Silmäys muinaisen maailman ”seitsemään ihmeeseen”
JOS sinua pyydettäisiin nimeämään nykymaailman seitsemän ihmistekoista ”ihmettä”, niin mitkä mainitsisit? Eiffelin torninko Pariisissa? Kenties Empire State Buildingin New Yorkin kaupungissa? Entä Suezin kanavan? Tutkimusmatkailijat ja turistit ovat luetelleet nämä kolme sekä muita huomattavia kohteita.
Mutta olettakaamme, että olisit elänyt yli kaksituhatta vuotta sitten. Mitkä olisit silloin sisällyttänyt maailman seitsemän ihmeen luetteloon? Kreikkalaisilla ja roomalaisilla oli erilaisia luetteloita huomattavista taiteen ja arkkitehtuurin tuotteista. Esimerkiksi Filon Bysantista esitti yhden luettelon, Antipater Sidonista toisen, joka oli hieman erilainen. Perinnäinen luettelo on kuitenkin käytettävissämme, ja siihen sisältyy ihmisen aikaansaannoksia, jotka olivat joko kooltaan valtavia tai hyvin loistokkaita tai huomattavia muiden epätavallisten piirteiden vuoksi.
Egyptin pyramidit
Vanhan ajan ”seitsemästä ihmeestä” ainoastaan Egyptin pyramidit ovat nykyisin pystyssä. Tärkeimpiä ovat kolme Gizessä Niilin länsirannalla Kairon lähellä sijaitsevaa pyramidia. Ne ovat eräille faaraoille rakennettuja mammuttimaisia hautoja. Ensimmäinen ja suurin oli ns. suuri pyramidi. Tämän faarao Kheopsin (Khufun) jättiläismäisen haudan oletettiin olevan turvallinen paikka kuninkaan jäännöksille ja niiden kanssa haudatuille kalleuksille.
Kheopsin pyramidin pohja on neliön muotoinen ja pinta-alaltaan yli 5 hehtaaria, ja kolmion muotoisista sivuista kukin osoittaa yhteen neljästä pääilmansuunnasta. Tämä pyramidi on 146,6 metriä korkea, ja se on rakennettu 2300000 erillisestä kivestä. Kivet painavat keskimäärin yli 2000 kg! Miten sellaiset suunnattoman suuret kivet louhittiin, kuljetettiin ja pantiin paikoilleen? Tätä ei osata varmasti sanoa. Mutta on päätelty, että noin 100000 miehen työläisjoukko raatoi 20 vuotta saadakseen suuren pyramidin valmiiksi.
Miksi pyramidit rakennettiin? Muinaiset egyptiläiset uskoivat kuolemanjälkeiseen elämään. Mutta he ajattelivat, että jos sielun piti jatkaa elämää, niin vainajan liharuumis täytyi säilyttää. Siksi he palsamoivat kuolleensa. Sen lisäksi arvoesineet haudattiin kuolleen kanssa, jotta ne olisivat hänen käytettävissään henkimaailmassa. Ei ole mikään ihme, että jotkut faaraot rakensivat jättiläismäisiä hautoja, joihin näytti olevan mahdotonta tunkeutua!
Babylonin muurit ja riippuvat puutarhat
Jos muinaiset turistit saapuivat pyramidien luo, on todennäköistä, että heidän ’matkaoppaansa’ kehottivat heitä jatkamaan matkaa Babyloniin. Eräiden perimätietojen mukaan tuon kaupungin sekä jykevien muurien että sen riippuvien puutarhojen katsottiin kuuluvan muinaisen maailman ”seitsemän ihmeen” joukkoon.
