Kanadan oikeusistuimet estävät syrjinnän
Herätkää!-lehden Kanadan-kirjeenvaihtajalta
KUKAAN ei halua joutua syrjityksi. Lakikirjoissa on monia lakeja sellaisen käytännön estämiseksi. Vaikka näin on, paikalliset viranomaiset pyrkivät yhä aika ajoin tekemään tyhjäksi sellaisten syrjinnän kieltävien lakien soveltuvuuden. Näin kävi, kun eräs uskonnollinen vähemmistö Brittiläisessä Columbiassa Kanadassa ryhtyi äskettäin rakentamaan viehättävää vaikkakin vaatimatonta kokouspaikkaa.
Tähän uskontoon kuuluvat olivat hankkineet noin 3 hehtaarin palstan Vancouverin lähellä sijaitsevan kauniin Surreyn kaupungin haja-asutusalueelta. Suunnitellussa rakennuksessa piti olla 1800 istumapaikkaa, ja sitä oli tarkoitus käyttää konventtisalina useitten seurakuntien yhteisiä erikoiskokouksia varten.
Sallisivatko paikalliset kaavoitusmääräykset sellaisen palvontapaikan rakentamisen? He saivat ilokseen tietää, että kirkko tai konventtisali voitaisiin rakentaa minne tahansa alueella. Lisäksi ylirakennustarkastaja kirjoitti heille 3. tammikuuta 1974 ja luetteli rakennusluvan saamiseksi vaadittavat asiakirjat.
He ryhtyivät innokkaasti tekemään arkkitehti- ja insinööripiirustuksia. Ne olivat valmiit huhtikuussa ja tulivat maksamaan yli 34000 dollaria (133000 mk). Suunnitelmat esitettiin viipymättä viranomaisille ja rakennuslupaa anottiin. Mutta innostus muuttui pian mielipahaksi. Lupaa ei myönnetty, eikä rakennustarkastaja vaatinut esittämään lisäsuunnitelmia. Mistä viivästys johtui?
Uusi kaavoituslaki!
Vastaus saatiin toukokuussa, jolloin Surreyn kunnan valtuusto määräsi luvan lykättäväksi ”kunnallissääntöön mahdollisesti tulevan muutoksen vuoksi”. Ehdotettu kunnallissäännön muutos n:o 4294 mainitsi uuden kaava-alueen, jonka nimenä oli ”P-3” (’Yleiseen käyttöön n:o 3’), ja siinä yritettiin vaatia, että kirkot ja konventtisalit rakennettaisiin vain sinne.
Mutta sellaista kaava-aluetta ei ollut missään! Se oli tuulesta temmattu alue, johon ei kuulunut lainkaan maata! Jos kirkkoja voitiin rakentaa ainoastaan alueelle P-3, niin kunnallissääntö estäisi kokonaan sellaisten rakennusten pystyttämisen! Miksi kaupunginvaltuusto haluaisi menetellä niin?
Vastaus saatiin julkisissa kuulemistilaisuuksissa, jotka pidettiin 10. ja 24. kesäkuuta 1974. Kävi pian ilmi, että jotkut alueella asuvat naapurit vastustivat konventtisalihanketta. He syyttivät, että syntyisi liikenne-, paikoitus- ja terveydellisiä pulmia. Kuitenkin virastoihin jätetyt suunnitelmat olivat asianmukaisesti ottaneet nämä ongelmat huomioon ja täyttäneet kaikki säännökset.
Kaupungin kaavoittaja L. Kleyn yritti järkeillä ehdotettua rajoitusta sanomalla, että kirkkorakennus, joka oli suurempi kuin yhden perheen asuinrakennus, teki teiden sijoittamisen aluerakentajille vaikeaksi. Hän väitti kuitenkin, että sairaaloiden, koulujen ja muiden julkisten tai puoliksi julkisten rakennusten pystyttäminen voitiin yhä sallia.
