Mitä lähimmäisenrakkaudelle on tapahtunut?
MITEN miellyttävää elämä voikaan olla, kun ympärillämme on naapureita, jotka ovat ystävällisiä, sydämellisiä, huomaavaisia ja avuliaita! Se lisää suuresti elämäniloa ja saa elämän pulmat näyttämään pienemmiltä. Tällaiseen tilanteeseen soveltuu hyvin Raamatun sananlasku: ”Parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli.” – Sananl. 27:10.
Mutta kuinka monta sellaista naapuria sinulla on? Valitettavasti sellainen naapuruus näyttää olevan nykyään katoamassa. Monin paikoin ihmiset panevat merkille muutoksen, kiinnostuksen jatkuvan vähenemisen toisia kohtaan. Olet ehkä lukenut seuraavanlaisia äskettäin ilmestyneitä uutisotsikkoja:
”Katselijat välinpitämättömiä, vaikka naisen kimppuun hyökättiin”; ”Mies puukotettiin kuoliaaksi 30 ihmisen silmien edessä”; ”Tytär kuoli autojen ajaessa ohi”; ”Huudoista ei välitetty; nainen kuoli mutaan.” Otsikkoihin liittyvistä selonteoista kävi usein ilmi, että ihmiset puolustelivat auttamattomuuttaan sanomalla: ”En halunnut sekaantua asiaan.”
Lähimmäisenrakkauden puutetta ei silti koeta ensisijaisesti tällaisten järkyttävien tai sensaatiomaisten tapausten yhteydessä; se koetaan ihmisten tavanomaisessa, jokapäiväisessä elämässä. Hymy, ystävälliset tervehdykset, avuliaisuus, huomaavaisuus ja ystävyys tuntuvat olevan kortilla nykyään. Sen sijaan monet sanovat kokevansa yhä enemmän kylmyyttä, välinpitämättömyyttä ja töykeyttä. Mikä on syy?
Jotkut väittävät suurimmaksi syylliseksi nykyajan teollista yhteiskuntaa. Se korostaa nopeutta ja joukkotuotantoa ja saa usein ihmiset näyttämään suurten tehtaitten ’koneistojen rattailta’ eikä yksilöiltä, joilla on yksilölliset tarpeet, halut ja luonteenpiirteet. Suuret kaupungit ovat toinen nykyajan yhteiskunnan piirre. Niissä asuvat tuntevat itsensä monesti yksinäisiksi, vaikka heidän ympärillään on miljoonia ihmisiä. Harvat näyttävät uhraavan aikaa kiinnostuksen osoittamiseen toisia kohtaan. Lisäksi menneinä aikoina kaupunkien väestö oli suhteellisen vakiintunutta. Nykyään on niin paljon muuttoliikettä, että vanhat yhteisöt usein katoavat. Yhteiskuntatieteiden professori Theron Alexander Templen yliopistosta Yhdysvalloista sanoo, että ’yhteiskuntamme rakenteen perusjärjestelmä näyttää olevan jossakin määrin vahingoittunut. Kaupunkilainen havaitsee lisääntyvässä määrin, ettei hän kuulu mihinkään nimenomaiseen yhteisöön. Ehkä ensimmäisen kerran maailman historiassa miljoonilla ihmisillä ei ole todellista paikkaa ihmisyhteiskunnassa.’
Mutta asuvatpa ihmiset kaupungeissa, esikaupungeissa tai maaseudulla, heidän asenteeseensa toisiaan kohtaan vaikuttaa suuresti nykyajan yhteiskunnan synnyttämä materialismi. New Jerseyn psykologikeskuksen johtaja tohtori Jerry H. Siegel sanoo Yhdysvaltain olosuhteista: ”Ihmiset elävät selvästi paljon enemmän tätä hetkeä varten. Yhteiskuntamme tilassa on yleensä tapahtunut valtava muutos. Todelliset arvot puuttuvat. Ihmiset ovat tulossa yhä itsekeskeisemmiksi, ja rahan epävakaisuus pahentaa tätä kasvavaa itsekkyyttä.”
Niin, kiinnostus kohdistuu enemmänkin tavaroihin – taloihin, autoihin, vaatteisiin, huvittelukeinoihin – kuin ihmisiin. Mutta se ei tyydytä ihmisen sydäntä. Se tukahduttaa anteliaisuuden henkeä ja kiinnostusta toisiin. Se kovettaa helposti ihmisen tunteet ja saa hänet tyydyttämään vain omia halujaan toisten kustannuksella.
