Pystytäänkö ongelmia ratkaisemaan?
ELÄMÄ ilman kaikkia nykyajan tuskastuttavia ongelmia? Miten se voi olla mahdollista? Kun katsomme maailmaa, näemme ongelmien kasvavan.
Esimerkiksi melkein jokaisessa maapallon maassa on hyvin vakavia ja jatkuvia taloudellisia ongelmia. Miljoonien on vaikea löytää sopivaa työtä. Velkaantuminen on yleisempää kuin koskaan. Isät ovat huolestuneita siitä, miten pystyvät elättämään perheensä. Äidit näkevät hintojen kohoavan kaiken aikaa ja ovat tuskaantuneita, kun yrittävät saada rahat riittämään. Puolet monien niin sanottujen hyvinvointivaltioitten vanhuksista elää köyhyydessä. Nälkä ja lukutaidottomuus lisääntyvät köyhemmissä maissa.
Kuitenkaan eivät maailman viisaimmat taloustieteilijät pysty keksimään talousjärjestelmää, joka takaa pysyvän hyvinvoinnin kaikille. He pystyvät vain paikkailemaan tätä horjuvaa järjestelmää jonkin aikaa, mutta sitten se murtuu jälleen.
Perhe-elämä luhistumassa
Myös perhe-elämä on luhistumassa kautta maailman eikä paranemassa. Maassa toisensa jälkeen esiintyy uusia ennätyksiä avioeroissa.
Varsin yleiseksi tulleesta tilanteesta avioelämässä kirjoitti eräs nainen: ”Olen kovin onneton. Mieheni suuttuu melkein tyhjästä. Meillä on yksi poika, joka on naimisissa, mutta hän vain pistäytyy kotona ja tuskin sietää minua. Meillä on vähän ystäviä. Vuosien vieriessä olen tullut yhä yksinäisemmäksi. Tunnen todellakin olevani aivan yksin maailmassa. Mitä voin tehdä, jotta elämä tulisi elämisen arvoiseksi?” Varsin monista ihmisistä tuntuu juuri tällaiselta.
Nykyajan vanhemmilla on vielä muitakin huolia. Heidän lapsillaan on ongelmia, joita millään muulla nuorten sukupolvella ei ole koskaan ollut. Nämä nuoret näkevät, millaiseksi ’viidakoksi’ maailma on tullut, ja monet ovat tympääntyneet siihen ja ovat peloissaan. Eräs nuorisojohtaja sanoikin koulun päättäjäisissä pitämässään puheessa: ”Kun tänään lähdemme koulusta, olemme pettymyksen ja epätoivon tunteen vallassa.”
Mistä vanhemmat voivat etsiä luotettavaa apua? Kuuntelehan, mitä erään arvovaltaisen sanomalehden, New York Timesin, pääkirjoituksessa sanottiin: ’Ainakin sata vuotta vanhempia on pommitettu perhe-elämää koskevilla neuvoilla. Lääkärit, sairaanhoitajat, opettajat ja teologit ovat esittäneet neuvonsa, ja viime vuosikymmeninä heidän joukkoonsa ovat liittyneet psykologit ja psykoanalyytikot. Mutta jos kokoaisimme kaikki nämä hyvät neuvot ja tutkisimme niitä, niin mitä löytäisimme? Pelkäänpä, ettemme juuri muuta kuin sotkuisen, sekasortoisen ristiriitaisuuksien röykkiön. Sääliksi käy siksi isä- ja äitiparkaa. Mitä tunnollisemmin hän etsii neuvoja, sitä hämmentyneemmäksi hän todennäköisesti tulee.’
Tieteen ongelmia
Yhteen aikaan ajateltiin, että tiede auttaisi pääsemään parempaan maailmaan ja ratkaisemaan monet ihmiskuntaa ahdistavat ongelmat. Mutta nyt tiedemiehet itsekin myöntävät, että tiede usein aiheuttaa ainakin yhtä paljon ongelmia kuin se ratkaisee.
Yksi esimerkki tieteen tuottamasta pettymyksestä voidaan huomata, kun luemme Scientific American -lehden heinäkuun numeroa vuodelta 1899. Silloin tämä suosittu luonnontieteitä ja tekniikkaa käsittelevä julkaisu ennusti, että autolla ’olisi hyvä vaikutus kaupunkielämään’. Se sanoi, että ’kevyet kumirenkaiset ajoneuvot liikkuisivat sulavasti ja meluttomasti puhtailla, pölyttömillä ja hajuttomilla kaduilla ja vähentäisivät paljon nykyaikaisen suurkaupunkielämän hermostuneisuutta, sekasortoa ja painetta’.
