Miten vastaat kun uskomuksesi kiistetään?
”ON KAKSI aihetta, joista en koskaan keskustele: uskonto ja politiikka”, on monien vastaus, kun näistä aiheista herätetään keskustelua. He tietävät, että se johtaa usein epämiellyttäviin väittelyihin ja jopa ystävien menettämiseen. Niinpä he karttavat näitä aiheita.
Myös sinulla on epäilemättä omat vakaumuksesi sellaisista asioista – ja saatat ajatella olevasi oikeassa. Sinusta ei todennäköisesti tunnu siltä, että uskomuksiasi pitäisi tai voitaisiin muuttaa. Ja jos vakaumuksesi ovat epäsuosiossa tai väärin ymmärrettyjä, tiedät, millaisia voimakkaita tunteita niistä puhuminen herättää toisissa.
Toisaalta vastaaminen, kun uskomuksesi asetetaan kyseenalaisiksi, voi usein olla molemmille osapuolille hyödyllistä. Avoin keskustelu voi jopa poistaa perusteettomia muureja ja avata toisten mielen uusille ajatuksille, jotka hyödyttävät heitä. Kuitenkin tapa, jolla vastaat niille, jotka ovat eri mieltä kanssasi, usein ratkaisee, onko tulos hyödyksi vai vahingoksi.
Etevimmillä vastaväitteilläsi takaisin iskeminen saattaisi ensin tuntua parhaalta tavalta. Se voi kuitenkin aiheuttaa vastareaktion, synnyttää kaunaa. On parempi noudattaa Raamatun viisasta neuvoa: ”Olkaa aina valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii teiltä perustetta teissä olevaan toivoon, mutta tehkää se lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta.” – 1. Piet. 3:15, 16.
Ilmaisemalla ’lempeämielisyyttä ja syvää kunnioitusta’ toisen ihmisen vilpittömyyttä kohtaan voi välttää vahingollisten tunteitten herättämisen kiistanalaisista aiheista keskusteltaessa. Sen tähden Raamattu suosittelee lisäksi, että kristillistä uskoaan puolustaessaan ihmisen ”ei tarvitse taistella, vaan hänen täytyy olla hellävarainen kaikkia kohtaan, pätevä opettamaan, itsensä hillitsevä pahaa kärsiessään, sellainen joka opettaa lempeästi niitä, jotka eivät ole suopeasti suhtautuvia”. – 2. Tim. 2:23–25.
Se, mitä Jeesuksella Kristuksella oli sanottavana omana aikanaan, oli useimpien hänen kuulijoittensa voimakkaasti juurtuneitten ja piintyneitten uskomusten vastaista. Jeesus voitti kuitenkin monia sydämiä puolelleen, koska hän ilmaisi kunnioitusta toisia kohtaan silloinkin, kun hänen kiistanalaisia opetuksiaan vastaan hyökättiin: ”Kun häntä herjattiin, hän ei ryhtynyt herjaamaan takaisin.” – 1. Piet. 2:23.
Joidenkuiden kristittyjen uskomukset käsitetään nykyään väärin, ja sellaiset ihmiset, jotka kannattavat perinteellisempää ja suositumpaa näkemystä, jopa hyökkäävät niitä vastaan. Varmasti niiden, jotka tunnustautuvat kristityiksi, tulisi heijastaa Kristuksen vastaamistapaa samoin kuin hänen varhaiset opetuslapsensa heijastivat. Esimerkiksi kun ihmiset havaitsivat, miten vakuuttavasti Pietari ja Johannes puhuivat, ja ”havaitsivat, että he olivat koulunkäymättömiä ja tavallisia ihmisiä, he ihmettelivät, ja he alkoivat tuntea heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa”. – Apt. 4:13.
Nykyajan esimerkki siitä, miten kristillisiä periaatteita voidaan soveltaa tehokkaasti, esitettiin televisio-ohjelmassa, joka nähtiin monissa osissa Kanadaa. Eräälle Jehovan todistajain edustajalle esitettiin kysymyksiä tämän uskonnon kiistellyimmistä opeista Ontarion McMaster-yliopistossa. Noin 400 opiskelijaa oli täyttänyt tämän nykyaikaisen yliopiston amfiteatterin ääriään myöten. Television kirkkaitten valonheittimien loisteessa puheenjohtaja, kolmen opiskelijan valmistautunut paneeli ja yleisöön kuuluvat opiskelijat tutkivat todistajia. Seuraavassa osia nauhoituksesta.
