Hämmästyttävä kuuloaisti

JOS kuulosi on hyvä, sinulla on jotakin todella kallisarvoista. Ajattelehan vain! Voit kuunnella linnun soinnukasta laulua, puron solinaa, omaisesi ääntä. Korviesi välityksellä voit vastaanottaa myös elämää pelastavia sanomia – ehkä auton äänitorven toitotuksen, sireenin äänen tai palohälytyksen.

Oletko kuitenkaan paljoakaan ajatellut hämmästyttävää kuuloaistiasi? Entä toisten luomusten kuuloaistia? Lyhytkin tarkastelu voi olla kiinnostava.

Miten kuuleminen on mahdollista?

Silmäys oheiseen läpileikkauskuvaan osoittaa, että korvasi on paljon enemmän kuin pääsi sivulla oleva torven kaltainen elin. Tuo näkyvä osa on pelkästään ulkokorvaa. Se vastaanottaa ääniaallot, jotka etenevät sisäänpäin pitkin ulompaa korvakäytävää. Käytävän seinämissä on pienen pieniä karvoja ja vahaa kehittäviä rauhasia. Mikä niiden tarkoitus on? Estää pölyä, hyönteisiä ynnä muuta pääsemästä syvemmälle ja aiheuttamasta vahinkoa.

Korvakäytävän päässä ääniaallot osuvat tärykalvoon, joka on ohutta, pingottunutta kudosta. Se alkaa värähdellä, ja välikorvan kolme hyvin pientä luuta, kuuloluut, vahvistavat värähdysliikkeen ja johtavat sen eteenpäin. Kuuloluita kutsutaan yleisesti nimillä vasara, alasin ja jalustin niiden muodon perusteella. Jalustin ”rummuttaa” soikeaksi ikkunaksi kutsuttua kalvoa, joka siirtää värähtelyt nesteen täyttämään sisäkorvaan. Ääniaallot pääsevät sisäkorvaan myös niin kutsutun pyöreän ikkunan välityksellä, joka on soikean ikkunan alapuolella. Jotkin aallot pääsevät sisäkorvaan jopa kallon luita myöten.

Sisäkorvan keskellä olevan eteisen yläpuolella ovat kaarikäytävät. Niissä olevan nesteen liike auttaa sinua säilyttämään fyysisen tasapainon. Kuuleminen liittyy kuitenkin simpukkaan. Nesteen läpi etenevät ääniaallot värisyttävät simpukan kalvokudosta. Sen värinä antaa vuorostaan liikettä Cortin elimessä sijaitseviin värekarvasoluihin. Tämä liike ärsyttää värekarvasoluihin liittyneitä hermosäikeitä. Lopuksi kuulohermo välittää sanomat sähkövirtana aivojen kuulokeskukseen. Tämä tiedetään hyvin, mutta se, miten ihminen voi käsittää sellaiset merkit, saattaa tiedemiehet jatkuvasti ymmälle.

Hieman kuulokyvystä

Et voi kuulla jokaista ääntä ympärilläsi, ja se on hyvä. Sylilapsena kuuloalueesi saattoi olla 15–30000 värähdystä sekunnissa. Mutta entä jos kuuloalueesi olisi ollut paljon 15 värähdyksen alapuolella? Silloin kuulisit omat sydämenlyöntisi ja jopa luittesi ja lihastesi liikkeet!

Vaikka kuulollasi on rajansa, sen alue on kuitenkin hämmästyttävä. Ihmisten kuulo on erilainen, mutta yleensä voimakkain ääni, jonka ihminen voi kestää, on 2000000000000 kertaa niin voimakas kuin heikoin hänen kuulemansa ääni! Ihmiskorva on tosiaan siinä määrin vastaanottavainen kuin sen tarpeisiin on sopivaa.

Vuosien mittaan epätäydelliset ihmiset tietenkin vähitellen menettävät kuuloaan. Tämä johtuu muun muassa siitä, että sisäkorvan kudokset menettävät kimmoisuuttaan. Kuuloalueen yläraja alenee vauvan 30000 värähdyksestä sekunnissa 80-vuotiaan noin 4000 värähdykseen sekunnissa. Se riittää silti normaaliin keskusteluun.

Todellinen mestariteos

Korvallasi on sisäinen suojakeino äärimmäisen voimakkaita ääniä vastaan. Luonnollisesti äkillinen, lähellä tapahtuva räjähdys voi aiheuttaa voimakkaita värähtelyjä, jotka saattavat tuottaa pysyviä vaurioita herkälle kuuloelimellesi. Mutta jos ääni voimistuu erittäin kovaksi vähitellen, nopeat lihakset voivat ’vähentää voimakkuutta’. Tärykalvo kiristyy, jolloin värähtely heikkenee, ja välikorvan lihakset vaimentavat kuuloluitten toimintaa. Siten jalustin ei välitä liian voimakkaita värähtelyjä soikean ikkunan kautta sisäkorvaan.