Babylonin muurien rakentajia olivat kuningas Nabopolassar 7. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua ja hänen seuraajansa kuningas Nebukadnessar II (624–581 eaa.). Kaupunki oli rakennettu Eufratin molemmille rannoille, ja joen rantoja reunustivat muurit, joissa oli lukuisia portteja. Sen lisäksi Babylonia ympäröi kaksoismuuri ja ulomman muurin tukena oli torneja. Siinä oli joitakin mahtavia portteja. (Jes. 45:1, 2) Kaksi kreikkalaista historioitsijaa ajanlaskumme alkua edeltävältä 5. vuosisadalta kirjoitti Babylonin muureista. Ktesias ilmoittaa niiden korkeudeksi noin 91 metriä, kun taas Herodotoksen mukaan muurit olivat noin 102 metriä korkeat ja 26 metriä paksut. Olkoonpa asian laita miten tahansa, Babylonin muurien on täytynyt olla paksut, sillä Herodotos mainitsi: ”Huipulle, pitkin muurin reunoja he rakensivat yksihuoneisia rakennuksia, joiden julkisivut olivat vastakkain siten, että väliin jäävässä tilassa nelivaljakon vetämät vaunut mahtuivat kääntymään.”
Jos nuo korkeuteen kohoavat muurit tekivät vaikutuksen matkailijaan, niin varmasti hän piti yhtä suuressa määrin Babylonin riippuvia puutarhoja ”ihmeenä”. Nebukadnessar II rakensi ne nähtävästikin meedialaiselle kuningattarelleen Amytikselle, joka pettyi Babylonian maaseudun tasaiseen maisemaan ja kaipasi synnyinmaansa puita ja kumpuilevaa maastoa.
Riippuvat puutarhat oli muodostettu sarjasta ihmistekoisia pengermiä, joita yhdistivät marmoriportaat ja jotka kohosivat mahdollisesti 23–90 metriä tasangon yläpuolelle. Mullalla peitetyillä pengermillä kasvoi monia kukkia, pensaita ja puita. Orjien sanotaan tehneen vuorotyötä kiertäessään eräänlaisia ruuveja, jotka nostivat puutarhaan vettä Eufratista. Korkeimmalla penkereellä olevista vesisäiliöistä vesi valui putkia pitkin lähteisiin, joista saatiin tarvittava kasteluvesi. Vaikka nuo kuuluisat riippuvat puutarhat olivatkin niin erikoislaatuiset, niitä ei kuitenkaan ole enää olemassa.
Artemiin temppeli Efesoksessa
Kun kristitty apostoli Paavali ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla kävi kuuluisassa Efesoksen kaupungissa Vähässä-Aasiassa, sen merkittäviin rakennuksiin kuului Artemis-jumalattaren (roomalaisten Dianan) temppeli. Noin vuonna 550 eaa. pystytetty alkuperäinen temppeli tuhottiin vuonna 356 eaa., mutta sen paikalle tuli alkuperäistä mahtavampi rakennus.
Apostoli Paavalin päivinä tämä loistava temppeli oli jalustalla, jonka mitat olivat suunnilleen 127 x 73 metriä. Itse rakennus oli noin 105 metriä pitkä ja 50 metriä leveä. Sen sisällä olevan pyhäkön, jonka mitat olivat suunnilleen 32 x 21 metriä, ajatellaan olleen vailla kattoa. Mahdollisesti Artemis-jumalattaren patsas on seissyt tässä pyhäkössä alttarin takana. Tästä vaikuttavasta marmoritemppelistä, jonka kattotiilet olivat valkoista marmoria ja jossa oli yli sata jykevää pylvästä, ei ole jäljellä mitään muuta kuin perustus ja joitakin verrattain vähäisiä jäänteitä. Gootit tuhosivat temppelin noin vuonna 260. On kyllä totta, että jumalattaren innokkaat palvojat huusivat kerran: ”Suuri on efesolaisten Artemis!” Tuo ’suuruus’ ja hänen kerran loistoisa temppelinsa ovat kuitenkin häipyneet menneisyyteen. – Apt. 19:34.
Zeuksen patsas Olympiassa
Tunnettu kreikkalainen kuvanveistäjä Feidias ajatteli samaten muovaavansa jumalan, kun hän sai valmiiksi yhden vanhan ajan ”seitsemästä ihmeestä” noin vuonna 435 eaa. Se oli 12 metriä korkea Zeuksen (roomalaisten Juppiterin) patsas, joka istui eebenpuulla, norsunluulla, kullalla ja kallisarvoisilla jalokivillä koristellulla setripuisella valtaistuimella. Patsas esitti tuota väärää jumalaa oliivinlehväseppele päässään. Runkona Feidias käytti puuta ja lihaosat hän teki norsunluusta ja viitan kullasta. Jumalan oikeaan käteen hän pani kullasta ja norsunluusta tehdyn voitonjumalattaren patsaan ja vasempaan käteen valtikan, jonka päässä oli kotka.