Mutta eivätkö sairaalat tai koulut olisi yhtä paljon esteenä uudelle tielle kuin kirkko? Miksi kirkkojen rakentaminen kiellettäisiin, vaikka samalla sallittaisiin muut suuret julkiset rakennukset? Näiden epäjohdonmukaisuuksien takana oleva todellinen kiistakysymys kävi selväksi keskustelun aikana, kun kaupunginjohtajan kerrottiin sanoneen: ’Naapureiden ei pitäisi joutua sietämään uskontoa, jota he eivät halua.’
Kaupunginjohtaja väitti lisäksi, että kaikille naapureille tulisi ilmoittaa mistä tahansa ehdotetusta kirkkorakennuksesta ja tulisi järjestää avoin kuulemistilaisuus, jotta he voisivat esittää vastalauseensa. Mutta huomattava kaavoitusasiantuntija Richard Babcock nimittää kirjassaan The Zoning Game (Kaavoituspeli) sellaisia kuulemistilaisuuksia ”hallitsemiseksi huutamalla” ja ”naapurituomioistuimeksi”. Ne avaisivat oven sille, että vähemmistöjen kirkkorakennukset syrjittäisiin pois olemassaolosta!
Täysin tietoisina tästä uhkasta joukko muita kirkollisia ryhmiä Jehovan todistajien lisäksi, jotka olivat tässä tapauksessa uhreina, oli läsnä julkisissa kokouksissa. Kaikki ymmärsivät sen uhkan uskonnonvapaudelle, joka väijyi kaupungin virkamiesten maltillisten sanojen takana.
Pohjois-Surreyn Gospel Chapel -seurakunnan pastorin kerrotaan sanoneen, että ehdotetun naapurien kuulemistilaisuudet avaisivat tien ’päätöksille, jotka perustuvat uskonnollisille ennakkoluuloille ja joissa uskonkiihkoiset ihmiset voisivat vaikuttaa siihen, mitä tehdään’. Roomalaiskatolisen Kolumbuksen ritarien puhuja vastusti myös ehdotettua ’väkivaltaa lain varjolla’ sanomalla: ’Me taistelimme kaksi maailmansotaa suojellaksemme kansalaisvapauksiamme ja uskonnonvapautta.’
Mutta turhaan. Kunnallissääntö n:o 4294 hyväksyttiin 11. heinäkuuta 1974. Sen jälkeen rakennustarkastaja kirjoitti: ”Koska äskettäin on hyväksytty P-3 -alue . . . me emme siksi kykene myöntämään rakennuslupaa.”
Näin kaupungin virkamiehet olivat johtaneet Jehovan todistajat käyttämään yli 34000 dollaria sekä laskemattoman määrän aikaa ja voimia turhaan. Vaikka etsittiin vaihtoehtoista rakennuspaikkaa, niin mitään ei näyttänyt olevan saatavissa. Mitä muuta voitaisiin tehdä? Kun oli neuvoteltu lainopillisen neuvonantajan kanssa, päätettiin ryhtyä oikeustoimiin.
Oikeuteen!
Juttu tuli lopulta noin kuusi kuukautta myöhemmin tuomari Ruttanin käsiteltäväksi, joka on Brittiläisen Columbian korkeimman oikeuden vanhempi tuomari. Todisteiden tyhjentävää esittämistä varten käytettiin puolitoista päivää. Käsittelyn aikana tuomari Ruttanin sanotaan huomauttaneen: ’Julkisella kuulemisella on se vaikutus, että se sallii naapureiden päättää, rakennetaanko kirkkoa vai ei. Tämä avaa ovet epäjohdonmukaisuuksille ja syrjinnälle sillä perusteella, että he ”eivät pidä tuosta kirkosta tai noista ihmisistä”.’
Hän antoi 14-sivuisen päätöksensä 11. helmikuuta 1975. Tuomari Ruttan kirjoitti uudesta kunnallissäännöstä:
”Se on kuvailtu väärin ’kaavoitussäännöksi’, koska se ei muodosta mitään kaava-aluetta . . . kaavaluokituksen muodostaminen ilman nimenomaista kaava-aluetta johtaa väistämättömästi yksilöitten syrjintään ja tekee kaavoitussäädökseksi väitetyn merkityksettömäksi ja pätemättömäksi sellaisena, joka on ultra vires [Surreyn valtuuston laillisen toimivallan ulkopuolella].”
