Todisteita ihmisten elämässä
TÄSSÄ sekavassa maailmassa ihmisen on vaikeata yksinkertaistaa elämäänsä ja saavuttaa mielenrauhaa ja onnellisuutta. Tulevatko ne Raamatun periaatteiden ja neuvojen toteuttamisesta käytännössä? Jos jotakin hyvää sovelletaan käytäntöön, sen varmasti tulisi tuottaa näkyviä tuloksia, jotka ovat tyydyttäviä. Onko todisteita siitä, että Raamattu saa ihmiset tekemään tarvittavat muutokset onnellisen elämän saavuttamiseksi? Voiko se auttaa ihmisiä, olivatpa heidän olosuhteensa ja asemansa elämässä mitkä tahansa?
Kyllä, se voi. Maailmassa on nykyään ainakin kaksi miljoonaa ihmistä, jotka tutkivat Raamattua ja tekevät parhaansa soveltaakseen sen neuvoja jokaisessa elämänsä vaiheessa. He ovat havainneet, että Raamatun ottaminen ainoaksi oppaaksi on auttanut heitä elämään hyödyllistä, tuottoisaa elämää. Nämä ihmiset ovat Jehovan todistajia. Suurin osa heistä on ihmisiä, jotka ovat eläneet tavanomaista, lainkuuliaista elämää, vaikkakin jotkut harjoittivat menneisyydessä laittomuutta ja moraalittomuutta. Heidän joukossaan on entisiä kirkossakävijöitä ja sellaisia, jotka eivät olleet uskonnollisia, ihmisiä sekä sopuisista että särkyneistä kodeista. Heillä kaikilla oli kuitenkin yksi yhteinen piirre: he tunsivat sisäisen turvallisuuden tarvetta ja halusivat tehdä jotakin arvokasta ja pysyvää elämässään. Jumala ottaa huomioon ne, jotka kaipaavat onnellista elämää, haluavat tehdä sitä mikä on oikein, oppia hänestä ja palvella häntä. Seuraavat kokemukset todistavat tämän.
Psykologi näkee Raamatun auttavan perhettä
Raamattu voi saada aikaan paljon ihmisten, jopa kokonaisten perheitten auttamiseksi. Psykologian alalla toimiva mies yllättyi nähdessään vakuuttavan todisteen tästä käytännössä. Hän sanoo:
”Isäni kannustamana ryhdyin hankkimaan yliopistokoulutusta. Päätettyäni opintoni psykologia pääaineena aloin työskennellä kasvatusalalla. Koin siinä tyydytystä, koska tunsin auttavani ihmisiä.
”Useitten vuosien kuluessa aloin kuitenkin nähdä, että käyttämämme menetelmät eivät muuttaneet nuoria kovinkaan paljon. Heissä tapahtui tosin pinnallisia muutoksia, mutta tuskin lainkaan pysyviä persoonallisuuden ja yhteiskunnallisen asenteen muutoksia. Se häiritsi minua suuresti. Vuosikausien aikana opitun soveltamisella ei tuntunut olevan paljonkaan hyvää vaikutusta.”
Ehdonalaisessa vapaudessa olevien nuorisorikollisten valvojana hän käsitteli erästä tapausta, joka pani hänet ajattelemaan. Se koski perhettä, jossa oli kolme lasta, jotka kaikki olivat suurissa vaikeuksissa. Tapahtui yhdeksän kuukauden pituinen katko tämän hänestä toivottomalta tuntuvan tapauksen hoitamisessa. Mutta kun hän jälleen tapasi perheen, hän havaitsi hämmästyksekseen huomattavan muutoksen. Koti, joka oli ollut hyvin likainen ja epäjärjestyksessä, oli nyt siisti ja puhdas. Lapset olivat edustavasti puetut ja näyttivät tuntevan olonsa turvallisemmaksi. Mikä oli aiheuttanut tämän hämmästyttävän muutoksen? Äiti oli alkanut tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja soveltaa sen periaatteita perhe-elämään. Tämän huomattavan muutoksen näkeminen sai psykologin pohtimaan, olisiko siinä ehkä jotakin, joka saisi aikaan parempia tuloksia kuin hän sai aikaan omalla valmennuksellaan.
