren sisään johtava käytävä hakattiin vuonna 1719. Oppaamme kertoo meille, että me kuljemme noin 300 metriä vuoren huipun läpi johtavassa tunnelissa. Laajoja suolakerrostumia peittää tiivis kerros, joka estää tihkumisen. Pintakerroskin on saattanut aikaisemmin olla suolapitoista. Mutta tämä suola on voinut vähitellen huuhtoutua pois jättäen jäljelle tiivistä savea, joka suojaa sen alla olevaa suolakerrostumaa.

Muutaman minuutin kuluttua saavumme suurempaan poikkitunneliin. Täältä alkaa kiiltäviksi hangatuista puunrungoista tehty ränni, joka päätyy alapuolella olevaan suureen luolaan. Me neljä käymme istumaan jyrkkään ränniin, ja kun oppaamme työntää hiukan vauhtia, me liu’umme tunnelia alas. Vauhtimme pysähtyy rännin jatkeeseen, ja edessämme on valtavan suuri luolamainen tila. Sen pinta-ala on 2000 neliömetriä ja tilavuus on 3700 kuutiometriä.

Suolan tuottaminen

Oppaamme selittää, että tämä alue toimi aikaisemmin liuotuspaikkana. Kun sellainen paikka perustetaan, kaivosmiehet räjäyttävät maan alle noin 20 metriä kertaa 40 metrin kokoisen luolan. Samanlaisen tunnelin avulla, jota me liu’uimme alas, onkalo täytetään puhtaalla vedellä kattoa myöten. Vesi liuottaa suolan, ja liukenemattomat aineet vajoavat pohjalle. 6–8 viikon kuluttua 100 litrassa vettä on 31–33 kiloa suolaa. Veden liuottaessa suolaa onkalon katto nousee yhä korkeammalle ja koko luola siirtyy ylöspäin. Esiintymän suolapitoisuudesta riippuen kattoa liukenee jokaisena uuttamiskertana 50–150 senttimetriä. Tämä toimitus voidaan uusia 50–70 kertaa. Sen jälkeen suolavesi juoksutetaan pois. Tätä tarkoitusta varten kaivosmiehet ovat louhineet luolaan ylhäältä viettävän tunnelin lisäksi toisen tunnelin, joka etenee luolan alla vaakasuorassa ja jonka kautta suolaveden juoksutusputki kulkee. Sen jälkeen liuotuspaikka suljetaan.

Jatkamme matkaamme vuoren sisällä ja kapuamme sen rännin vieressä nousevia portaita, jota myöten laskimme alas valtavan suureen luolaan. Lopulta huomaamme olevamme noin 800 metrin päässä sisääntulokäytävästä ja noin 400 metriä maan pinnan alapuolella. Jälleen me neljä laskemme ränniä myöten kuin vuoristoradalla ja juhlallisen näköinen maanalainen järvi tervehtii meitä. Eriväriset valot valaisevat luolaa, ja kaivosmiehen tervehdyksen Glück auf! muodostavat kirjaimet heijastuvat vedestä.

Tämä liuotuspaikka on suurempi kuin se paikka, jonka näimme ensin. Sen katto käsittää 3800 neliömetrin laajuisen alueen, ja tämän luolan tilavuus on 15300 kuutiometriä. Maanalaista ”järveä” ympäröi polku, jota kävellen voimme tarkastella tätä liuotuspaikkaa joka puolelta. Katto heijastuu järven voimakkaan suolaiseen veteen niin selvästi, että me voimme erottaa jokaisen yksityiskohdan kuin peilistä.

Kiertomatkamme päättyy

Maanalaisista luolista johtaa polku ylös kaivantoon, jossa on useita tiedotustauluja. Oppaamme selittää meille, että suolavesi kulkee putkessa 40 kilometriä jalostettavaksi, minkä jälkeen se lopulta on teollisuuden käyttöön tarkoitettua suolaa tai pöytäsuolaa.

Kiertomatkamme päätteeksi kapuamme kierreportaita ja saavumme takaisin sisäänkäyntitunneliin. Oppaamme pyytää meidät istumaan pieneen kiskoautoon. Tunnelissa on lievä 1,5 prosentin lasku. Se riittää kuljettamaan meidät käytävän suulle ja päivänvaloon.

Me opimme todella paljon, ja aika kului nopeasti kaivosmiesten maanalaisessa valtakunnassa. Thomas kertoi vanhemmilleen: ”Minulla ei ole ollut näin hauskaa pitkään aikaan.” Oma poikamme lisäsi: ”Olipa se kokemus!”