Jehovan todistajat ”tunnetaan” jälleen Kreikassa
Herätkää!-lehden Kreikan-kirjeenvaihtajalta
HEINÄKUU 1975 tullaan muistamaan kauan Kreikan Jehovan todistajien keskuudessa. Tuon kuukauden 8. päivänä Ateenan johtavat sanomalehdet kertoivat: ”JEHOVAN TODISTAJIEN AVIOLIITOT JULISTETTU LAILLISIKSI.” Tuhannet kreikkalaiset perheet olivat innoissaan tästä tapahtumain käänteestä.
Tämä säädös oli seuraus korkeimman oikeuden heinäkuun 3. päivänä tekemästä päätöksestä. Säädöksessä sanottiin:
”Jehovan todistajien eli millenistien uskonnollinen oppi täyttää perustuslain mukaisen ’tunnetun’ uskonnon vaatimukset ja on sen tähden ’hyväksytty’ oppi . . . Näin ollen avioliitto, joka solmitaan mainitun opin kannattajien välillä ja hyväksyttyjen menojen mukaisesti, on olemassa, ja sellaisesta avioliitosta syntyvä lapsi on aviolapsi.”
Mutta miksi sellainen korkeimman oikeuden päätös oli tarpeen?
Yli neljän vuoden ajan tätä ennen Kreikan hallitus oli katsonut, että Jehovan todistajien avioliittoja ’ei ole olemassa’ ja heidän lapsensa ovat ”aviottomia”. Miksi? Marraskuun 13. päivänä 1970 silloisen varapresidentin ja sisäministerin Stylianos Pattakoksen julkaiseman kiertokirjeen tähden, jossa julistettiin, että ”Jehovan todistajien uskonto on tuntematon”.
Hämmästyttääkö se sinua? Tiedät ehkä, että Jehovan todistajat toimivat täysin laillisesti kymmenissä maissa ja meren saarissa. Itse asiassa Jehovan todistajat ovat harjoittaneet raamatullista valistustyötä Kreikassa 20. vuosisadan alusta alkaen. Miksi Kreikan hallitus noin seitsemän vuosikymmenen jälkeen julisti Jehovan todistajat ”tuntemattomaksi” uskonnoksi?
Hellittämätöntä painostusta
Se johtui hallitukseen kohdistuneesta jatkuvasta painostuksesta, johon syyllistyi eräs vaikutusvaltainen ryhmä, joka vihasi Jehovan todistajien julistamaa Raamattuun perustuvaa sanomaa. Tämän vihan luonteenomainen ilmaus alkoi vuonna 1927. Tuona vuonna Kreikan ortodoksisen kirkon papit ensimmäisen kerran tekivät Kreikan korkeimman oikeuden syyttäjälle kysymyksen, olivatko ”Raamatuntutkijain” (kuten todistajia silloin kutsuttiin) väliset avioliitot laillisia ja virallisesti rekisteröitäviä. Oikeuden syyttäjä vastasi:
”Nykyaikaisen lain uskonnollista suvaitsevaisuutta koskevia tärkeimpiä periaatteita – alkuisin perinnäisestä kreikkalaisesta hyveestämme – on epäilemättä minkä tahansa uskonnonmenon . . . suorittaminen. Sen tähden avioliitto, joka on juhlallisesti solmittu minkä tahansa uskonnollisen lahkon mukaisesti samaan uskontoon kuuluvien ihmisten välillä, on periaatteessa ehdottoman kunniallinen ja sen tähden se voidaan rekisteröidä valtion rekisterikirjoihin.”
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Kreikan uskonnolliset johtajat yrittivät jälleen painostaa hallitusta kieltäytymään tunnustamasta Jehovan todistajia laillisesti. Niinpä vuonna 1947 Kreikan papit kyseenalaistivat todistajien avioliittojen laillisuuden. Mutta he saivat jälleen kokea pettymyksen, sillä korkeimman oikeuden syyttäjä sanoi:
”Koska heidän lahkonsa on Kreikassa ’tunnettu’, nimittäin avoin, niin ettei sillä ole salaisia oppeja ja palvontamenoja eikä se ole yleistä moraalia ja järjestystä vastaan . . . heillä on oikeus saada osansa perustuslain myöntämästä uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta . . . Näin ollen millenistien [Jehovan todistajienl välinen avioliitto, joka on juhlallisesti solmittu heidän uskomustensa mukaisesti, hyväksytään laillisesti päteväksi . . . ja on kelvollinen merkittäväksi rekisterikirjoihin.”