Todellisten kokemusten valossa tämä ennustus on nykyään naurettava, eikö olekin? On käynyt aivan päinvastoin. Lisäksi autot surmaavat eri puolilla maailmaa kymmeniä tuhansia ihmisiä joka vuosi ja aiheuttavat miljoonien loukkaantumisen.
Jopa koneiden keksijätkin ovat ilmaisseet olevansa kauhuissaan, kun heidän unelmansa paremman maailman aikaansaamisesta ovat murskaantuneet. Vuonna 1942, toisen maailmansodan aikana, Orville Wright, joka veljensä Wilburin kanssa kehitti lentokoneen, kirjoitti Henry Ford vanhemmalle, massatuotantoauton kehittäjälle, seuraavasti: ’Wilbur ja minä ajattelimme lentokoneen edistävän maailmanrauhaa. Se näyttää vaikuttaneen päinvastoin. Uskon, että kun kehitit massatuotannon, – yhden kaikkien aikojen suurista keksinnöistä – tuskin ajattelit, että sitä käytettäisiin panssarivaunujen rakentamiseen maailman tuhoamiseksi. Näyttää siltä, että mitään hyödyllistä ei voida tuottaa jonkun keksimättä sille vahingollista käyttöä.’
Samanlaista pettymystä tunnetaan lääketieteen alalla. Yhteen aikaan eläteltiin suuria toiveita, että nykyaikainen lääketiede voittaisi sairauden ja osaltaan johtaisi parempaan maailmaan. Mutta sairautta ei ole voitettu. Todellisuudessa eräät pahimmista sairauksista, esimerkiksi syöpä ja sydäntaudit, lisääntyvät enemmän kuin koskaan ennen. Jopa osa parantamisyrityksistäkin epäonnistuu. Yhdysvalloissa sanotaan noin 30000 ihmisen kuolevan vuosittain suoranaisesti lääkäriensä määräämien lääkkeiden vaikutuksiin ja kymmenkertainen määrä kärsii niiden huonoista vastavaikutuksista.
Ei rauhaa
Entä mitä on sanottava maailmasta, jossa olisi täydellinen rauha ja jossa ei olisi lukkoja, vankiloita, poliiseja, sotajoukkoja eikä tuhoaseita? Maailmahan on sellaisesta kauempana kuin koskaan. Rikollisuus lisääntyy huimasti; valtiot käyttävät nykyään noin biljoona markkaa vuodessa aseisiin; käydään sota toisensa jälkeen. Ihmisjohtajat eivät totisesti saa aikaan pysyvää maailmanrauhaa.
1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa useimmat johtomiehet ennustivat suurenmoista uutta rauhan ja hyvinvoinnin aikakautta. Eräs tietosanakirja selittää: ”Ennen vuotta 1914 uskoivat teologitkin, niin kuin kaikki sivistyneet ja koulunkäyneet ihmiset, että maailma oli menossa kohti parempaa tulevaisuutta. Vuosi 1914 merkitsi vanhan sukupolven parhaimmistolle järkytystä, josta se ei ole koskaan toipunut.” Vuonna 1914 maailma syöksyi siihen mennessä hirvittävimpään sotaan vastoin kaikkia ruusunhohteisia ennusteita. Ja toinen maailmansota oli vieläkin tuhoisampi, sillä se vaati arviolta 55 miljoonan ihmisen hengen!
Varsinkin viime vuosina ihmiset ovat nähneet myös turmelusta sekä hallituksissa että liike-elämässä. Sen vuoksi mielipidetutkimukset osoittavat luottamuksen ihmisten laitoksiin olevan vähäisempää kuin koskaan aikaisemmin.
Erittäin turhauttavaa on se, että niin monet näistä ihmisiä vaivaavista ongelmista ovat sellaisia, joihin he eivät voi vaikuttaa. Siksi tunne-elämän tasapaino järkkyy enenevässä määrin. Yksistään Yhdysvalloissa toimitettiin viime vuonna pelkästään yhdentyyppisiä lääkkeitä – rauhoittavia lääkkeitä – 57 miljoonan lääkemääräyksen perusteella – ja niihin sisältyi miljardeja pillereitä. Rauhoittavien lääkkeiden käyttö on voimakkaasti lisääntynyt myös Suomessa.
Kun näin pitkä aika on kulunut, voimme olla varmoja yhdestä asiasta: ihmiset eivät omin neuvoin pysty koskaan saamaan aikaan sellaista elämää, jota me haluamme, sellaista elämää, jota kuvailimme alussa. Ei siksi ihme, että Raamatussa sanotaan Psalmissa 146 jakeessa 3: ”Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa.”