Jumalaan uskominen – elämäntapa
POLIITTISEN tutkimuskeskuksen yhdysvaltalaisille vuonna 1974 suorittama haastattelu osoitti, että 69 prosenttia oli ”aivan varma, että Jumala on olemassa”. Voitaisiinko tämän perusteella sanoa, että kaikki nuo uskoivat Jumalaan? Tuskinpa! Miksi ei? Siksi, että Jumalaan uskominen on elämäntapa.
Jumalan olemassaoloon uskomisen ja Jumalaan uskomisen välillä on suuri ero. Esimerkiksi jonkin maan asukkaat saattavat tietää, että tietty poliitikko on olemassa. Mutta merkitsisikö se sitä, että nämä kaikki uskoisivat häneen siinä määrin, että äänestäisivät häntä presidentikseen? Ei suinkaan!
Raamatunkirjoittaja Jaakob kiinnittää huomion juuri tähän seikkaan sanoen: ”Sinähän uskot, että on yksi Jumala? Teet varsin hyvin. Sen demonitkin uskovat ja vapisevat. Mutta haluatko tietää, oi tyhjänpäiväinen ihminen, että usko ilman tekoja on toimeton? Tosiaan, niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.” Toisin sanoen usko Jumalaan on elämäntapa, joka johtaa toimintaan, muuten se olisi kuolleen ruumiin kaltainen usko. – Jaak. 2:19, 20, 26.
Jeesus Kristus osoitti tämän kerran toisensa jälkeen. Hän esimerkiksi lopetti vuorisaarnansa kuvaukseen, jossa hän asetti toistensa vastakohdiksi viisaan miehen, joka toimi ja eli Jeesuksen sanojen mukaan, ja tyhmän miehen, joka tyytyi vain kuuntelemaan Jeesuksen sanoja mutta ei tehnyt mitään asian suhteen. Jeesus arvosteli myös voimakkaasti niitä, jotka ’tulivat lähelle Jumalaa huulillaan, mutta joiden sydän oli hyvin kaukana hänestä’. Hän moitti ankarasti myös uskonnollisia ulkokultailijoita, jotka ”sanovat, mutta eivät tee”. (Matt. 7:24–27; 15:8; 23:1–4) Puhuessaan joidenkuiden ulkokultaisuudesta Jeesus lainasi profeetta Jesajaa ja osoitti, että profeetan päivinä vallitsi samanlainen tilanne. – Jes. 29:13.
Sama pitää paikkansa nykyään hyvin monista, jotka sanovat uskovansa Jumalaan. Theology Today -lehden vuoden 1974 huhtikuun numeron pääkirjoitus väitti, että ”ei voida osoittaa, että kristityt yleensä olisivat rakkaudellisempia, suvaitsevaisempia tai ihmisystävällisempiä kuin toisiin uskontoihin kuuluvat tai ne, joilla ei ole uskontoa lainkaan”. Mutta eikö heidän pitäisi olla rakkaudellisempia, ihmisystävällisempiä ja suvaitsevaisempia, koska heidän Opettajansa ja Esimerkkinsä, jota he väittävät seuraavansa, asetti mitä korkeimmat mittapuut tässä suhteessa? Surullista kyllä, tilanne on samanlainen kuin vuosia sitten, kun kuuluisa yhdysvaltalainen esseisti katsoi aiheelliseksi kysyä: ”Jokainen stoalainen oli stoalainen, mutta mistä kristikunnassa löytää kristityn?”
Jeesuksen Kristuksen opetuksen ja esimerkin mukainen usko Jumalaan ei tosiaan ole vain Jumalan olemassaloon uskomista vaan elämäntapa. Siksi se tunnettiinkin alussa, 1900 vuotta sitten, ”Tienä”. Niinpä luemme, että ennen kuin Saulus (Paavali) Tarsolainen kääntyi ja tuli itse Jeesuksen Kristuksen seuraajaksi, hän vainosi ”keitä tahansa löytämiään, jotka tähän Tiehen kuuluivat, sekä miehiä että naisia”. – Apt. 9:2; ks. myös Apt. 19:9, 23; 22:4; 24:22.