Kreikan papisto kuitenkin kieltäytyi tunnustamasta tappiotaan. Se etsi uutta tilaisuutta herättääkseen tämän kiistakysymyksen uudelleen. Tuo tilaisuus tuli vuonna 1959. Mutta jälleen oikeamielinen lainoppinut kieltäytyi taipumasta painostukseen. Korkeimman oikeuden apulaissyyttäjä herra Andrew Tussis esitti hyvin todistellun lausunnon, missä hän vakuutti, että Jehovan todistajat olivat ”tunnettu” uskonto ja että heidän avioliittonsa olivat laillisia.
”Tunnetusta” ”tuntemattomaksi”
Ajan mittaan Kreikan poliittinen tilanne kuitenkin huononi. Äkisti huhtikuun 21. päivän vastaisena yönä vuonna 1967 sotilasjuntta otti maan johdon käsiinsä. Se nimitti arkkipiispaksi suosimansa papin nimeltä Hieronymus.
Se näytti papistosta täydelliseltä tilaisuudelta yrittää vahingoittaa Jehovan todistajia. Sen sijaan että olisi lähestytty korkeimman oikeuden syyttäjää, Ateenan arkkipiispanistuin pyysi tällä kertaa Ateenan yliopiston kanonisen lain professoria herra C. Muratidisia laatimaan lausunnon siitä, olivatko Jehovan todistajat ”tunnettu” uskonto.
Professori Muratidis esitti mielipiteensä 5. syyskuuta 1967. Hän jätti kaikki aikaisemmat korkeimman oikeuden syyttäjien päätökset huomioon ottamatta ja ilmoitti, että Jehovan todistajat eivät ole ”tunnettu” uskonto ja että heidän avioliittojaan tulisi pitää pätemättöminä.
Arkkipiispa Hieronymus vei nyt asian varapresidentti Pattakokselle. Sieltä juttu ei siirtynyt korkeimpaan oikeuteen vaan valtion lainopilliseen neuvostoon, joka koostui hallituksen ministereistä riippuvaisista lakimiehistä. Mikä oli tulos?
Professori Muratidiksen lausunnon perusteella tämä elin esitti 13. marraskuuta 1970, että Jehovan todistajat eivät olleet ”tunnettu” uskonto. Sen jälkeen sisäasiainministeriö lähetti maan rekisteritoimistoihin kiertokirjeen, jossa kiellettiin rekisteröimästä mitään Jehovan todistajien avioliittoja, koska ”sellaiset avioliitot ovat pätemättömiä”. Kiertokirjeessä mainittiin lisäksi, että todistajapariskuntien lapset oli rekisteröitävä äitinsä sukunimellä, mikä merkitsee samaa kuin että heidät julistettiin aviottomiksi.
Kauhistuttavia seurauksia
Voitko kuvitella sellaisen säädöksen traagisia seurauksia? Yhdessä yössä tuhansiin kreikkalaisiin aviopareihin suhtauduttiin ikään kuin he asuisivat yhdessä laittomasti. Jehovan todistajien lesket eivät voineet enää saada eläkettä, koska lain mukaan he eivät nyt todellisuudessa olleet koskaan olleetkaan naimisissa. Huoltovirastot kieltäytyivät maksamasta lapsilisää ja hautajaiskuluja.
Hallituksen virkailijat alkoivat poistaa todistajaperheitten nimiä rekisterikirjoista. Vaimon nimi poistettiin hänen aviomiehensä nimen vierestä ja siirrettiin hänen isänsä nimen alle. Sellaisten naisten lapset merkittiin kirjoihin avioliiton ulkopuolella syntyneiksi. Jotkut virkailijat menivät jopa niin pitkälle, että ottivat pois aviopareille kuuluvan maan, koska pariskuntia ei enää pidetty avioituneina eikä heillä näin ollen katsottu olevan oikeutta maahan.