Sitten hän määräsi Surreyn kunnan myöntämään rakennusluvan Jehovan todistajien konventtisalille.
Mutta Surreyn valtuusto ei ollut niin helposti käännettävissä syrjivästä päätöksestään. He valittivat Brittiläisen Columbian valitustuomioistuimeen. Lisää viivytystä! Jehovan todistajien lainopillinen neuvonantaja toimi siten, että hän pyysi välittömästi asian kuulemista kohoavien rakennuskustannuksien vuoksi. Oikeus määräsi valitukselle ensimmäiset käytettävissä olevat vapaat ajankohdat.
Siksi Surreyn kunnan lainopillinen neuvonantaja aloitti 5. kesäkuuta 1975 todistelunsa kolmen Brittiläisen Columbian valitustuomioistuimen tuomarin edessä. Todisteiden esittämisen aikana ylituomari Farrisin kerrotaan huomauttaneen asianajajalle, että ’79 kirkkoa on rakennettu kaupungin alueelle vaikeuksitta. Yhtäkkiä sinne ei voi rakentaa lainkaan kirkkoja! Nämä anojat ovat täyttäneet kaikki vaatimukset, ja sitten [Surreyn] valtuusto sanoo mielivaltaisesti: ”Ei, te ette voi rakentaa!” Tämä on hyvin mielivaltainen päätös. . . . Oikeus rakentaa kirkko riippuu siitä, millä päällä valtuusto sattuu olemaan.’
Tuomari Seaton lisäsi: ’Olette saattaneet itsenne vaikean pulman eteen. Tarvitsitte tikapuut kiivetäksenne sinne; nyt te haluatte meidän auttavan teidät sieltä alas.’
Päivän lähestyessä loppuaan toisella osapuolella oli aikaa puhua lyhyesti vain yhdestä kohdasta, ja päätodisteet säästettiin seuraavaksi aamuksi. Mutta tuomarit eivät edes pitäneet tarpeellisena kuunnella niitä! Sen sijaan he langettivat seuraavana aamuna yksimielisen tuomion Jehovan todistajien hyväksi ja esittivät viivytyksettä suullisen päätöksen suoraan tuomarinistuimelta. Tuomari Seaton sanoi:
”Kaava-alueella P-3 ei ollut lainkaan maata, kun valtuusto sanoi tai ainakin puheellaan tarkoitti: ’Kirkot voivat sijoittua ainoastaan P-3 -alueille.’ Käsittääkseni meidän on tarkasteltava kunnallisasetusta nähdäksemme, antaako se kunnalle valtuuden kieltää kirkkojen rakentamisen, koska se on tämän säännön tarkoitus.
”Pykälämme 702 1) b) . . . ei anna kaupungin viranomaisille valtuutta kieltää kirkkojen rakentamista kaupungin alueelle.”
Saattoivatko he nyt rakentaa? Oikeuden päätöksellä Surreyn viranomaisia ”käskettiin myöntämään rakennuslupa . . . sen anomuksen mukaisesti, jota varten yksityiskohtaiset suunnitelmat oli jätetty”. Sitten Surreyn maistraattiin lähetettiin sähke, jossa ilmoitettiin, että Jehovan todistajat tulisivat tiistaina 10. kesäkuuta saadakseen oikeuden päätöksellä määrätyn rakennusluvan. Mutta niin ei ollut käyvä.
Vielä yksi este
Surreyn kunnanvaltuusto kokoontui jälleen maanantaina 9. kesäkuuta ja keskusteli avoimesti siitä, mihin toimiin se voisi ryhtyä estääkseen konventtisalin rakentamisen, huomioon ottaen oikeuden määräyksen. Eräs tarkkailija merkitsi muistiin seuraavat huomautukset:
Valtuutettu Millar: ’Onko olemassa mitään muuta keinoa, jonka avulla voisimme estää tämän? . . . He aikovat rakentaa sinne saniteettitilat 1800 ihmistä varten.’
