Julmuudet kohdistuvat Malawin kristittyihin

ITÄ-AFRIKAN maassa Malawissa kirjoitetaan jälleen uutta lukua järkyttävästä epäinhimillisyydestä, joka kohdistuu puolustuskyvyttömään vähemmistöön. Se on kertomus, josta käy ilmi eläimellisyys ja turtuneisuus kaikkia säädyllisyyden ja inhimillisen myötätunnon mittapuita kohtaan. Se on traaginen kertomus siitä, millä tavalla ihmiset voivat kohdella lähimmäisiään – oman rotunsa ja kansansa jäseniä. Se on kertomus, jonka tulisi syvästi vaikuttaa kaikkiin, jotka rakastavat oikeutta ja rehtiyttä, niin, vapautta, joka kuuluu kaikille rotuun, ihonväriin tai uskontoon katsomatta.

Kun yksikin henkilö joutuu nykyään terroristien vangiksi, tapaus tehdään laajalti tunnetuksi. Ihmiset seuraavat kiinnostuneina yrityksiä panttivangin vapauttamiseksi. Mutta Malawissa ovat vuoden 1975 syyskuusta lähtien kymmenet tuhannet Jehovan todistajat, jotka ovat syntyperäisiä malawilaisia, joutuneet hirmuvallan kohteeksi. Kolme vuotta sitten he pakenivat Malawin hirmuvaltaa Mosambikiin ja Sambiaan. Nyt heidät on pakotettu palaamaan. Omassa maassaan he ovat joutuneet kokemaan herjauksia, ruumiillista väkivaltaa ja kaikenlaista häväistystä. Heiltä on ryöstetty heidän vähä omaisuutensa, ja heidät on jätetty vaille itsensä ja lastensa elämän ylläpitämisen mahdollisuuksia.

Kaikessa tässä he eivät saa mitään apua lain toimeenpanoelimiltä. Malawin hallintovirkailijoiden joukossa ei ole ketään, jonka puoleen he voisivat kääntyä ja jolta he voisivat saada suojaa raivoisilta hyökkääjiltä, jotka lyövät, ryöstävät ja raiskaavat mielin määrin. He ovat vankeina omassa maassaan, maassa, jossa he syntyivät ja kasvoivat. Sen rajoista on tullut heille kuin suuren vankilan muurit. Ei voi jäädä huomaamatta samankaltaisuus niiden olosuhteitten kanssa, jotka vallitsivat natsi-Saksassa, missä tuhannet Jehovan todistajat joutuivat vankeuteen ja kärsivät kuoleman. Lisäksi tuo samankaltaisuus on tulossa entistä ilmeisemmäksi, sillä Malawi on alkanut pystyttää omia keskitysleirejään Jehovan todistajille. Se on tehnyt myös sen uskomattoman teon, että se on riistänyt kristityiltä isiltä ja äideiltä heidän lapsensa, sylivauvatkin.

Mistä kaikki tämä johtuu? Ovatko nämä ihmiset maalle vaarallisia – kumouksellisia, maanpetoksellisia, vallankumousta suunnittelevia? Aivan päinvastoin. He ovat kiistämättömästi koko maan rauhaisimpia, ahkerimpia ja lainkuuliaisimpia kansalaisia. He ovat saaneet kokea raakuutta ja häväistystä yhdestä syystä, yhdestä ainoasta syystä. Se on se, että he ovat epäpoliittisia. Tämä johtuu siitä, että he uskovat tunnontarkasti Raamattuun ja Jeesuksen Kristuksen opetuksiin, hänen, joka sanoi, että hänen seuraajansa eivät ole ”osa maailmasta”. (Joh. 15:17–19) Niinpä heidän omatuntonsa ei salli heidän hankkia korttia, joka ilmoittaisi heidän olevan Malawin hallitsevan poliittisen puolueen – Malawin kongressipuolueen – jäseniä. Tämän tähden heitä kohdellaan huonommin kuin ihmiset tavallisesti kohtelevat edes eläimiä.