Toinen seikka, joka alkoi suuresti huolestuttaa häntä, oli maailman olosuhteitten rappeutuminen ja hänen edustamansa laitoksen kykenemättömyys ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia. Hän huomauttaa:
”Laitos kokeili monenlaisia menetelmiä hyvien tulosten saamiseksi. Hoidettavien tapausten määrää vähennettiin, uusia menetelmiä kokeiltiin. Vanhat menetelmät elvytettiin ja niille annettiin uudet nimet. Kaikki nämä yritykset näyttivät kuitenkin toivottomilta.”
Niinpä tämä mies alkoi etsiä jotakin parempaa. Hän yritti lukea Raamattua, mutta ei ymmärtänyt siitä paljoakaan. Hänen äitinsä, josta oli tullut Jehovan todistaja hänen aloittaessaan yliopisto-opintonsa, oli yrittänyt selittää hänelle asioita aikaisemmin, mutta hän ei ollut ilmaissut todellista kiinnostusta äitinsä sanoja kohtaan. Lopulta hän kuitenkin meni Jehovan todistajien valtakunnansaliin ja alkoi sitten tutkia vakavasti Raamattua. Hän näki siellä myös nuoria, heidän joukossaan joitakuita entisiä huumeitten käyttäjiä ja rikollisia, jotka olivat muuttaneet näkemyksensä ja persoonallisuutensa ja joista oli tullut vastuuntuntoisia, moraalisia yksilöitä. Siitä pitäen hän on alkanut havaita myös omalla kohdallaan, että Raamatun periaatteitten soveltaminen voi aiheuttaa persoonallisuudessa pysyviä eikä vain pinnallisia muutoksia.
Vanki luopuu väkivallasta
Samankaltaisesta tapauksesta kerrottiin Massachusettsissa Yhdysvalloissa ilmestyvän South Middlesex News -lehden 11. toukokuuta 1975 ilmestyneessä numerossa. Otsikolla ”Vanki maksaa uskonnollisen velkansa” kerrotaan eräästä keski-ikäisestä vangista.
Tämä mies sijoitettiin samaan selliin vangin kanssa, josta oli tullut Jehovan todistaja. Katolinen vanki kertoo: ’Kaikki, mitä todistaja sanoi, oli vastoin kaikkea oppimaani, mutta lopulta aloin tajuta, että Jehovan todistajat pystyvät kumoamaan kaikki vastaväitteet.’ Nyt tämä entinen rikollinen sanoo, että hän on saanut lujan perustuksen ja päämääriä, ”joita minulla ei koskaan aikaisemmin elämässäni ollut”. Työlomalla ollessaan hän on auttanut todistajia rakentamaan valtakunnansalia Framinghamiin Massachusettsiin. Hän sanoo raamatullisen tietonsa auttaneen häntä kääntämään perheensä ”väkivaltaiset taipumukset” päinvastaisiksi.
Häntä myötäilee psykologi, joka sanoo potilaansa muuttuneen ”moraalia vailla olevasta, tuhoisasta yksilöstä sellaiseksi, jolla on omatunto”. ”Uskon näiden muutosten johtuvan yksinomaan hänen kokemuksistaan [Jehovan] todistajien kanssa. Menneitten kahden ja puolen vuoden aikana he ovat ohjanneet vaikuttavalla tavalla hänen uudelleen sopeuttamistaan yhteiskuntaan. Terapian avulla tämä mies ei mitenkään olisi voinut päästä näin pitkälle. Olen nähnyt hänen moraalittoman, tuhoisan asenteensa muuttuvan vakaaksi vastuuntunnoksi, mikä on harvinaisen vaikea tapahtumasarja.”