Tieto on perusvaatimus
On hyvin sanottu: ”Joka uskoo Jumalaan, uskoo hänen sanaansa.” Mutta kuinka voidaan uskoa Jumalan sanaan, jos tiedetään hyvin vähän tai ei mitään siitä, mitä Jumala on sanonut Sanassaan? Apostoli Paavali kirjoittikin: ”Kuinka he tulevat huutamaan avukseen häntä, johon he eivät ole uskoneet? Entä kuinka he tulevat uskomaan häneen, josta eivät ole kuulleet?” (Room. 10:14) Tästä syystä Jehovan kristityt todistajat eivät turvaudu kiihkouskonnollisiin herätyspuhujiin käännyttääkseen ihmisiä. Eivät lainkaan. Sen sijaan he ensiksi etsivät talosta taloon niitä, jotka ”huokaavat ja valittavat” sen pahuuden tähden, mitä he näkevät maailmassa, ja jotka ovat ”tietoisia hengellisestä tarpeestaan”. – Hes. 9:4; Matt. 5:3.
Todistajat opettavat sellaisille halukkaille oppilaille, mitä Jumalan sana, Raamattu, sanoo Jumalan ominaisuuksista ja luonteenpiirteistä, hänen teoistaan ja vaatimuksistaan maallisten luomustensa suhteen. Tällä tavalla todistajat noudattavat Jeesuksen käskyä: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia . . . opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” Sen noudattaminen on elämäntapa. – Matt. 28:19, 20.
Oikeaan suuntaan lähteminen
Saatuaan tämän tiedon ja uskon Jumalaan nämä oppilaat ovat valmiit maksamaan hinnan, minkä se, että tekee Jumalaan uskomisesta elämäntapansa, maksaa. Tyypillisiä esimerkkejä siitä, mitä sellainen menettely maksaa joillekuille, ovat niiden lausunnot, jotka kastettiin ”Jumalan voiton” konventeissa Argentiinassa vuoden 1974 alussa. Herra C. H. kertoo: ”Neljä kuukautta ennen sotilaspalvelukseen astumista tulin Raamatun totuuden täsmälliseen tuntemukseen. Minun oli tehtävä tärkeä ratkaisu. Päätin asettua Jehovan puolelle. Vaikka minut on tuomittu kolmeksi vuodeksi Campo De Mayon vankilaan, olen nyt hyvin onnellinen, kun minut on kastettu Jehovan todistajaksi.”
Myös herra A. L. kertoi itsestään: ”Olin kuuluisa televisiokoomikko. Opin totuuden siitä, että Jehovalla on puhdas järjestö. Työni luonteen vuoksi minun piti tehdä vakava ratkaisu. Rukoiltuani paljon Jehova antoi minulle voimaa oikean ratkaisun tekemiseen. Peruin kaikki sopimukset, jotka olisivat vaatineet minua näyttelemään moraalittomissa esityksissä, jotka eivät ole sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa. Tämä vähensi suuresti suosiotani televisiossa samoin kuin tulojanikin. Mutta olin iloinen tehdessäni sen Jehova Jumalan palvelemisen edun vuoksi.”
Rouva L. M. läpäisi menestyksellisesti toisenlaisen elämäntapaansa koskevan koetuksen. Hän kertoi: ”Ensin kun aloin tutkia Raamattua Jehovan kristittyjen todistajien kanssa, mieheni ei vastustanut minua. Mutta kun raamatuntutkistelu edistyi, hänestä tuli tosi vastustaja. Kun pidin ensimmäisen harjoituspuheeni teokraattisessa koulussa, hän tuli valtakunnansaliin ja sanoi minulle: ’Sinun on valittava Jehovan todistajien ja minun välillä.’ Kerroin hänelle valitsevani Jehova Jumalan. Viidentoista avioliittovuoden jälkeen mieheni otti laillisen asumuseron, ja me todella asumme nyt erossa. Joka tapauksessa olen onnellinen voidessani olla tässä konventissa ja tullessani kastetuksi yhdeksi Jehovan todistajista.” Voitaisiin kertoa monia, monia muita esimerkkejä, jotka osoittavat, että Jumalaan uskominen ei merkitse pelkästään sen uskomista, että hän on olemassa, vaan elämistä sopusoinnussa hänen kirjoitetun Sanansa kanssa.
Oikealla tiellä jatkaminen
Kun on lähtenyt oikeaan suuntaan, täytyy jatkaa oikealla tiellä kulkemista oikeista vaikuttimista. Kristityn täytyy ’maksaa takaisin keisarille, mikä on keisarin’ tottelemalla maan lakeja, verojen maksua koskevat lait mukaan luettuina. (Matt. 22:21) Hän tekee niin, ei ainoastaan rangaistuksen pelosta, vaan myös omantunnon tähden. Apostoli Paavali neuvookin: ”Teillä on sen tähden pakottava syy olla alamaisia, ei vain tämän vihan vuoksi, vaan myös omantuntonne vuoksi. Sillä sen vuoksi te verojakin maksatte.” (Room. 13:5, 6) Jehovan kristittyjä todistajia on julkisesti kiitetty tässä suhteessa yhä uudelleen, koska he maksavat tunnollisesti veronsa.