Televisiokysely
Keskustelun alussa puheenjohtaja esitti kysymyksen, jonka sanamuoto sai Jehovan todistajat näyttämään ennakkoluuloisilta. Huomaa, miten tähän pulmaan käytiin käsiksi suoraan ja silti tahdikkaasti.
Puheenjohtaja: ”Miksi ajattelette muiden uskontojen olevan sortavia?”
Todistaja: ”Tuollainen ajatus saattaa aluksi tietenkin vaikuttaa töykeältä, mutta mielestämme historia osoittaa, että muut uskonnot valtaan päästyään [ja] tehtyään liittoja joidenkin poliittisten järjestelmien kanssa ovat olleet sortavia.
Puheenjohtaja: ”Ottakaamme esimerkiksi eräs uskonnonhaara, jesuiitat. Ajatteletteko heidän harjoittaneen sortoa historiansa aikana?”
Todistaja: ”Ilmeisesti monet maat ovat ajatelleet niin. On esimerkiksi ollut aikoja, jolloin jesuiittoja on karkotettu valtioitten poliittisiin asioihin sekaantumisen tähden. Erääseen aikaan jopa paavi itse koki välttämättömäksi rajoittaa heidän toimintaansa sangen paljon. . . . Jos on esimerkiksi joskus nähnyt Meksikossa Diego Riveran seinämaalaukset, ne osoittavat selvästi, miten julmasti alkuasukkaita ja muita kansoja kohdeltiin niiden pakottamiseksi omaksumaan uskonnollisia näkemyksiä ja alistumaan uskonnolliseen valtaan.”
Antamalla historian vastata kysymykseen huomio kiinnitettiin pulman ytimeen. Sitten herätettiin joitakin kysymyksiä Jehovan todistajien poliittisesti puolueettomasta asenteesta.
Puheenjohtaja: ”Jehovan todistajathan kehottavat jäseniään olemaan äänestämättä vaaleissa ja osoittamatta uskollisuuttaan lipulle joissakin maissa. Mistä se johtuu?”
Todistaja: ”Selvyyden vuoksi korjaisin tätä ajatusta jonkin verran: Jokainen jäsen tekee henkilökohtaisen ratkaisunsa äänestämisasiassa, mutta me uskomme, että historiallisesti ja raamatullisesti tämä asenteemme olla sekaantumatta politiikkaan on järkevä. Kristus itse sanoi roomalaiselle poliitikolle lähes 2000 vuotta sitten: ’Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.’ . . . Kirjoittaessaan ajanlaskumme kolmen ensimmäisen vuosisadan kirkosta [historioitsija] Augustus Neander sanoo yksinkertaisesti, että kristityt kirkon jäsenet pysyivät erossa poliittisesta valtiosta ja he saattoivat mielestään tuoda yhdyskuntaan pyhemmän elämäntavan, joka olisi esimerkkinä toisille, ja kutsua toisia noudattamaan sitä. Niinpä mielestämme he ovat omassa maailmassaan, me omassamme, ja me yritämme saavuttaa samanlaisia päämääriä – joissakin tapauksissa samoja päämääriä. Kristillinen menetelmä on vain erilainen kuin poliittiset menetelmät.”
Todistaja käsitteli sitten kieltäytymistä uskollisuuden vakuutuksesta kansallisille lipuille:
Todistaja: ”Tämä ei ole epäkunnioittavaa, yhtä vähän kuin se historiallinen tapaus oli epäkunnioittava, että William Penn kieltäytyi ottamasta pois hattuaan kuninkaan edessä. Hänelle se oli ehdoton omantunnonkysymys. Samoin on meidän laitamme. Kuka tahansa voi tarkistaa luotettavasta hakuteoksesta – tietosanakirjasta – lippujen alkuperän ja havaita, että lippuja käytettiin alun perin uskonnollisina vertauskuvina ja että niillä eri tavoilla, joilla niitä lähestyttiin ja tervehdittiin jne. uskollisuuden vakuuttamiseksi, oli uskonnollinen tausta. Pidämme lippua eräänlaisena epäjumalana. Se on poliittinen kuva. Se on valtionpalvonnan muoto, ja me yksinkertaisesti kieltäydymme kunnioittaen osallistumasta, mutta me emme yritä estää ketään muuta osallistumasta.”
