Onko abortti ratkaisu?

OLET ehkä kuullut tuon kysymyksen aikaisemmin tai olet ehkä esittänyt sen itsekin. Se herää usein erilaisten pulmien yhteydessä. Niinpä saatat pohtia: Onko laillistettu abortti paras tapa maailman väestöräjähdyksen hillitsemiseksi? Voisiko se lopettaa puoskaroinnin, joka vie monien naisten hengen? Entä onko laillinen abortti ei-toivottuun raskauteen liittyvien henkilökohtaisten pulmien ratkaisemiskeino?

Aborttia koskevat asenteet ja lait vaihtelevat suuresti eri paikoissa. Abortti on laiton pääasiallisesti muhamettilaisissa arabivaltioissa. Se on laiton Nigeriassa, ellei lääkäri anna todistusta siitä, että naisen henki on vaarassa. Saksan liittotasavallan perustuslakituomioistuin sääti abortin vastaisen lain 25. helmikuuta 1975. Sen sijaan 22. tammikuuta 1973 Yhdysvaltojen korkein oikeus vahvisti naisen laillisen oikeuden abortin saamiseksi raskauden varhaisvaiheessa. Japanin naiset voivat saada laillisen abortin melkein pelkästä pyynnöstä raskautensa seitsemännen kuukauden loppuun asti. Abortin hyväksyvissä maissa säädökset luonnollisesti vaihtelevat huomattavasti.

Ratkaisuko väestöongelmiin?

Kuten luultavasti tiedät, miljoonat naiset hankkivat abortin laillisesti tai laittomasti. Yhdistyneitten Kansakuntien väestökomissio ilmoittaa, että ”abortti on ehkä laajimmin käytetty syntyvyydensäännöstelymenetelmä nykymaailmassa”. Mutta merkitseekö tämä sitä, että abortti on hyvä ratkaisu ihmisen väestöongelmiin?

Japanin valtiopäivät säätivät hyvin vapaamielisen aborttilain vuonna 1948. Mikä on ollut seuraus? Luonnollisesti väestönkasvun hilliintyminen. Vapaamielisen aborttilain oltua voimassa nyt jo neljännesvuosisadan ajan professori T. S. Ueno Tokion Nihon-yliopistosta huomautti: ”Abortista on tullut elämäntapa. Moraalinen elämä on muuttunut sekavaksi. Elämme vapaitten sukupuolisuhteitten aikaa, eikä syntymättömän elämää kunnioiteta.”

Niin, abortti on auttanut hillitsemään väestönkasvua. Mutta samanaikaisesti se on rappeuttanut moraalia. Se ei varmasti ole edistänyt syvää kunnioitusta ihmiselämää kohtaan. Onko abortti siis todella haluttava ratkaisu väestöongelmiin? Eivätkö järki ja johdonmukainen ajattelu vastaa kieltävästi?

Ratkaisuko puoskarointiin?

Erityisesti jos satut tuntemaan jonkun naishenkilön, joka on saanut vammoja laittoman abortin tähden, saatat pohtia, eikö abortin laillistaminen joillakin seuduilla ole lopettanut vaarallista puoskarointia. Mikä vaikutus oli esimerkiksi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden vuonna 1973 tekemällä päätöksellä, joka korvasi laittomat abortit laillisilla? Väestöneuvoston vanhemman neuvottelevan lääkärin tri Christopher Tietzen mukaan päätös vähensi abortin aiheuttamia naisten kuolemantapauksia vuosittaisesta 300:sta 1960-luvulla 47:ään vuonna 1973. Mutta tuo oikeudenpäätös ei kyennyt estämään aborteista aiheutuvia kuolemantapauksia kokonaan. Tohtori Tietze sanoi, että laittomia abortteja suoritettiin edelleen jonkin verran tuona vuonna ja ne aiheuttivat 25 noista 47 kuolemantapauksesta.

Otahan toiseksi esimerkiksi Intia. Siellä vuosittain arviolta 5000000 naista saa joko laillisen tai laittoman abortin. Vuonna 1971 intialaisille naisille myönnettiin laillinen oikeus saada abortti sairaalassa, jos he sitä halusivat. Mutta koska noin 80 prosenttia heistä ei asu kaupungeissa, joissa tarvittavia laitoksia on, heidän aborttinsa suorittavat usein jotkut muut kuin lääkärit ja usein tuhoisin seurauksin.