’Vähäpätöinen seikka’, jotkut saattavat olla taipuvaisia sanomaan. ’Ostaisivat sellaisen kortin, niin välttyisivät vaikeuksilta.’ Se olisi varmasti helpoin menettelytapa. Ja jos olisikin pelkästään kysymys jonkin veron maksamisesta tai henkilöllisyys- tai henkilöverotodistuksen ostamisesta (josta monien maitten Jehovan todistajat maksavat ja jota he pitävät lainkuuliaisesti mukanaan näissä maissa), heillä ei olisi mitään sitä vastaan. Mutta tämä kiistakysymys osuu heidän kristillisen uskonsa ja asemansa ytimeen. Kristus Jeesus sanoi Rooman maaherralle Pontius Pilatukselle: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet.” (Joh. 18:36) Jos Jehovan todistajat alkaisivat liittyä tämän maailman poliittisiin puolueisiin, he kieltäisivät avoimesti sen, mihin he väittävät uskovansa ja minkä puolesta he väittävät seisovansa. Vaikka he eivät haluakaan kokea kärsimyksiä, he alistuvat niihin ja kuolemaankin, jos vaihtoehtona olisi uskottomuus Jumalaa ja hänen Poikaansa kohtaan.

Juuri siten ajattelivat ajanlaskumme alun kristityt. Voit lukea historiankirjoista Rooman hallitusmiesten ponnisteluista varhaiskristittyjen saamiseksi uhraamaan keisarin ”hengelle” edes niin pienellä teolla kuin panemalla hyppysellinen suitsuketta uhriksi alttarille. Kristityistä, jotka tuotiin kuolemaan Rooman areenoille, eräs historiateos sanoo: ”Hyvin harvat kristityt muuttivat mieltään, vaikka areenalla oli yleensä heidän mukavuudekseen alttari, jolla paloi tuli. Vangin ei tarvinnut muuta kuin heittää vähän suitsuketta liekkiin, niin hänelle annettiin uhritodistus ja hänet vapautettiin. . . . Silti eivät juuri ketkään kristityt käyttäneet hyväkseen tätä pelastusmahdollisuutta.” – Daniel P. Mannix, Those About to Die, s. 135, 137.

Kysyhän itseltäsi: kumpi on suurempi todistus siitä, että on hyvä kansalainen, sekö, että ostaa poliittisen puolueen jäsenkortin ja kuljettaa sitä mukanaan – kuka tahansa rikollinen tai maanpetturikin voisi toimia ja toimisi siten – vai se, että elää maan lakien mukaisesti ja osoittautuu ahkeraksi, säädylliseksi, rehelliseksi ja kunnioittavaksi ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään? Malawin hallitusmiestenkin täytyy ymmärtää, miten naurettavaa on pitää puolueen jäsenkortin omistamista hyvän kansalaisen tärkeimpänä tunnusmerkkinä. Muussa tapauksessa he eivät toistuvasti kieltäisi sitä, että juuri tästä kiistasta on kysymys, tai sitä, että ihmisiä yritetään pakottaa ostamaan sellaisia kortteja.

Tosiasiat puhuvat kuitenkin puolestaan, ja nuo tosiasiat ovat raakoja, järkyttäviä, kuvottavia. Tarkastelehan nyt lyhyesti, mitä Jehovan todistajien on täytynyt kokea Malawissa viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana aina nykyhetkeen asti.

[Kuva s. 4]

1975

KWACHA!

DR. H. KAMUZU BANDA

(KHADI LA UMEMBALA).

MALAWI CONGRESS PARTY.

Chopereka 22t.

PUOLUEEN JÄSENKORTTI

(Tšinjanjan kielen ilmaukset käännetty alla suomeksi.)

Kwacha! = Päivä on koittanut, so. Vapaus on saavutettu.

Khadi la Umembala = Jäsenkortti.

Chopereka 22t = Hinta 22 tambalaa [1 markka].