Tietenkään kaikki virkailijat eivät toimineet yhtä jyrkästi. Jotkut jopa myönsivät, että Pattakoksen kiertokirje oli ”nurinkurinen”. He sanoivat kuitenkin: ”Emme valitettavasti voi jättää sitä huomioon ottamatta.” Myötätuntoiset virkailijat kehottivat Jehovan todistajia valittamaan tuomioistuimiin.
Monet todistajat valittivatkin. He jopa saivat joitakin suotuisia päätöksiä alemmissa tuomioistuimissa. Mutta kun he esittivät niiden päätökset rekisterivirkailijoille, nämä kieltäytyivät mukautumasta niihin. Ilmeisesti he pelkäsivät seurauksia, mikäli he olisivat tottelemattomia varapresidentti Pattakokselle. Varapresidentti oli jyrkästi Jehovan todistajia vastaan. Erääseen vastalauseeseen, jossa valitettiin hänen kiertokirjeensä surullisia seurauksia, hän vastasi:
”a) Millenismi ei ole perustuslaillisessa mielessä ’tunnettu’ uskonto.
”b) Avioliittoja, jotka on sanottu solmitun tämän uskonnon mukaisesti, ei ole olemassa, eikä niitä tule rekisteröidä. Edellä mainittujen seikkojen valossa kehotan teitä olemaan vetoamatta tunteenomaisiin tai filantrooppisiin syihin asioissa, joita ohjaa logiikka ja laki.”
Sellaisen ”logiikan ja lain” aiheuttamat onnettomat seuraukset käyvät ilmi erään kuolleen pienokaisen tapauksesta. Kun isä Demetrius Kazanis pyysi hautauslupaa, rekisteriviranomainen kieltäytyi antamasta sitä. Virkailija selitti, ettei hän voinut tehdä merkintää kuolemantapauksesta, kun hänen kirjoissaan ei ollut vastaavaa merkintää syntymästä. Tuon virkailijan kannalta katsoen lapsi ei ollut syntynytkään.
Kuinka häpeällistä olikaan se, että sillä aikaa kun isä pyrki löytämään keinon tilanteen oikaisemiseksi, kuollutta lasta oli pakko pitää kylmähuoneessa. Sana levisi nopeasti sanomalehtiin. Eräässä aikakauslehdessä oli otsikko: ”LAPSEN RUUMIS KYLMÄHUONEESSA FANAATTISUUDEN TÄHDEN!” – Epikaira, 26.1.1973, s. 20.
Lopulta yleinen syyttäjä puuttui asiaan ja määräsi lapsen rekisteröitäväksi isänsä nimellä ja haudattavaksi. Tämä ei kuitenkaan oikaissut asioita useimpien Kreikan Jehovan todistajien kohdalla. Eivät alempien tuomioistuinten päätökset, jotka jätettiin huomioon ottamatta, eikä joidenkin lehtien suoma apu voineet tehdä tyhjäksi sisäministerin kiertokirjettä. Mitä voitaisiin tehdä?
Odottamaton käänne
Lakimiesten kanssa käytyjen pitkällisten keskustelujen jälkeen päätettiin esittää kaksi tapausta valtion lainopilliselle neuvostolle. Toinen koski Prokopius A. Delistä, jonka avioliitto oli rekisteröity laillisesti vuonna 1957. Tästä huolimatta Korfun saarella sijaitsevan Vuniatadesin yhdyskunnan rekisterinpitäjä ei ollut suostunut Deliksen pyyntöön, että hänen vaimonsa ja lapsensa rekisteröitäisiin sinne.
Toinen juttu koski Stamatius Kallinderisia, joka oli Peristeri-Ateenan kunnallinen oikeudenpalvelija. Hallituksen virkailijat olivat lakkauttaneet hänen perheelleen tulevan kuukausittaisen avustuksen, koska ”hän ja Mary Hormova kuuluivat Jehovan todistajien uskontoon, joka ei ole ’tunnettu’ ja ’hyväksytty’ uskonto. Näin ollen heidän avioliittoaan, joka on solmittu mainitun uskonnon menojen mukaisesti, ei ole olemassa.”