Johtaja Closkey: ’Terveystarkastajamme on jo hyväksynyt sen; en usko, että me voimme tehdä siinä suhteessa mitään.’
Kaupunginjohtaja Vander Zalm: ’Luulen, että me voisimme perustaa terveyslautakunnan.’
Kaupunginjohtaja ehdotti sitten, että itsensä nimittäneenä ”terveyslautakuntana” valtuusto voisi silti estää rakennusohjelman. Mutta kaikki jäsenet eivät olleet samaa mieltä:
Valtuutettu Beale: ’Luulen, että me olemme tarttumassa oljenkorteen. En haluaisi kannattaa tämänkaltaista kostonhimoista toimintaa.’
Valtuutettu O’Brien-Bell: ’Teemme itsemme naurettaviksi . . . me olemme tarttumassa oljenkorteen. Meidän nimittämämme pätevä terveystarkastaja suoritti tarkastuksen ja antoi sitä koskevan päätöksen. Hän ei löytänyt siitä silloin mitään vikaa.’
Mutta toiset väittivät itsepintaisesti:
Kaupunginjohtaja: ’Minä olen sitä mieltä, että meidän tulisi muodostaa valtuustosta terveyslautakunta. Me voisimme pitää kokouksen kahden viikon kuluttua tästä illasta harkitaksemme tätä.’
Johtaja Closkey: ’Tässä sähkeessä, jossa pyydetään lupaa, heidän lainopillinen neuvonantajansa mainitsee, että jos me emme myönnä lupaa, me osoitamme halveksintaa tuomioistuinta kohtaan.’
Valtuutettu McKitka: ’Mitä me saamme siitä? Kaksi päivää vankeuttako?’
Halveksinnan osoittaminen tuomioistuinta kohtaan, kieltäytyminen tottelemasta oikeuden päätöstä on vakava asia, josta rangaistaan sakolla tai vankeudella. Kesäkuun 11. päivänä oikeuden päätös esitettiin rakennustarkastajalle. Hän tosin myönsi rakennusluvan – mutta se ei ollut korkeimman oikeuden hyväksymien suunnitelmien mukainen. Sen sijaan luvan oli ”määrä joutua viemäriveden käsittelyjärjestelmän osalta paikallisen terveyslautakunnan harkittavaksi ja hyväksyttäväksi”.
Mutta ”paikallinen terveyslautakunta” oli vain toinen nimi, jonka jotkut nähtävästi ennakkoluuloiset Surreyn kaupunginvaltuuston jäsenet olivat omaksuneet! Niinpä Jehovan todistajien lainopillinen neuvonantaja ilmoitti Surreyn valtuustolle 13. kesäkuuta, että sen lupaan liittämä ehto oli laiton ja sai kunnan syyllistymään halveksinnan osoittamiseen tuomioistuinta kohtaan. Samanaikaisesti raivaustraktorit siirtyivät rakennuspaikalle ja alkoivat valmistella maata rakentamista varten.
Neljä päivää myöhemmin halveksimista koskeva haaste jätettiin Surreyn kaupunginjohtajalle ja kaupunginvaltuutetuille paitsi niille kahdelle, jotka äänestivät ”terveyslautakunnan” perustamista vastaan. Halveksimista koskeva juttu tuli tuomari Andersonin käsiteltäväksi 20. kesäkuuta 1975.
Tutkittuaan perusteellisesti kaupungin asianajajan vältteleviä väitteitä tuomari Andersonin kerrotaan huomauttaneen, että ’on tuskin lainkaan todisteita siitä, että valtuuston maanantaina 9. kesäkuuta 1975 tekemiin päätöksiin oli mitään tarvetta, ellei tarkoituksena ollut estää rakennuksen pystyttäminen’. Sen tähden tuomari Anderson päätti jutun seuraavasti:
”Sanomattakin on selvää, että valtuuston jäsenten ei tulisi tehdä suoranaisesti tai epäsuorasti mitään, jolla olisi kiusaava tai häiritsevä vaikutus anojiin tai joka estäisi heitä ryhtymästä laillisella tavalla rakennuksensa pystyttämiseen. Olen varma, että kaikkien asianosaisten hyvällä tahdolla ja terveellä järjellä kaikki kiistaan liittyvät asiat voidaan ratkaista anojien ja Surreyn kunnan molemminpuoliseksi parhaaksi. Anomus lykätään ehdolla sine die [ilman päivämäärää].”
