Onko ihmisellä vastaukset?
OVATKO maailman asiantuntijat antaneet tarvittavaa ohjausta kestävien, kiinteitten perheitten luomiseksi? Viittovatko tiede ja teknologia tien turvalliseen ja onnelliseen tulevaisuuteen?
Harkitsehan, mitä asiantuntijat itse sanovat vanhemmille antamastaan opastuksesta:
Eivätkö nämä tunnustukset osoita, että asiantuntijoitten ei voida luottaa antavan oikeanlaista ohjausta perhe-elämän onnistumiseksi?
Onko tieteellä vastaus?
Miten on sitten tieteen ja teknologian laita? Yhdeksännentoista vuosisadan lopulla ihmiset olivat innoissaan ihmeistä, joita he ajattelevat tieteen ja teknologian saavan aikaan tulevaisuudessa.
Vuoden 1899 heinäkuun numerossaan ”Scientific American” -lehti katsoi optimistisesti tulevaisuuteen tarkastellessaan vaikutusta, joka autolla olisi kaupunkielämään. Tämä julkaisu kuvaili, kuinka ”kevyet kumirenkaiset ajoneuvot liikkuisivat sulavasti ja meluttomasti” ”puhtailla, pölyttömillä ja hajuttomilla” kaduilla ja vähentäisivät paljolti ”nykyaikaisen suurkaupunkielämän hermostuneisuutta, sekasortoa ja painetta”. Miten kaukana tuo kuva onkaan todellisesta tilanteesta nykyään: meluisat kadut ovat täynnä autoja, busseja ja kuorma-autoja, jotka syytävät ilmaan kuolettavia kaasuja.
Tiede ja teknologia ovat tosin tuottaneet työtä säästäviä laitteita, enentäneet monien vapaa-aikaa ja lisänneet ihmisten liikkuvuutta. Mutta, surullista kyllä, kaiken tämän mukana on tullut uusia painetta aiheuttavia tekijöitä, jotka hajottavat perheitä, johtavat pettymyksiin, turmelevat monien terveyden ja itse asiassa uhkaavat ihmisen olemassaoloa.
”New York Times” -lehdessä 7. tammikuuta 1975 olleessa kirjoituksessaan tiedemies-kirjailija René Dubos huomautti:
”Yhdysvalloissa keskimääräinen energiankulutus henkeä kohti on nykyään suunnilleen kaksinkertainen siihen verrattuna, mitä se oli 30 vuotta sitten, ja myös kaksinkertainen siihen verrattuna, mitä se on nykyään Euroopassa. Uskooko kukaan tosissaan, että tämä ero merkitsee suurempaa onnellisuutta, vähempää kärsimystä ja korkeampaa ikää nykyajan amerikkalaisten keskuudessa tai amerikkalaisen sivistyksen nopeampaa kehitystä kohti toivottuja päämääriä? Äskeinen tutkimus, joka perustui erilaisten yhteiskunnallisten tunnusmerkkien tarkastelemiseen 55 maassa, ei onnistunut paljastamaan lisääntyneellä energiankäytöllä olevan yhtään hyödyllistä vaikutusta elämisen laatuun; jos oli olemassa vastaavuussuhde, se oli se, että mitä suurempi energiankulutus oli, sitä enemmän oli avioeroja ja itsemurhia!
”Runsaat energiavarat ovat luonnollisesti välttämättömiä yhä useampien teollisuustuotteitten valmistamiseksi, mutta onnellisuuteen ja sivistykseen ei tarvita pelkästään sitä. . . .
”Menen jopa pitemmälle ja väitän, että energiankäytön vähentymisellä erittäin teollistuneissa maailman osissa voisi ajan oloon olla runsaasti hyödyllisiä vaikutuksia. Niihin sisältyisivät ruumiin- ja mielenterveyden kohentuminen, ekologisille periaatteille perustuvat järkevämmät maanviljelysmenetelmät, kiinnostavampi arkkitehtuuri, koska se soveltuisi paremmin paikallisiin olosuhteisiin, kaupunki- ja seutukaavasuunnittelu, joka elvyttäisi yhteisöhenkeä – ja luonnollisesti tasapainoisempi maapallon ekologia.”
Kirjassaan ”Science and Survival” (Tiede ja eloonjääminen) Barry Commoner kirjoittaa vaarallisesta tilanteesta, jossa ihminen havaitsee olevansa (s. 126):
”Nykyajan teknologian loistavasta menestyksestä ja nykyajan sotalaitosten ennen näkemättömästä voimasta huolimatta niillä on yksi yhteinen ja tuhoisa vika. Vaikka ne tarjoavat meille runsaasti ravintoa, suuria teollisuuslaitoksia, nopeita kulkuyhteyksiä ja ennen näkemättömän voimakkaita sota-aseita, ne uhkaavat koko olemassaoloamme.”
On ilmeistä, että ihmiskuntaa kohtaavat pulmat johtuvat monissa tapauksissa tekijöistä, joiden uskottiin tuottavan paremman maailman. Ei voi olla epäilystäkään siitä, että ihmisten vaihtelevien ja ristiriitaisten mielipiteitten ei voi luottaa johtavan meitä pois nykyisestä vaikeasta tilanteesta. Eikö tämä valaise tarvetta saada opastusta ihmistä korkeammasta lähteestä? Lisäksi koska monet tekevät sellaista, minkä he tietävät vääräksi ja vahingolliseksi itselleen ja toisille, sellaisen oppaan täytyy myös antaa heille vaikutin menettelynsä muuttamiseksi. Sen täytyy antaa heidän elämälleen todellinen tarkoitus. Onko sellaista opasta olemassa?
[Kuva s. 6]
New York Times, 2.3.1974, s. 31
Opas hämmentyneille vanhemmille
[Kuva s. 6]
Spock syyttää itseään lasten kurittomuudesta
Milwaukee Journal 22.1.1974, s. 2, 1. osa