Kysely siirtyi etukäteen valitulle kolmen opiskelijan paneelille, joka oli ilmeisesti valmistautunut tiedustelemaan asioita, joiden se uskoi olevan Jehovan todistajien arkoja kohtia.
Opiskelijoitten kysymyksiä
Ensimmäinen kysyjä: ”Jeesus puhui hyvän uutisen evankeliumia. Hyvää uutista köyhille, vankien päästämistä vapauteen, sorrettujen vapauttamista. Miksiköhän teidän evankeliuminne ei puhu näistä asioista ihmisille? Teidän evankeliuminne on huonoja uutisia, huonoja näkemyksiä, ei hyviä.”
Todistaja: ”Se on huono uutinen joillekuille, Paul, koska se merkitsee sen järjestelmän loppua, jota he pitävät parempana kuin järjestelmää, joka on oikeamielinen, oikeudenmukainen, siunaukseksi ihmiskunnalle. . . . Se, mitä me olemme saarnanneet ihmisille noissa maissa, missä monet ajattelevat sen olevan huono uutinen, oli vapautusta vangituille, toivoa tulevaisuudesta, vapautusta synnistä ja kuolemasta Kristuksen kautta.”
Ensimmäinen kysyjä: ”Vapautus sorretuille on fyysinen. Se ei ole vapautusta sorretuille hengellisessä mielessä, vaan fyysisessä mielessä. Hyvä uutinen köyhille merkitsee . . . ruoan antamista heille. Te olette huolissanne ainoastaan sieluista, ihmisten pelastamisesta. Hyvän uutisen evankeliumi koskee koko ihmistä.”
Todistaja: ”Aivan oikein.”
Ensimmäinen kysyjä: ”Toimitteko te näin?”
Todistaja: ”Toimimme.”
Ensimmäinen kysyjä: ”Ruokitteko te sairaita?”
Todistaja: ”Ruokimme.”
Ensimmäinen kysyjä: ”Menettekö te fyysisen ihmisen luo ja annatteko hänelle sitä, mitä hän tarvitsee?”
Todistaja: ”Menemme. [Yleisön reaktio osoittaa, että se ymmärsi kysyjän esittäneen vääriä otaksumia.] Itse asiassa voin kertoa sinulle, että juuri tällä hetkellä – Jehovan todistajat eivät yleensä mainosta tätä, koska Kristus itse sanoi, ettei toisen käden tule tietää, mitä toinen antaa – mutta juuri tällä hetkellä meillä on matkalla Hondurasiin laiva, johon on lastattu tarvikkeita ihmisille, jotka kärsivät siellä.”
Ensimmäinen kysyjä: ”Se on . . . ensimmäinen hyväntekeväisyysteko, jonka olen koskaan kuullut järjestönne suorittaneen.”
Todistaja: ”Se on ensimmäinen, josta olet kuullut, mutta se ei ole ensimmäinen lajissaan.”
Ensimmäinen kysyjä: ”Tämä on minulle aivan uutta.”
Todistaja: ”Hyvä. Siinä tapauksessa tämä on ollut hyödyllistä ja avartavaa.”
Ensimmäinen kysyjä: ”Asenteenne, että maailma on paha ja tuomittu tuhoon, vapauttaa teidät kaikesta vastuusta maailmaa kohtaan, ympäristöä kohtaan, köyhyyttä kohtaan, sotavankeja kohtaan ja yhteiskuntamme kaikkia julmuuksia ja epäoikeudenmukaisuuksia kohtaan. Tämä on nykyaikaista harhaoppisuutta, täysin epäraamatullista. Miten puolustelette sitä?”
Todistaja: ”Me emme todellisuudessa sovi esittämääsi kuvaan.”
Ensimmäinen kysyjä: ”Mutta jos te saarnaatte, että maailma on tulossa loppuunsa hyvin pian, teillä ei ole kiinnostusta maailmaa kohtaan.”
Todistaja: ”Kyllä meillä on. Siksi, että se ei merkitse planeettamme loppua eikä ihmiskunnan loppua vaan kaikkien niiden epäoikeudenmukaisuuksien loppua, joista sinä olet niin huolissasi. Se merkitsee kaiken sen loppua, mikä on sortanut ihmistä vuosisatoja, niin että sellaista ei enää tule olemaan. Se on hyvä uutinen!”
Se seikka, että Jehovan todistajat ovat valmistaneet Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen (engl., suomeksi Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös), huolestuttaa yhä joitakuita, kuten paneelin seuraavaa kysyjää.
