Mikä on Raamatun kanta?
Keitä ovat ”vankilassa olevat henget”?
APOSTOLI Pietari kirjoitti ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen saarnanneen ”vankilassa oleville hengille”. (1. Piet. 3:19) Olivatko nämä ”henget” ihmisiä, jotka olivat kuolleet? Vai olivatko ne henkipersoonia, jotka oli pantu jonkinlaisen rajoituksen alaisiksi?
Saadaksemme selville, keitä ”vankilassa olevat henget” ovat, meidän täytyy ensin tarkastella yhteyttä, jossa niihin viitataan. Me luemme: ”Kuolihan Kristuskin kerran kaikiksi ajoiksi syntien johdosta, vanhurskas epävanhurskaiden puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo, hän joka saatettiin kuolemaan lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä. Tässä tilassa hän myös meni ja saarnasi vankilassa oleville hengille, jotka olivat kerran olleet tottelemattomia, kun Jumalan kärsivällisyys odotti Nooan päivinä, jolloin rakennettiin arkkia.” – 1. Piet. 3:18–20.
Koska tässä mainitaan Nooan päivät, meidän on tarkasteltava silloisia tapahtumia saadaksemme johtolankoja sen suhteen, keitä ”vankilassa olevat henget” ovat. Ihmisyhteiskunta Nooaa ja hänen perhettään lukuun ottamatta oli tottelematon Jumalalle. Voisiko olla niin, että ylösnoussut Jeesus Kristus saarnasi noiden tottelemattomien ihmisten hengille? Ei. Miksi ei? Siksi että Raamattu osoittaa selvästi, että kaikki tietoinen olemassaolo päättyy kuolemassa. Esimerkiksi Saarnaajan kirjassa sanotaan: ”Elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa [palkkaa, UM], vaan heidän muistonsa on unhotettu. Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan [määräämättömään aikaan asti, UM] enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla.” – Saarn. 9:5, 6.
Lisäksi ei ole mitään eroa sen hengen eli elämänvoiman välillä, joka elävöittää eläimet, ja sen, joka elävöittää ihmiset. Saarnaajan 3:19 sanoo: ”Ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla.”
Pyhä Raamattu ei siis tue ajatusta, että ”vankilassa olevat henget” olisivat ihmisiä, jotka tuhoutuivat maailmanlaajuisessa vedenpaisumuksessa. Niinpä meidän tarvitsee etsiä näitä vangittuja henkiä koskevia johtolankoja ihmismaailman ulkopuolelta. Raamatun 1. Mooseksen kirja auttaa meitä siinä. Se kertoo, mitä eräät ”Jumalan pojat” eli enkelit tekivät Nooan päivinä. Se sanoo: ”Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat. Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä [nefilim, UM], ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.” – 1. Moos. 6:1, 2, 4.
Ryhtyessään elämään aviomiehinä naisten kanssa Jumalan enkelipojat toimivat vastoin tarkoitusta, jota varten heidät luotiin. He osoittautuivat myös uskottomiksi palvelustehtävälleen, joka heillä oli pyhissä taivaissa. Tämän vakavan rikkomuksen tähden heitä rangaistiin. Raamattu kertoo: ”Jumala ei pidättynyt rankaisemasta enkeleitä, jotka tekivät syntiä, vaan heittämällä heidät tartarokseen luovutti heidät sakean pimeyden kuiluihin tuomiota varten säilytettäviksi.” – 2. Piet. 2:4.
”Vankilassa olevat henget” ovat sen tähden tottelemattomia enkeleitä. Kun maailmanlaajuinen vedenpaisumus alkoi, heidän on täytynyt hajottaa aineellistunut ihmisruumiinsa, jota he olivat käyttäneet. Jehova Jumala ei kuitenkaan sallinut heidän päästä takaisin taivaalliseen asemaan, jonka he olivat hylänneet tullessaan maan päälle. Hän asetti heidät rajoituksen alaisiksi. Koska he olivat henkipersoonia, heitä ei voitu pidättää kirjaimellisiin ”kuiluihin” tai aineellisin ”kahlein”. Heidän on kuitenkin täytynyt joutua jonkinlaisen rajoituksen alaisiksi, jota voitiin verrata kuiluihin panemiseen ja kahleilla sitomiseen. Vankeus, johon he joutuivat, esti heitä ilmeisesti aineellistumasta jälleen miehiksi ja elämästä aviomiehinä naisten kanssa. – Juud. 6.
Heidän heittämisensä ”tartarokseen” viittaa heidän alentamiseensa, poistamiseensa Jumalan suosiosta ja kaikesta valistuksesta. Tämä käy ilmi siitä, että ilmaus ’heittää tartarokseen’ on alkuperäisessä kreikan kielessä verbi. Niinpä se viittaa alentamisen toimenpiteeseen eikä kirjaimelliseen paikkaan. Se välittää saman ajatuksen kuin suomalainen sana ”alentaa”, johon sisältyy sana ”ala”, mutta joka ei itsessään viittaa kirjaimellisen alhaalla olevan paikan olemassaoloon.
Koska nämä henkipersoonat olivat alennetussa tilassa uskottomuutensa tähden, heille ei avautunut tilaisuutta katumukseen Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän ei kuollut tottelemattomien enkelten vaan pelkästään ihmiskunnan puolesta. Jumalan sana toteaa: ”On yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen, Kristus Jeesus, joka antoi itsensä vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta.” (1. Tim. 2:5, 6) ”Hän [Jeesus Kristus] ei todellisuudessa auta lainkaan enkeleitä.” – Hepr. 2:16.
Koska lunnaitten hyöty ei sovellu tottelemattomiin enkeleihin, he ovat samassa tilanteessa kuin hengestäsiinneet kristityt, jotka hylkäävät tosi palvonnan ja tulevat luopioiksi. Sellaisista Heprealaisille 6:4–6 sanoo: ”Mahdotonta on niitä, jotka on kerta kaikkiaan valistettu ja jotka ovat maistaneet taivaallista ilmaista lahjaa ja tulleet pyhästä hengestä osallisiksi ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan asiainjärjestelmän voimia, mutta jotka ovat luopuneet, elvyttää jälleen katumukseen.” Jumalan tahallisesti tottelemattomien enkelipoikien olisi varmasti aivan yhtä mahdotonta katua kapinallisuuttaan.
Näin ollen ylösnoussut Jeesus Kristus on voinut julistaa tottelemattomille enkeleille ainoastaan tuomion sanomaa. Vähän ennen kidutuspaalussa tapahtunutta kuolemaansa hän sanoi opetuslapsilleen: ”Kun se [Jumalan henki] saapuu, se antaa maailmalle vakuuttavan todisteen synnistä ja vanhurskaudesta ja tuomiosta: ensiksikin synnistä, koska ihmiset eivät usko minuun; sitten vanhurskaudesta, koska minä menen Isän luo ettekä te näe minua enää; sitten tuomiosta, koska tämän maailman hallitsija on tuomittu.” (Joh. 16:8–11) ”Maailman hallitsija” on myös tottelemattomien enkelten eli demoneitten hallitsija. (Vrt. Ilm. 12:7–9.) Näin ollen sopusoinnussa Jumalan hengen ”vakuuttavan todisteen” kanssa ylösnoussut Kristus saattoi julistaa täysin aiheellisen tuomion ”vankilassa olevia henkiä” vastaan.
Koko Raamatun todistus osoittaa siis selvästi, että ”vankilassa olevat henget” ovat kapinallisia enkeleitä. Ne eivät ole kuolleitten ihmisten henkiä, sillä ihmisen henki on ainoastaan toimintaan paneva elämänvoima.