Pahenevat taloudelliset ongelmat ja inflaatio paljastavat kuitenkin, miten turhaa on etsiä onnea ja turvallisuutta aineellisesta. Mutta sen sijaan että ihmiset havahtuisivat todellisuuteen, monet keskittyvät entistä enemmän taloudellisiin pulmiinsa ja eristäytyvät siten yhä enemmän toisista. He eivät ilmaise kiinnostusta toisia ja heidän onnellisuutensa lisäämistä kohtaan.
Entä parannuskeino?
Mikä on parannuskeino? Saadaksemme sen selville meidän tarvitsee ensin käsittää, että pääsyyllisiä eivät ole suuret kaupungit tai suuret tehtaat tai muu epätyydyttävä ympäristö; sillä täysin samanlaisissakin olosuhteissa eri ihmiset toimivat eri tavoin. He saattavat asua samassa kaupungissa, samassa elinympäristössä, jopa samalla kadulla, tai työskennellä samassa tehtaassa, ja kuitenkin jotkut osoittavat kiinnostusta lähimmäistä kohtaan, kun taas toiset eivät osoita. Mikä aiheuttaa eron?
Vastaus tuohon kysymykseen ansaitsee osakseen enemmän kuin ohimenevää huomiota. Se liittyy nimittäin itse elämään, jopa ikuisen elämän toivoon. Kun eräs Mooseksen lakiin perehtynyt mies kysyi Jeesus Nasaretilaiselta ensimmäisellä vuosisadalla: ”Opettaja, mitä tekemällä minä perin ikuisen elämän?” Jeesus vastasi pyytämällä miestä lainaamaan tuosta laista nämä sanat: ”’Sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko voimallasi ja koko mielelläsi’ ja ’lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’.” Jeesus lisäsi: ”Tee näin jatkuvasti, niin saat elämän.” Sen jälkeen hän esitti vertauksen samarialaisesta miehestä, joka osoitti aitoa lähimmäisenrakkautta. – Luuk. 10:25–37.
Rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen käyvät siis käsi kädessä, niitä ei voi erottaa. Jeesuksen apostoli Johannes kirjoitti: ”Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’ ja kuitenkin vihaa veljeään, niin hän on valehtelija. Sillä joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.” (1. Joh. 4:20) Tämä auttaa meitä myös ymmärtämään, miksi lähimmäisenrakkaus on tulossa niin harvinaiseksi nykyään. Mistä se johtuu?
Se johtuu siitä, että rakkaus Jumalaan on tulossa aivan yhtä harvinaiseksi. Jeesus Kristus ennusti, että meidän aikanamme, josta profeetallisesti puhuttiin nykyisen epävanhurskaan järjestelmän ”viimeisinä päivinä”, ihmisiin vaikuttaisivat sodat, ravinnonpuute ja muut vakavat ongelmat, jotka kaikki kohtaisivat ihmiskuntaa samanaikaisesti. Hän sanoi myös, että ”laittomuuden lisääntymisen vuoksi useimpien rakkaus kylmenee”. (Matt. 24:3–12; 2. Tim. 3:1–4) Rakkaus jumalaan, kiinnostus hänen tuntemistaan, hänen Sanansa Raamatun lukemista ja hänen mittapuittensa ja tarkoitustensa oppimista kohtaan on varmasti ’kylmennyt’ useimpien ihmisten keskuudessa nykyään. Se on väistämättömästi vaikuttanut myös lähimmäisenrakkauteen.
Kun saamme tietoa Jumalasta, hänen tarkoituksestaan ennallistaa maa ja siinä oleva ihmisyhteiskunta puhtaaseen, terveeseen, vanhurskaaseen tilaan, se voi muuttaa suunnattomasti näkemystämme ja asennettamme toisia kohtaan. Se voi muuttaa arvojärjestelmämme ja antaa meille paljon suuremman ja tyydyttävämmän toivon kuin nykyään toimiva materialistinen järjestelmä tarjoaa. Niin, se voi saada meidät ’avartumaan’ rakkaudessamme, niin että olemme Jumalan tavoin epäitsekkään kiinnostuneita koko ihmiskunnan maailmasta. Jehovan todistajat ovat onnellisia voidessaan osoittaa lähimmäisenrakkautta auttamalla sinua saamaan enemmän tietoa Jumalan tarkoituksista ilmaisen Raamatun kotitutkistelun välityksellä, jos niin haluat.