Onko siis abortin laillistaminen lopettanut puoskaroinnin? Ei, miljoonat ihmiset ovat yhä suuressa vaarassa.

Onko se turvallinen ratkaisu henkilökohtaisiin ongelmiin?

Maailman väestöongelmat ja laittoman abortin vaarat saattavat kuitenkin olla suhteellisen vähämerkityksisiä naiselle, jolla on ei-toivottu raskaus. Hän on ehkä naimaton ja tuntee itsensä kykenemättömäksi synnyttämään ja kasvattamaan lasta, joka on hedelmöitynyt avioliiton ulkopuolella. Onko abortti ratkaisu?

Hänen tarvitsee ilmeisesti harkita monia tekijöitä. Vaikka hän saisikin laillisen abortin otaksuttavasti turvallisissa olosuhteissa, hän saattaisi silti vaarantaa terveytensä ja elämänsä. Lääkäreitten mielipiteet luonnollisesti vaihtelevat, mutta professori T. S. Uenon mukaan lailliset abortit eivät ole joka tavalla ”huomattavasti turvallisempia” kuin laittomat. Hänen mielestään raskaustilan nopea lopettaminen johtaa naisen sympaattisen hermoston tasapainottomuuteen. Muita haittavaikutuksia ovat hänen mukaansa uupumus, unettomuus, päänsärky, huimaus, kouristukset, hermosärky, psykosomaattinen sairaus, kohdun ulkopuolinen raskaus, toistuvat keskenmenot ja hedelmättömyys.

Vaikka nainen menisikin aborttiklinikalle, hänelle todennäköisesti ilmoitettaisiin vaarojen olemassaolosta. Saattaa esiintyä tulehduksia tai verenvuotoa. Hänelle saatetaan myöntää, että abortti aiheuttaa joillekuille naisille kuoleman. Laillinen abortti ei siis ole turvallinen ratkaisu henkilökohtaisiin ongelmiin.

Vaikutus mielenterveyteen

Ei tule unohtaa abortin saaneitten naisten usein kokemia ahdistavia tunnetiloja. Saatat havaita erään 22-vuotiaan naimattoman yliopisto-opiskelijan tapauksen ajatuksia herättäväksi. Hän ei ilmeisesti ollut odottanut aborttiklinikalla suoritetun toimenpiteen aiheuttavan epämiellyttävää tunnereaktiota. Siitä huolimatta hän alkoi tulla tuskaiseksi odottaessaan omaa vuoroaan. Sitten tuli abortin suorittamisen aika. ”Sisään ryntäsi lääkäri – ilmeetön, äänetön, tunteeton”, hän sanoi myöhemmin. ”Hän ei tervehtinyt eikä edes katsahtanut kasvoihini.” Toimenpide suoritettiin – ja se oli lisäksi tuskallinen. Lopulta se oli ohi.

”Sitten puhkesin kyyneliin”, tuo nuori nainen tunnusti. ”Olin luullut olleeni täysin rauhallinen.” Kotimatkasta hän kertoi: ”Vapautuakseni lopulta nujerretuksi tulemisen tunteesta ja kolmen tunnin aikana hankkimastani tiedosta, jota minun ei olisi pitänyt hankkia, kumarruin ulos bussin ikkunasta ja oksensin.”

Mutta naisen reaktio voi olla vielä vakavampi. Abortti saattaa aiheuttaa syviä, pitkäaikaisia tunneperäisiä haavoja. Se voi todellisuudessa vaikuttaa syvästi myös sairaanhoitohenkilöstöön. Harkitsehan tätä: Eräs lääkäri suoritti abortin 21-vuotiaalle naiselle suunnilleen raskauden 18. viikon vaiheilla käyttämällä ruisketta, joka yleensä tukehduttaa kohdussa olevan sikiön. Kahdeksan tunnin kuluttua sikiö tuli ulos. Se liikutti lihaksiaan ja sen sydän löi. Kahdenkymmenenseitsemän minuutin kuluttua sikiö kuoli. ”Sairaanhoitajat olivat hyvin järkyttyneitä tästä tapauksesta”, lääkäri huomautti.

Aborttien määrän lisääntyessä Southamptonissa Englannissa eräät nuoret sairaanhoitajat luopuivat toimestaan. Erityisen levottomiksi he tulivat silloin, kun sikiössä oli elonmerkkejä. ”He tulevat ammattiinsa täynnä ihanteellisuutta, halukkaina säilyttämään elämää”, sairaanhoitajien esimies huomautti. ”Heille voi olla järkyttävä kokemus havaita olevansa tilanteessa, missä he todellisuudessa auttavat tuhoamaan elämää.”