Psykologi huomautti, että vaikka ihmiset ”saattavat hyvinkin aprikoida, onko tämä pysyvää”, erityisesti kun on kysymys tällaisen taustan omaavasta miehestä, jolle ”se on suunnaton saavutus”, hän on aivan varma siitä, että muutos on pysyvä. Hän lisäsi: ’Tietysti tästä ei ole todisteita eikä takeita, mutta uskon hänen löytäneen kokonaisen yhteiskunnallisen viiteryhmän, joka on muuttanut hänen elämänsä.’
Kun Raamatun neuvoja sovelletaan, sillä on varmasti terveellinen vaikutus ihmisen elämään, olipa hänen taustansa mikä tahansa. Nekin, jotka ovat viettäneet hyvää moraalista elämää ja jotka saavat jossakin määrin tyydytystä työstään, havaitsevat, että ainoastaan Raamattu ja sen antama parempi toivo ja sen korkeat periaatteet voivat ohjata täysipainoiseen, onnelliseen elämään.
Raamatullinen opetus parempi kuin terveyskasvatus
Tarkastelehan erään newyorkilaisen naishenkilön kokemusta. Hän oli omistautunut terveys kasvatuksen alalle auttaakseen lähimmäisiään. Se oli kiitettävä pyrkimys, ja hän toimii yhä sairaanhoitajana. Viimein koitti kuitenkin aika, jolloin hän alkoi havaita, että hän tarvitsi enemmän kuin uransa nauttiakseen täydestä onnesta ja todellisesta tyydytyksestä. Oli kuitenkin joitakin esteitä sen tiellä, että hän olisi hyväksynyt Raamatun oppaaksi sen ratkaisemisessa, mitä hänen elämästään puuttui. Hän kertoo seuraavaa:
”En ollut uskonnollinen. Minulla oli jopa vakavia epäilyksiä Jumalan olemassaolon suhteen. En voinut ymmärtää, miksi pieniä lapsia kuoli, kun taas vanhukset, jotka potivat vammauttavia sairauksia, ja avuttomat halvaantuneet kituivat pitkään. Sain kuitenkin jonkin verran tyydytystä toimiessani sairaanhoidon ja terveyskasvatuksen alalla.
”Työni vaati minua jossakin määrin osallistumaan yhdyskunnan asiainhoitoon. Muistan kerran käyneeni eräässä kansakoulussa ja panneeni merkille hatarien puuportaitten vaarallisuuden. Edustin yleistä terveydenhoitopalvelua komiteassa, joka koostui liikemiehistä, lääkäreistä, lakimiehistä ja opettajista ja jonka tarkoitus oli auttaa yhdyskuntaa selviytymään ongelmistaan. Tämä komitea laati koululautakunnalle kirjeen, jossa suositeltiin rappeutuneen koulun vaarallisten paikkojen korjaamista. Kului kolme vuotta, mutta mitään ei tehty. Tuona aikana komiteamme kirjoitti kolme kirjettä ja sai joka kerta tunnustusta ja kiitosta kiinnostuksestaan yhdyskunnan asioita kohtaan. Siitä huolimatta tilanne jatkui vaarallisena.
”Olin myös tympääntynyt yhteiskunnallisiin ennakkoluuloihin pohjautuvaan arvojärjestelmään. Kun mainitsin näistä sekoista veljelleni, joka oli Jehovan todistaja, hän osoitti, että viranhaltijoittenkin kädet ovat sidotut. Hän sanoi: ’Järjestelmä estää heitä toteuttamasta parhaita aikeitaan.’ Se sai minut ajattelemaan.
”Veljeni antoi minulle joitakin raamatullisia julkaisuja. Vaikka en tuntenut todellista kiinnostusta, aloin silmäillä niitä ainoastaan löytääkseni vikaa. Toisinaan hämmennyin lukemastani. Sitten tarkistin lausunnot Raamatustani ja havaitsin ne tosiksi. Niinpä päätin, että olisi parasta lukea Raamattu ennen väittelyyn ryhtymistä.