Näiden tapausten merkittävyyden tähden valtion korkein oikeus päätti kuulla molemmat jutut samana päivänä, 22. huhtikuuta 1975. Odottaessaan juttujen käsittelyä Jehovan todistajat pohdiskelivat monia kysymyksiä. Toimisiko korkein oikeus ilman uskonnollista ennakkoluuloa? Miten papisto suhtautuisi? Puuttuisiko arkkipiispa Hieronymus asiaan?
Mutta muutamia kuukausia ennen huhtikuuksi määrättyä käsittelyä tapahtui jotakin odottamatonta. Sotilasjuntta erotti toimivan hallituksen ja asetti uuden. Vaikka tämä hallitus oli jopa edellistä sortavampi, se romahti häpeällisesti vain muutaman viikon kuluttua valtaan pääsystään. Sitten sotilaat pyysivät poliitikkoja ottamaan vallan. Presidentiksi asetettiin entinen pääministeri Konstantin Karamanlis, joka oli ollut vapaaehtoisessa maanpaossa Pariisissa kymmenen vuotta. Korjaantuisivatko Jehovan todistajien olot nyt?
Karamanlisin hallitus järjesti vaalit ja kansanäänestyksen, ja näin syntyi demokraattinen hallitus. Kreikan uusi parlamentti hyväksyi vapaamielisen perustuslain. Se takasi kreikkalaisille henkilökohtaisen vapauden ja yhtäläiset kansalaisoikeudet uskonnollisista käsityksistä riippumatta. On kiinnostavaa panna merkille, että nämä tapahtumat sattuivat juuri ennen Jehovan todistajien juttujen käsittelylle asetettua ajankohtaa.
Uudelta sisäministeriltä herra Stefanopoulokselta kysyttiin mahdollisuutta lähettää uusi kiertokirje, joka tekisi tyhjäksi Pattakoksen laatiman. Vastauksessaan Stefanopoulos ehdotti molempien juttujen käsittelemistä oikeudessa. Hän ilmaisi odottavansa, että laki ”antaa oikean ratkaisun”, ja lisäsi: ”Päinvastaisessa tapauksessa katsomme, mitä voidaan tehdä. Kuten ymmärrätte, ei ole pelkästään kysymys aikaisemman kiertokirjeen kumoamisesta, vaan oikeusjutusta, jota ei ole vielä ratkaistu korkeimmassa oikeudessa.”
Jälleen laillisesti ”tunnettu”
Juttujen käsittely sujui hyvin. Oikeuden esittelijä herra M. S. Muzurakis esitti erinomaisen lausunnon Jehovan todistajia koskevasta koko asiasta. Sitten hän ehdotti, että hallituksen aikaisempi säädös kumottaisiin. Paradoksaalista kyllä, toinen hallituksen asianajajista oli yhtä mieltä, kun taas toinen yritti heikosti puolustaa aikaisempaa kiertokirjettä, joka eväsi Jehovan todistajien laillisen tunnustamisen. Mikä oli tulos?
Heinäkuun 3. päivänä 1975 korkeimman oikeuden ylituomari ilmoitti molemmissa jutuissa tehdystä suotuisasta päätöksestä. Tämän mukaisesti sisäasiainministeri lähetti uuden kiertokirjeen kaikille maan kunnille ja yhteisöille ja ulkomailla oleviin Kreikan konsulaatteihin. Siinä määrättiin rekisteröimään Jehovan todistajien väliset avioliitot ja niistä syntyneet lapset.
Miten suurta iloa tämä tuottikaan Kreikan Jehovan todistajille! Nyt kun vakavat lailliset esteet on poistettu, he voivat jälleen kaikin voimin keskittyä kertomaan lähimmäisilleen kaikkein tärkeintä sanomaa – hyvää uutista Jumalan perustetusta valtakunnasta. – Matt. 24:14.
[Kuva s. 15]
Entinen kuninkaanpalatsi, missä korkein oikeus teki merkittävän päätöksen 3. heinäkuuta 1975