Korvaa suojelee myös korvatorvi, joka kulkee nenänielusta välikorvaan. Ilma pääsee liikkumaan tässä käytävässä, mikä tasaa tärykalvon sisäpuolisen paineen ulkoilman paineen suuruiseksi. Tämä suojakeino estää tärykalvoasi särkymästä ulkoisen ilmanpaineen muuttuessa suuresti.

Ajattelehan myös kuulemiasi ääniä. On hämmästyttävää, miten voit erottaa ukkosen jyrinän ja kärrynpyörien kolinan, ihmisen askeleet ja hevosen kavioniskut, vaikka et voikaan nähdä äänien lähdettä. Lisäksi tavallisesti molemmat korvasi ’virittäytyvät’ kuuntelemaan ääniä. Ehkä pudotit kolikon etkä nähnyt, minne se pyöri. Kuulit kuitenkin sen osuvan lattiaan, ehkä pomppaavan kerran tai kahdesti. Sitten kuuntelit, miten se pyöri ja osui tuoliin. Lopulta kuulit rahan kellahtavan kumoon ja kumajavan, ennen kuin se pysähtyi kokonaan. Molemmat korvasi auttavat sinua sen sijaintipaikan löytämisessä.

Ihmiskorvasta on syystä sanottu: ”Jos koneenrakentajan olisi jäljiteltävä sen toimintaa, hänen olisi puristettava noin 16 kuutiosenttimetrin tilaan äänijärjestelmä, johon sisältyisi impedanssisovitin, laajakaistainen mekaaninen analysaattori, siirrettävä vahvistinyksikkö, monikanava-anturi mekaanisen energian muuttamiseksi sähköenergiaksi, järjestelmä herkän hydraulisen tasapainon säilyttämiseksi ja sisäinen kaksisuuntainen viestintäjärjestelmä. Vaikka hän kykenisikin valmistamaan tällaisen ihmeteltävän pienen laitteen, hän ei luultavasti voisi toivoakaan sen yltävän korvan suorituskyvyn tasolle.” – Sound and Hearing, kirj. S. S. Stevens, Fred Warshofsky ja Life-lehden toimittajat, s. 38.

Ihmiskorva on todellakin mestariteos. Miten hyvin se kuvastaakaan Jehova Jumalan, kuulevan korvan vertaansa vailla olevan Tekijän, viisautta! – Sananl. 20:12.

Kuuleminen eläinmaailmassa

Ihmisen kuulon ihmeellisyys tekee sinuun syystä vaikutuksen. Mutta miten on muiden luomusten kuuloaistin laita? Ihmiset voivat nähdä koirien, kissojen, hevosten ja apinoitten ulkokorvat ja he tietävät, että sellaiset eläimet reagoivat ääniin. Lisäksi vaikka linnuilla ei ole korvalehtiä, useimmat ihmiset tietävät hyvin, että nämä luomukset voivat kuulla. Linnun kuuloalue on suunnilleen sama kuin ihmisen. Mutta miten on käärmeitten laita? Voivatko ne kuulla?

Jotkut luonnontieteilijät väittävät, että käärmeet eivät kuule. Todellisuudessa äskeiset havainnot ovat kuitenkin osoittaneet, että näillä eläimillä on kuulojärjestelmä ja ne voivat kuulla suhteellisen hyvin. Esimerkiksi tutkijat Peter H. Hartline ja Howard W. Campbell havaitsivat, etteivät ainoastaan maanpinnan värähtelyt vaan myös ilmaa pitkin etenevät äänet synnyttävät sähköisiä vaikutuksia kolmen käärmeheimon lajeissa. He kirjoittivat boakäärmeestä: ”Jos aivoissa syntynyt reaktio hyväksytään osoitukseksi kuulemisesta, nämä käärmeet voivat kuulla ilmassa eteneviä ääniä.” – Science, 14.3.1969, 163. nidos, n:o 3872, s. 1222.

Raamattu antaa ymmärtää, että kobra (UM) voi ’kuulla lumoojan äänen’. (Ps. 58:5, 6) New York Times -lehti sanoi tästä 10. tammikuuta 1954: ”Tohtori David I. Macht, joka toimii farmakologian tutkijana Mount Sinai -sairaalassa Baltimoressa, on maailman johtavia kobranmyrkyn tuntijoita. . . . Tohtori Macht kertoi, että työskennellessään kobrien ja kobranmyrkyn parissa hän tutustui useihin korkeasti oppineisiin hindulääkäreihin, jotka olivat eri osista Intiaa. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että kobrat reagoivat tietynlaiseen pilli- ja huilumusiikkiin. Jotkin musiikkikappaleet vaikuttavat eläimiin enemmän kuin toiset, lääkärit kertoivat. Maaseudulla pimeässä leikkiviä intialaislapsia jopa varoitetaan laulamasta, jotta heidän äänensä eivät vetäisi kobria puoleensa, hän sanoi. Tohtori Macht sanoi, että Shakespeare, joka toistamiseen sanoi käärmeitä kuuroiksi . . ., pelkästään toisti yleistä väärinkäsitystä. Toisaalta, tohtori Macht sanoi, psalmista oli oikeassa mainitessaan päinvastoin Psalmissa 58, jakeessa 6, että käärmeet voivat kuulla: . . . Vastoin joidenkin luonnontieteilijöitten väitteitä, tohtori Macht sanoi, käärmeitä ’lumotaan’ äänillä eikä lumoojan liikkeillä. Uudistakaa oppikirjat, suosittelivat lääkärit.”