Milloin elämä alkaa?

Onko kysymyksessä tosiaankin elämän tuhoaminen? Rauhaton, jopa epätoivoinen avioton äiti ei ehkä suhtaudu aborttiin sillä tavalla. Siitä huolimatta abortin entinen innokas puolustaja tri B. N. Nathanson puhui ”loputtoman tuskallisesta totuudesta”. Mikä se on? ”Me tuhoamme elämää.”

Ratkaiseva kysymys kuuluu: milloin elämä alkaa? Tri Nathanson sanoi: ”Me tiedämme, että siinä on ihmiselämä aivan raskauden alusta alkaen.” Toinen lääkäri, tri Frank T. Bolles, sanoi Denver Post -lehdelle lähettämässään kirjeessä: ”On paljon helpompi lähettää ihminen huoltoaputoimistoon kuin pyytää hänet aterialle kanssaan; tai tarjota aborttia ongelmaraskauteen pikemmin kuin huolehtia naisesta tuona hänen vaikeana aikanaan . . . Abortti ei ole oikeusopillinen, biologinen eikä taloudellinen kysymys. Siinä ei ole kysymys valtion ja yksilön välisestä suhteesta vaan pikemminkin yksilön (yksilöitten) ja Jumalan välisestä suhteesta. Kehottaisin teitä harkitsemaan Häntä ja Hänen ajatuksiaan päättäessänne lähimmäisenne (sekä syntyneen että syntymättömän, toivotun että ei-toivotun, vahingoittumattoman että epämuodostuneen) elämän arvosta ja oman elämänne arvosta.”

Mitä sitten Jumalan sana Raamattu osoittaa? Se osoittaa, että Jehova Jumala arvostaa suuresti ihmiselämää aivan sen alusta lähtien. Hänen muinaiselle Israelille antamansa laki kuului: ”Jos miehet tappelevat keskenänsä ja loukkaavat raskasta vaimoa, niin että hän synnyttää kesken, mutta vahinkoa ei tapahdu, niin sakotettakoon syyllistä vaimon miehen vaatimuksen ja riidanratkaisijain harkinnan mukaan. Mutta jos vahinko tapahtuu, niin annettakoon henki hengestä.” – 2. Moos. 21:22–25.

On merkille pantavaa, ettei tässä eikä missään muuallakaan Raamatussa sanota mitään, mikä osoittaisi, että alkion tai sikiön ikä ratkaisisi, voiko abortin suorittaa. Koska Jehova Jumala ei aseta sellaisia ehtoja, kenenkään muunkaan olisi sopimatonta yrittää asettaa niitä.

On tärkeätä ymmärtää, että elämä ei siirry syntymässä vaan pikemminkin hedelmöitymisen hetkellä. Tuolla hetkellä Encyclopædia Britannica -tietosanakirjan mukaan ”alkaa yksilön historiallinen elämä erillisenä ja biologisena kokonaisuutena”. Jehova varmasti arvostaa kohdussa olevaa ihmiselämää jo ennen sen syntymää, sillä Jumalan henkeyttämä psalmista Daavid sanoi hänestä: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo alkiona, ja sinun kirjaasi oli kirjoitettu kaikki sen osat päivinä, jolloin ne muodostettiin eikä yksikään niistä ollut vielä tullut.” – Ps. 139:16, UM.

On kiinnostavaa panna merkille, miten Daavid jatkaa: ”Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!” (Ps. 139:17) Niin, Daavid halusi selvästi mukautua Jumalan tahtoon, Hänen, joka oli niin kiinnostunut ihmiselämästä. Suhtaudutko sinä samoin?

Jos suhtaudut, silloin olet luultavasti tullut siihen oikeaan johtopäätökseen, että tahallisesti aiheutettu abortti on synti Kaikkivaltiasta Jumalaa vastaan, rikollinen teko hänen silmissään. Se ei ole sen tähden jumalinen ratkaisu avioliiton ulkopuolisen hedelmöitymisen ongelmiin. Ratkaisu on, että tulisi karttaa käytöstä, joka saattaa johtaa sellaiseen raskauteen. ”Lihan tekoihin”, joita Jumala ei hyväksy, kuuluvat ”haureus, epäpuhtaus, irstaus”. Toisaalta Jumalan pyhän hengen hedelmään sisältyy ”itsehillintä”. Ei ole mahdotonta karttaa ”lihan tekoja” tai luopua niistä. Kristitty apostoli Paavali sanoo: ”Ne, jotka kuuluvat Kristukselle Jeesukselle, ovat panneet paaluun lihan intohimoineen ja haluineen.” – Gal. 5:19–24.