”Aikaa myöten aloin ymmärtää, että Raamattu on luotettava ja Jumalan henkeyttämä. Erityisesti Raamatun ennustukset vaikuttivat minuun. Hämmästyin nähdessäni, että se oli täyttynyt, mitä Jumala oli sanonut jopa vuosisatoja aikaisemmin. Lisäksi sanan ’synti’ merkityksen ymmärtäminen auttoi minua näkemään oman asemani. En ollut koskaan ajatellut itseäni pahaksi. En ollut valehtelija, varas enkä avionrikkoja. ’Syntiseksi’ leimaaminen vaikutti minusta kiihkouskonnolliselta. Mutta kun sain tietää, että ’synti’ Raamatun alkukielissä merkitsee ’harhaan osumista’, saatoin ymmärtää asian. Tiesinhän, että minulla samoin kuin kaikilla muillakin oli puutteita.
”Kun sitten sain tietää, että me elämme tämän vanhan järjestelmän viimeisiä päiviä ja että taivaallisen Isämme tarkoituksena on lähitulevaisuudessa ennallistaa ihmisperhe täydelliseen terveyteen puhdistetun maan päällä, tajusin, että se olisi kaikkien aikojen paras terveydenhoito-ohjelma! Niinpä vaikka yhä autan kohentamaan toisten ruumiillista hyvinvointia, voin myös auttaa heitä hengellisesti.”
Onnellisuus avioliitossa
Sitä, miten erilaista perhe-elämä voi olla, kun noudatetaan Raamatun ohjausta tai kun sitä ei noudateta, valaisee hyvin erään Yhdysvaltain ilmavoimissa palvelleen nuoren miehen tapaus.
Ilmavoimissa ollessaan tämä mies alkoi elää moraalittomasti ja tunsi aikanaan olevansa pakotettu menemään naimisiin tytön kanssa, joka odotti hänen lastaan. Silloinkaan hän ei omaksunut vastuutaan aviomiehenä ja isänä vaan lähetti vaimonsa takaisin tämän äidin luo eikä pysynyt uskollisena hänelle. Lopulta ensimmäinen avioliitto päättyi avioeroon, ja hänen entinen vaimonsa meni uudelleen naimisiin.
Kun tämä mies vapautui sotapalveluksesta, hän palasi asumaan kotiin isänsä, äitinsä ja veljensä luo. Tuohon aikaan nämä tutkivat Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Niinpä hänkin alkoi tutkia ja edistyi Raamatun mukaan elämisessä. Lopulta hän meni uudelleen naimisiin, koska hän oli raamatullisesti vapaa siihen. Hän vertaa nykyisyyttä menneeseen seuraavasti:
”Menneisyydessä minulta puuttui kunnioitus naisia kohtaan. Elämäntavallani aiheutin paljon murhetta itselleni ja toisille, erityisesti ensimmäiselle vaimolleni. Alettuani elää Raamatun mukaan saatoin nähdä, että sen periaatteitten soveltaminen johti parhaaseen elämäntapaan. Kohdellessani toista vaimoani kristillisellä tavalla, rakastaen häntä nyt niin kuin itseäni, olen saanut todellista onnea avioliitossa. Nyt jo kymmenen vuotta kestäneessä avioliitossamme on ollut suhteellisen vähän pulmia. Kun toiset kysyvät meiltä neuvoa avio-ongelmissa, ohjaan heidät katsomaan, mitä Raamattu sanoo. Tiedän omasta kokemuksestani, että sen neuvojen soveltaminen tehoaa. Toisaalta ne, jotka tietoisesti tai tietämättään hylkäävät ne, kokevat paljon murhetta ja sydänsurua.”
Pelastuminen itsemurhasta
Raamatun antama ohjaus voi jopa pelastaa ihmisen äärimmäisestä epätoivosta ja antaa hänen elämälleen tarkoituksen. Tämän koki eräs Yhdysvaltain länsiosissa asuva nuorukainen.