Jumalinen elämäntapa sisältää myös työskentelemisen tunnollisesti työpaikalla. Nykyään monet työntekijät tekevät niin vähän kuin mahdollista tai ovat ihmisten miellyttäjiä eli tekevät työtä vain kun johtaja näkee. Mutta tosi kristitty noudattaa seuraavia Raamatun periaatteita: ”Olkaa tottelevaisia kaikessa niille, jotka ovat isäntiänne. . . . Mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille, sillä te tiedätte, että tulette Jehovalta saamaan asianmukaisen palkan.” (Kol. 3:22–24) Tällaisen neuvon noudattamisen tuloksena kristityt todistajat ovat hankkineet itselleen maineen hyvinä työntekijöinä. Tyypillinen esimerkki heidän opetuksensa tuloksista oli erään nuoren naisen tapaus. Hän oli tutkinut Raamattua todistajien kanssa vasta vähän aikaa. Hänen työtoverinsa ivasivat häntä siitä, että hän oli niin tunnollinen, vaikka johtaja ei ollut katsomassa. Hän vastasi: ”Mutta ylhäällä on Joku, joka katselee koko ajan.”
Toisena alueena, missä Jumala liittyy ihmisen elämäntapaan, voitaisiin mainita uskollisuus avioliitossa. Jumalan sana sanoo selvästi: ”Olkoon avioliitto kunniallinen kaikkien keskuudessa ja aviovuode saastuttamaton, sillä Jumala tulee tuomitsemaan haureelliset ja avionrikkojat.” (Hepr. 13:4) Vaikka yhä useammat papit ovat eri mieltä Jumalan sanan kanssa tässä asiassa, niin tosi kristityt mukautuvat Jumalan vaatimuksiin. Jälleen Jehovan kristityt todistajat ovat hankkineet itselleen hyvän maineen. New Catholic Encyclopedia (7. osa, s. 864) sanookin käsitellessään Jehovan todistajia, että ”heidän avio- ja sukupuolimoraalinsa on varsin tinkimätöntä”. Kyllä, yhtä tinkimätöntä kuin Raamattu on.
Todistaminen
Ehkä kaikkein silmiinpistävin piirre, jossa Jumalaan uskominen ilmenee elämäntavasta, on todistaminen, saarnaaminen ja opettaminen. Jeesushan kehotti seuraajiaan antamaan valonsa loistaa ihmisten edessä ja varoitti heitä häpeämästä tunnustaa häntä ihmisten edessä, koska silloin hän häpeää myös tunnustaa heitä hänen taivaallisen Isänsä edessä. (Matt. 5:14–16; Mark. 8:38) Hän antoi seuraajilleen tämän tehtävän erikoisesti loppusanoissaan: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä ja kastakaa heidät.” Hänen varhaiset opetuslapsensa ymmärsivät hänen sanansa, koska me luemme heistä, että sen jälkeen, kun vaino oli hajaannuttanut heidät, he ”kulkivat halki maan ja julistivat . . . hyvää uutista”. – Matt. 28:19, 20; Apt. 8:4.
Itse asiassa he olivat niin ahkeria, että apostoli Paavali saattoi kirjoittaa ”hyvästä uutisesta . . ., jonka olette kuulleet ja jota on saarnattu kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on”. (Kol. 1:23) Jeesus ennusti myös, että ”tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu”. (Matt. 24:14) Jälleen Jehovan todistajat ovat ainoita nykyään, jotka tekevät saarnaamisesta ja opettamisesta elämäntapansa. Niinpä raportti osoittaa, että 2248390 heistä osallistui vuoden 1976 huhtikuun aikana saarnaamiseen ja opettamiseen, ja he johtivat 1373707:ää Raamatun kotitutkistelua.
Jumalaan uskominen on todella elämäntapa. Se antaa tyytyväisyyden, mielenrauhan ja onnellisuuden. Se ei merkitse pelkästään Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen olemassaoloon uskomista, vaan elämistä Raamatun periaatteiden mukaisesti ja totuuden kertomista toisille Jumalasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja heidän valtakunnastaan. Jehovan kristityt todistajat tekevät juuri näin, ja he ovat valmiita auttamaan keitä tahansa, jotka haluavat omaksua tämän elämäntavan.