Toinen kysyjä: ”Miksi näitte kaiken sen vaivan valmistaaksenne oman käännöksen, kun meillä jo on yleisesti hyväksytty Kuningas Jaakon käännös?”
Todistaja: ”Samasta syystä kuin Goodspeed valmisti käännöksensä ja Moffatt omansa.
Toinen kysyjä: ”Voitteko kertoa, kuka teki tämän käännöksen?”
Todistaja: ”Sen teki käännöskomitea, jonka jäsenten nimiä ei tehdä julkisiksi heidän omasta pyynnöstään . . . Tarvitaanhan jonkin verran tutkimustyötä nykyään senkin selville saamiseksi, ketkä laativat Kuningas Jaakon käännöksen. Käännöksen arvoa ei todista se, keitä sen kääntäjät olivat, vaan käännös – teos itse.”
Kolmas kysyjä oli kiinnostunut ’päivämäärien esittämisestä’ ja lopun ennustamisesta. Vastauksista kävi ilmi, että vuosi 1914 oli ainoastaan lopun ajan alku.
Kolmas kysyjä: ”Joka tapauksessa, jos se on lopun alkua, . . . silloin lopun täytyy olla hyvin lähellä?”
Todistaja: ”Hyvin lähellä.”
Kolmas kysyjä: ”Miksi sitten sijoitatte kaiken tuon rahan kiinteistöihin ja uusiin valtakunnansaleihin ja painokoneisiin, koska jos odottaisitte loppuun asti, voisitte saada kaiken ilmaiseksi?”
Todistaja: ”Se johtuu siitä, että meidän täytyy tehdä niin järjestömme suunnattoman kasvun tähden ja Raamattujen ja raamatullisen kirjallisuuden kysynnän tähden. Ja yksi seikka on varma, Eric: silloin kun tämä järjestelmä tulee loppuunsa, kaikki rahavarat, mitä meillä on, ovat arvottomia ja käyttökelvottomia. Ei ole siksi järkevää varastoida rahaa ja tulla taloudellisesti rikkaaksi järjestöksi sijoittamalla rahaa muihin kohteisiin. Me käytämme sitä niihin tarkoituksiin, joihin omat jäsenemme lahjoittivat sen: evankeliumin levittämiseen.”
Ihmiset esittävät usein kysymyksiä sen suhteen, että Jehovan todistajat kieltäytyvät ottamasta verensiirtoja. Kyselyn aikana eräs opiskelija tekaisi oletettuja hätätilanteita yrittäessään kiertää Apostolien tekojen 15:20, 29:ssä mainitun raamatullisen kiellon.
Opiskelija: ”Otaksukaamme, että joku on juuri tuotu sairaalaan. Hänellä on muutama sekunti elonaikaa. Ainoa mahdollisuus on verensiirto. Mitä sanotte siihen? Tarkoitan, että ellette anna hänen ottaa verensiirtoa, se on murha.”
Todistaja: ”Sellaista tilannetta ei synny. Milloin tahansa joku . . . sanokaamme tuodaan maantieltä . . . ja hänellä on runsaasti verenhukkaa. Jokaisella tapaturma-asemalla, jokaisessa sairaalassa on plasman tilavuuden kohottajaa, jota voidaan . . .”
Opiskelija: ”Plasma ei kuitenkaan korvaa verta.”
Todistaja: ”Tarpeellista tässä tilanteessa on pitää kiertävän nesteen määrä oikeana. Ei tarvita niinkään paljon verta, vaan sen nestemäärän korvaamista, joka menetettiin. Nämä tilavuuden kohottajat soveltuvat siihen tarkoitukseen. Niitä käytetään hätätilanteissa; väestönsuojelujärjestöt suosittelevat niitä silloin, kun verta ei ole saatavissa. Se ilmeisesti tehoaa – se on tehonnut tuhansiin Jehovan todistajiin.”
Ihmiset esittävät Jehovan todistajille usein kysymyksiä heidän julkisen saarnaamisensa menetelmästä.
Opiskelija: ”Ettekö ajattele, että ihmisten ovien kolkuttelu uskonnon myymiseksi on kotirauhan rikkomista?