Kun tämä poika oli 12-vuotias, hänen isänsä kuoli. Hänen äitinsä oli alkoholisti eikä sen tähden kyennyt paljoakaan ohjaamaan häntä. Näin hän tunsi suurta turvattomuutta. Yhdessä toisten teini-ikäisten kanssa hän alkoi juoda liikaa, polttaa marihuanaa ja lopulta ottaa barbituraatteja. Kaikki tämä pahensi hänen masennustaan. Hänessä kehittyi alemmuuskompleksi, ja hän koki elämän hyvin vaikeaksi.
Sitten 17-vuotiaana hän alkoi etsiä apua uskonnosta. Loma-aikanaan hänellä oli tapana mennä katoliseen kirkkoon aamulla, keskipäivällä ja illalla ja viettää siellä useita tunteja joka päivä. Hän rukoili paljon ja alkoi lukea Raamattua. Hän havaitsi Psalmien ja Sananlaskujen kirjan auttavan ja virkistävän häntä. Vilpittömistä ponnisteluistaan ja rukoilemisestaan huolimatta hän tunsi kuitenkin edistyvänsä tuskin lainkaan.
Eräänä iltana kävellessään kotiin kirkosta hän oli äärimmäisen masentunut. Hän rukoili ja sitten noin kello 23.30 soitti kälylleen ja kertoi olevansa niin masentunut, että hän oli valmis riistämään elämänsä. Käly, joka ei oikein tiennyt mitä sanoa, käski nuorukaisen odottaa, kunnes hän soittaisi hänelle. Käly soitti nopeasti työtoverilleen, eräälle Jehovan todistajalle, joka oli auttanut häntä itseään suuresti ongelmien ratkaisemisessa.
Todistaja soitti sitten nuorukaiselle ja järjesti niin, että samana yönä he kaikki kokoontuisivat kälyn asuntoon. Noin kello 23.45 todistaja ja hänen teini-ikäinen poikansa saapuivat noutamaan masentunutta. Äidin ja pojan selvästi lämmin suhde samoin kuin heidän käytöksensä tekivät nuorukaiseen syvän vaikutuksen. He keskustelivat kolme tuntia eri kysymyksistä, kuten missä kuolleet ovat ja miksi Jumala on sallinut pahuutta. Nuorukaista autettiin käsittämään, että Raamatun ennustusten mukaan nykyinen järjestelmä on ’viimeisissä päivissään’ ja että sen tilalle tulee pian vanhurskas uusi järjestelmä. Hänestä oli sykähdyttävää saada tietää, ettei hänen tarvinnut vanheta ja kuolla, ennen kuin hän voisi nähdä jälleen isänsä. Hänellä oli todellisuudessa mahdollisuus jäädä eloon tämän järjestelmän lopussa ja toivottaa isänsä tervetulleeksi tämän herätessä kuolleista.
Kun häneltä kysyttiin, haluaisiko hän tutkia Raamattua, hän ajatteli hetken. Se, mitä hän oli kuullut, oli todella auttanut häntä. Niinpä hän myöntyi ajatellen, että säännöllisestä raamatuntutkistelusta voisi koitua vielä enemmän hyvää. Niin kävikin. Raamatun tutkiminen ja sen soveltaminen antoi hänen elämälleen päämäärän ja lujan tulevaisuudentoivon. Hän kykeni muuttamaan koko ajattelutapansa. Hänen surullisuutensa ja masennuksensa vaihtui syvälle juurtuneeseen iloon. Nykyään hän käyttää aikansa viisaasti auttaen toisia saamaan tietoa siitä erinomaisesta ohjauksesta, jota Raamattu sisältää.
Kuten edellä kerrotut kokemukset osoittavat, Jehovan todistajat kaikissa maailman osissa ovat havainneet, että siinä määrin kuin he ovat noudattaneet Raamattua, heidän elämänsä on ollut onnellista. On luonnollisesti ongelmia, joita kaikkia ei voida täysin ratkaista. Mutta Raamatun neuvot auttavat ihmistä käsittelemään pulmiaan niin, että ne eivät järkytä hänen elämäänsä.