Tämä jättiläismäinen patsas sijoitettiin Zeuksen temppeliin Olympiaan Kreikkaan, ja sitä ihailivat monet urheilijat ja urheilun innokkaat kannattajat, jotka tulivat joukoittain seudulle kuuluisiin Olympian kisoihin. Satoja vuosia myöhemmin Rooman keisari Theodosius I tuotatti patsaan Konstantinopoliin, missä tuli tuhosi sen vuonna 475.
Halikarnassoksen mausoleumi
Kun Vähässä-Aasiassa sijaitsevan Kaarian kuningas Mausolos kuoli vuonna 353 eaa., hänen vaimonsa Artemisia ilmeisesti oli sitä mieltä, että hänen miehensä nimen ja maineen tulisi elää edelleen. Siksi hän rakennutti loistavan hautakammion miehensä muistoksi. Se oli Mausoleion, joka sijaitsi Halikarnassoksessa Vähän-Aasian lounaisosassa. On kiinnostavaa, että vielä nykyäänkin taidokkaita rakennuksia, jotka toimivat hautapaikkoina, nimitetään mausoleumeiksi.
Mausoloksen haudan suunnittelivat kreikkalaiset arkkitehdit Pythios ja Satyros. Se oli noin 41 metrin korkuinen ja sen jalusta oli neliön muotoinen; jalustan päällä oli 36 pylvään pylväikkö. Pylväikkö kannatti porraspyramidia, jonka huipulla oli vaunuilla ajavaa Mausolosta esittävä patsas. Kaikki tämä yhden miehen muistoksi!
Vaikka Mausoleion olikin vaikuttava, niin maanjäristys tuhosi sen. Ajanlaskumme 15. vuosisadalle tultaessa rakennus oli kadonnut. Nykyään tästä aikoinaan mahtavasta haudasta on olemassa ainoastaan joitakin jäänteitä.
Rhodoksen kolossi
Auringonjumala Helioksen patsas, jota kansanomaisesti nimitettiin kolossiksi suunnattoman kokonsa vuoksi, seisoi kerran Aigeianmeren saaren Rhodoksen sataman lähellä. Tämä pronssipatsas oli noin 37 metrin korkuinen, melkein saman korkuinen kuin Vapauden patsas New Yorkin satamassa. Se oli tosiaan jättiläismäinen. Olihan yksi sormi suurempi kuin moni tavallinen kuvapatsas! Tämän Helioksen onton kuvan pitämiseksi pystyssä sen valmistanut kreikkalainen kuvanveistäjä Khares Lindoksen kaupungista Rhodoksesta käytti noin 7 tonnia rautatankoja sekä lisäksi kivilohkareita. Khares teki töitä kaksitoista vuotta ja sai patsaan lopulta valmiiksi vuonna 280 eaa. Sivumennen sanottuna, patsas ei seissyt hajareisin satamassa siten, että laivat olisivat lipuneet sen jalkojen välistä, kuten jotkut ovat sanoneet. Se oli nähtävästikin sen sijaan pystytetty rantapenkereelle kasvot merelle päin.
Mutta ajattelehan sitä, että Rhodoksen kolossi pysyi pystyssä vain 56 vuotta! Maanjäristys kaatoi sen vuonna 224 eaa. Rikkoutuneitten jäännösten kerrotaan lojuneen kallioilla yli 800 vuotta, kunnes ne myytiin romumetallina ajanlaskumme 7. vuosisadalla. Se oli loistoton loppu yhdelle muinaisen maailman ”seitsemästä ihmeestä”!