Mutta entä jos naimaton nainen on jo menetellyt siten, että se on johtanut raskauteen? Tahallisesti aiheutettu abortti ei ole ratkaisu, ei, jos hän nyt haluaa toimia sopusoinnussa Pyhän Raamatun kanssa. Jotkut tytöt saattaisivat muuttaa toiseen yhdyskuntaan leimatuksi tulemisen pelosta, mutta onko heidän todellisuudessa helpompi olla poissa kaikkien niiden luota, jotka he ovat tunteneet ja jotka saattaisivat auttaa eri tavoin? Entä tulisiko aviottoman äidin antaa toisten adoptoida lapsi? Hän saattaisi katua sitä myöhemmin syvästi, sillä hän toimisi vastoin äidin vaistoa. Tosin näinä ”viimeisinä päivinä” monet ovat ”vailla luonnollista kiintymystä”. (2. Tim. 3:1–3) Avioton äiti tekee kuitenkin viisaasti, jos hän ei tukahduta äidillistä kiintymystään. Hän saattaa tuntea jatkuvaa syyllisyyttä, jos hän ei hoida itse lasta, jonka tuottamiseen hän on osallistunut. Vaatisi luonnollisesti rohkeutta pitää saamansa lapsi. Se on kuitenkin toivottavaa, jos hän haluaa saattaa elämänsä sopusointuun Jumalan sanan kanssa ja opettaa sen totuuksia lapselleen.

Entä sitten yllättävä raskaus avioliitossa? Miten paljon parempi onkaan abortin harkitsemisen sijasta omaksua henkeytetyn psalmistan näkemys! Muinaisen Israelin kuningas Salomo huudahti: ”Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.” (Ps. 127:3) Niin, lasten synnyttäminen ja vanhemman osa tuo mukanaan huolia, mutta ei sitä henkistä tuskaa ja syyllisyydentunnetta, joka seuraa aborttia. Jeesus Kristus sanoi osuvasti: ”Kun nainen synnyttää, hänellä on murhe, koska hänen hetkensä on tullut, mutta kun hän on saanut lapsukaisensa, hän ei enää muista ahdistustaan sen ilon takia, että ihminen on syntynyt maailmaan.” – Joh. 16:21.

Ei, abortti ei ole oikea ratkaisu. Niille, jotka haluavat sukupuoliyhteyttä, avioliitto on oikea ratkaisu. Tosi onnellisuus voidaan saavuttaa, kun avioliitossa olevat suunnittelevat elämänsä tavalla, joka miellyttää Jehova Jumalaa, ihmiselämän, rakkauden ja avioliiton Alkuunpanijaa.

[Kaavio s. 16]

(Ks. painettu julkaisu)

ABORTTITILASTOA SUOMESTA JA MUUALTA

Suomen uusi aborttilaki, joka astui voimaan 1.6.1970, sai aikaan runsaan lisäyksen vuosittain suoritettavien tilastoitujen aborttien määrässä. Vuonna 1969 aborttien määrä oli Suomessa 8175, vuonna 1970 14757 ja vuonna 1974 ennakkotilaston mukaan 22846. Tutkimusten mukaan puolet aikuisista suomalaisista hyväksyy abortin myöntämisen nykyisen lain mukaisesti puhtaasti sosiaalisten syiden – äidin naimattomuus, perheen asuntovaikeudet, ei-toivottu lapsi – perusteella; vain viidennes suomalaisista vastustaa abortin myöntämistä.

Vuotuinen aborttien määrä eräissä maissa käy ilmi seuraavista luvuista:

Islanti 227 1,09

Ruotsi 25990 3,20

Norja 13680 3,48

Tanska 18700 3,75

Yhdysvallat 1000000 4,79

Suomi 22846 4,93

Japani 1500000 14,02

Suoritettujen aborttien määrä 1000:ta elävänä syntynyttä kohti oli vuonna 1974 Suomessa 366,2 ja muissa Pohjoismaissa vuonna 1973 keskimäärin 236,9, mistä voidaan päätellä, että keskimäärin Suomessa joka neljäs raskaus ja muissa Pohjoismaissa joka viides raskaus päättyy aborttiin.