Todistaja: ”Se ei ole kotirauhan rikkomista enempää kuin se, että joku muu käy ovella, mutta me käsitämme, että se häiritsee joitakuita. Ja jos sinä kuulut niihin, jotka häiriintyvät siitä, olet luonnollisesti myötätuntoinen samoin ajattelevia kohtaan, mutta rehellisesti sanoen monet ihmiset kertovat meille arvostavansa suuresti käyntejämme . . . Koska sinä et kuulu niihin ihmisiin, se ei merkitse sitä, ettei sellaista sattuisi. Voin kertoa sinulle asian molemmat puolet. Sinä tunnet vain oman puolesi, mutta tosiasia on, että monet ihmiset kiittävät meitä käynneistämme. He sanovat meille usein, että me saimme heidät jälleen lukemaan Raamattua. Niinpä vaikka se toisinaan häiritsee ihmisiä, me teemme niin, koska me uskomme Raamatun käskevän siihen. Uskomme, että se on yritys rakkauden osoittamiseksi lähimmäistämme kohtaan hyödyttääksemme häntä sillä, mitä voimme hänelle kertoa; lisäksi tavoitamme paljon sellaisia ihmisiä, joita muut uskonnolliset ryhmät eivät tavoita.”
Toisinaan ne, jotka esittävät kysymyksiä toisen uskomuksista, syyllistyvät itse siihen, mistä he toista syyttävät, kuten eräs opiskelija.
Opiskelija: ”Olisin kiinnostunut tietämään, mikä antaa teille vallan tai oikeuden ajatella, että teidän uskontonne on parempi kuin sanokaamme minun uskontoni, joka on kristillisyyttä.”
Todistaja: ”Onko minun uskontoni mielestäsi kristillisyyttä?”
Opiskelija: ”Mmm, ei, ei ole.”
Todistaja: ”Mikä antaa sinulle vallan tai oikeuden ajatella, että sinun uskontosi on minun uskontoani parempi? Katsos – en halua saattaa sinua hämillesi – mutta . . .”
Opiskelija: ”Saatoit minut hämilleni!”
Todistaja: ”Se on tyypillistä tällaiselle kyselylle. Se on kaksisuuntainen katu, ja niillä, jotka eivät voi ymmärtää, miksi toiset ottavat näkökantansa niin vakavasti, on omat [näkemyksensä], ja tarvitsee haluta arvostaa toista henkilöä ja ymmärtää, että hän ottaa sen vakavasti, ja sitten tarvitsee mennä sen Kirjan ääreen, jonka otaksutaan vastaavan kysymykseen, kumpi meistä katselee tätä asiaa oikealla tavalla. Meidän ei tarvitse väitellä ihmisten kanssa. . . . Me uskomme, että tuomio on Jumalan. Mutta me uskomme, että se, mitä Raamattu sanoo, on totta, ja jos se sanoo jotakin, mistä toiset ajattelevat eri tavalla kuin se sanoo, meidän on oltava eri mieltä heidän kanssaan.”
Hyvä vaikutus
Näistä suorista, rehellisistä vastauksista heijastui ymmärtämys toisten ihmisten näkökantaa kohtaan. Niinpä tämä kanadalainen televisio-ohjelma auttoi monia näkemään, että asioilla on toinenkin puoli myös silloin, kun on kysymys esimerkiksi Jehovan todistajien kiistellyistä uskomuksista. Katselijoihin tuntui eniten vaikuttavan se tapa, jolla todistajien edustaja säilytti tyyneytensä ja kristillisen arvokkuutensa silloinkin, kun kyselijät ilmaisivat jonkin verran vihamielisyyttä. Hän tiesi viisaan sananlaskun totuuden: ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.” – Sananl. 15:1.
Näin ollen kirpeät iskut, jotka yrittävät tuhota vastustajat suoralta kädeltä, eivät ole soveliaita. Kristitty haluaa auttaa kaikkia ihmisiä – niitäkin, jotka pitävät itseään vastustajina – ottamaan vastaan totuuden. Siksi hän käyttäytyy siten, että toiset havaitsevat, että hänen sanottavansa ei ole alkuisin hänestä itsestään, vaan perustuu lujasti Raamatun ”taivaalliseen viisauteen”, koska se on ”puhdas; se rakentaa rauhaa, hyväntahtoisuutta ja ystävällisyyttä. Se on täynnä laupeutta ja tuottaa hyviä tekoja.” – Jaak. 3:17, UTN.
[Kuva s. 17]
Pitäisikö eriävien mielipiteitten vieraannuttaa ihmiset toisistaan? Kanadalainen televisio-ohjelma valaisee sitä, miten tärkeätä on olla kohtelias ja kunnioittava toisia kohtaan, vaikka onkin eri mieltä