Aleksandrian Faros
Todellinen ”pilvenpiirtäjä” ja jälleen yksi vanhan ajan ”ihme” oli korkealle kohoava majakka eräällä saarella Aleksandrian satamassa Egyptissä. Tämä majakka, jota nimitettiin Farokseksi saaren (joka on nykyään niemi) mukaan, jolla se sijaitsi, oli niin kuuluisa, että sanaa faros alettiin käyttää majakoista yleensä.
Vaikka selonteot vaihtelevat, niin Aleksandrian Faros näyttää olleen noin 134 metrin korkuinen. Sen suunnittelija oli kreikkalainen arkkitehti Sostratos ja se rakennettiin vuoden 270 eaa. vaiheilla Ptolemaios II Filadelfoksen hallituskaudella. Tämä majakka oli rakennettu kolmikerroksiseksi, ja sillä oli kiviperustus. Alin osa oli poikkileikkaukseltaan neliön muotoinen, keskiosa kahdeksankulmio ja ylin osa pyöreä. Ylimmäinen osa oli varustettu katolla, mutta seinät puuttuivat, ja pronssipylväät ympäröivät sitä.
Vintturin avulla nostettiin keskuskuilua pitkin puita avoimelle ylätasanteelle valaisevan rovion pitämiseksi palamassa. Peilin sanotaan heijastaneen yöllä rovion valoa ja päivällä auringon valoa, niin että valo voitiin nähdä ainakin 160 kilometrin päähän.
Mitä tapahtui Aleksandrian Farokselle? Maanjäristys hajotti sen osittain 7. elokuuta 1303, ja se näyttää raunioituneen täydelleen samalla vuosisadalla. Kuuluisa majakka pysyi kuitenkin pystyssä yli tuhat vuotta.
Olivatko kaikki ponnistelut vaivan arvoisia?
Jälkeenpäin tarkasteltaessa saattaa hyvinkin päätellä, että joistakin muinaisen maailman ”ihmeistä” oli hyötyä. Varmasti Babylonin riippuvat puutarhat olivat ihastus silmälle ja kaupungin valtavat muurit tarjosivat jossakin määrin suojaa. Lisäksi Aleksandrian Faros oli avuksi merenkävijöille.
Mutta mitä on sanottava Artemiin suuresta temppelistä, Zeuksen patsaasta Olympiassa ja Rhodoksen kolossista? Taiteen ja arkkitehtuurin tuotteina ne olivat varmasti tavallisuudesta poikkeavia. Mutta kuinka hukkaan heitettyjä olivatkaan ponnistelut niiden valmistamiseksi ja rakentamiseksi! Varmasti tosi Jumalan Jehovan palvelijat ymmärsivät sen, sillä jokaista heistä, jotka elivät silloin kun nuo ”ihmeet” olivat yhä pystyssä, opasti hänen Sanansa. Suunnilleen vuonna 460 eaa., ennen kuin Feidias tuhlasi valtavasti työtä mammuttimaiseen Zeuksen patsaaseensa, Raamatun Psalmien kirja saatiin valmiiksi. Psalminkirjoittaja oli julistanut elävän Jumalan, Jehovan, hengen innoittamana: ”Pakanain epäjumalat ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa. Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe, niillä on korvat, mutta eivät kuule, eikä niillä ole henkeä suussansa.” – Ps. 135:15–17.
Ajattele myös Egyptin pyramideja ja kuuluisaa Mausoleionia. Halu tulla muistetuksi ja kunnioitetuksi on pannut jotkut rakentamaan vaikuttavia muistomerkkejä. Heillä on tosin ollut myös muita syitä. Mutta kuinka raitistuttavat ovatkaan kuningas Salomon lausumat Jumalan henkeyttämät sanat, jotka kuuluvat: ”Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.” (Saarn. 1:11) Historian sivut ovat täynnään monia nimiä, mutta niillä on vähäinen merkitys nykyisten ihmisten elämässä. Muistetuksi tuleminen ja ennallistus elämään riippuu yksin Jehovasta. – Job 14:13–15; Apt. 24:15.
[Kartta s. 9]
(Ks. painettu julkaisu)
Mustameri
Välimeri
Punainenmeri
Kreikka
Egypti
Babylon