Kun toimenpiteet lykättiin tällä tavalla, juttu jäi tuomarin pöydälle. Jos ilmenisi mitä tahansa ’kiusaamista tai häiritsemistä’, asia voitaisiin heti ottaa esille saman tuomarin käsiteltäväksi. Saattoivatko he nyt rakentaa?
Jälkinäytös
Vastaus saatiin valtuuston seuraavassa kokouksessa 23. kesäkuuta. Sanomalehti The Columbian selosti:
”Kaupunginjohtaja Bill Vander Zalm kehotti valtuustoa ’jättämään koko jutun’ ja sallimaan Jehovan todistajien selvittää mitkä tahansa pulmat terveyslautakunnan kanssa.
”Valtuusto äänesti sitten poistaakseen ehdon ja poistui näyttämöltä häviönsä tunnustaen.”
Mitä tapahtui Surreyn ”terveyslautakunnalle”?
”Aikaisemmin valtuusto oli kokoontunut terveyslautakuntana, kuten oli sovittu, ja hajaantunut välittömästi keskustelematta.
”Se oli lyhin muistiin merkitty terveyslautakunnan kokous.”
Surreyn kunnanvaltuusto tosiaan ”jätti koko jutun” ja ”poistui näyttämöltä häviönsä tunnustaen”. Jehovan todistajat arvostivat suuresti sitä erinomaista yhteistoimintaa, jota rakennustarkastusviraston työntekijät ja tarkastajat osoittivat rakennustyön aikana. Niin pitkän odottelun jälkeen vapaaehtoiset työntekijät alkoivat rakentaa valtavalla innolla, niin että rakennus valmistui noin seitsemässä kuukaudessa!
Pannessaan merkille nopean edistymisen kolme naapuria tuli keskustelemaan ja sanoi: ”Olemme tarkkailleet teitä ja näkemämme on tehnyt meihin niin suuren vaikutuksen, että meidän kerrassaan oli tultava katsomaan lähempää.” Toinen lähiseudun asukas tuli tarjoamaan apua vapaaehtoisesti ja työskenteli halukkaasti ja ahkerasti. Hän nauttii nyt itse ilmaisesta avusta siten, että hänelle johdetaan Raamatun kotitutkistelua. Vielä eräs ilmaisi arvostavansa oikeustaistelua ja lahjoitti oma-aloitteisesti huomattavan summan kulujen peittämiseksi.
Vancouverin alueella olevat Jehovan todistajat ovat todella mielissään toivottaessaan kaikki tervetulleiksi viehättävaan uuteen konventtisaliinsa. Kun tämän hienon rakennuksen vihkiäiset pidettiin 13. maaliskuuta tänä vuonna, he olivat iloissaan siitä, että 2480 ihmistä Vancouverin alueelta oli läsnä ja osallistui heidän iloonsa. He tietävät, että sali tulee osoittautumaan hyödylliseksi yhdyskunnalle, mutta mikä tärkeintä, se on tosi Jumalan Jehovan palvonnan keskus.
[Kuva s. 9]
Taiteilijan piirros Jehovan todistajien konventtisalista Surreyssa Brittiläisessä Columbiassa Kanadassa
[Kuva s. 10]
Oikeus päättää
Todistajilla on oikeus kirkkoon
THE PROVINCE, June 7. 1975
Valitustuomioistuin todistajien puolella Surreyn saliasiassa
THE VANCOUVER SUN, June 7. 1975
[Kuva s. 10]
THE COLUMBIAN, June 12. 1975
Surrey uhmaa avoimesti todistajia koskevaa päätöstä
Ehtoja liitetty todistajien lupaan
THE PROVINCE, June 12. 1975
[Kuva s. 11]
Surreyn valtuusto väistyy todistajien suunnitelmien tieltä
THE COLUMBIAN, June 24, 1975