Entä hyönteiset?

Jotkut tutkijat ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että kaikki hyönteiset eivät voi kuulla. Kuitenkin monet näistä pienistä eläimistä kuulevat hämmästyttävän hyvin. Jotkin niistä kuulevat matalampia ääniä kuin ihminen. Toiset voivat kuulla ääniä, jotka ovat kaksi oktaavia korkeammalla kuin äänet, jotka ihminen voi kuulla.

Eläimillä on hyvin erilaisia kuuloelimiä, ja usein ne ovat epätavallisissa paikoissa. Lyhytsarvisten heinäsirkkojen tärykalvot ovat niiden vatsan sivuilla. Urosheinäsirkka vetää naaraan huomion puoleensa hankaamalla etusiipiensä reunoja takaraajoissaan oleviin nystyihin. Tämä on ’musiikkia naaraan korville’, ja se päättää ryhtyä puolisoksi.

Myös suurilla (amerikkalaisilla) heinäsirkoilla ja kotisirkoilla on ”korvat”. Missä? Aivan niiden alla, mitä voisi kutsua niiden eturaajojen ”polviksi”. Ne ovat luonnollisesti vain hyvin pieniä aukkoja. Mutta kuullakseen koiraan kutsuhuudon naarasheinäsirkan tarvitsee ainoastaan siirtää raajojaan kutsun suuntaan!

Ihmeellinen kaikuluotain

Jotkin luontokappaleet kuulevat aivan erikoisella tavalla. Niillä on kaikuluotain. Nämä eläimet päästävät ihmisen kuuloalueen yläpuolella olevia ultraääniä, ja kun äänten kaiku heijastuu esineistä, ne kuuntelevat sitä ja liikkuvat sen mukaisesti. Esimerkiksi pullokuonodelfiinit käyttävät tätä menetelmää vedenalaisten esteitten väistämiseksi.

Kaikuluotausta käyttävistä eläimistä lentävä nisäkäs, lepakko, on tunnettu. Jos päästäisit lepakon lentoon täysin pimeässä huoneessa, se lentäisi ympäriinsä törmäilemättä seiniin tai esineisiin. Tämä johtuu siitä, että nuo eläimet päästävät ultraääniä; kun ääniaallot osuvat esteisiin, ne kuuntelevat kaikua. Toisinaan ne lähettävät yli 200 äännähdystä sekunnissa! Tulkitsemalla kaikujen sanoman tuo luontokappale ohjaa tiensä turvallisesti.

Lepakko käyttää hämmästyttävää luotausjärjestelmäänsä myös löytääkseen syötäväksi kelpaavia hyönteisiä. Se, miten se erottaa esineistä heijastuvan kaiun syötävistä hyönteisistä heijastuvasta kaiusta, on ihmiselle yhä salaisuus. Sitä paitsi jotkin lepakot pyydystävät saaliinsa suoraan esineen, lehden, päältä.

Toinen huomattava piirre on se, että lepakko ei kuule päästämiään ääniä. Aina kun se lähettää äänen, se sulkee korvansa lihaksen avulla ja kuuntelee ainoastaan kaikua. Lisäksi kukin lepakko noudattaa nähtävästi omaa äänimalliaan, koska ei synny lainkaan sekaannusta, kun satoja tällaisia eläimiä lentää yhdessä.

Millaisen äänten lähetys- ja vastaanottojärjestelmän Luoja onkaan antanut lepakolle! ”On arvioitu, että painoon ja energiankulutukseen nähden lepakon tutka on miljardi kertaa herkempi ja tehokkaampi kuin yksikään ihmisen suunnittelema kaikuluotain tai tutkalaite.” – James Poling teoksessa Eläinten ihmeellinen maailma.

Suojele kuuloasi

Kun tarkastelet eläimiä tai itseäsi, myönnät epäilemättä, että kuuloaisti on todella hämmästyttävä. Varmasti haluat huolehtia kuuloelimestäsi hyvin ja suojella sitä.

Tässä nykyajan maailmassa korviasi vastaan hyökkää monia ei-toivottuja ääniä. Äänisaasteesta on tullut aikamoinen ongelma monin paikoin. Jos sinun täytyy esimerkiksi työskennellä erittäin äänekkäitten koneitten lähettyvillä, saattaa olla viisasta käyttää kuulosuojaimia. Ne saattavat suojella sinua kuulon heikkenemiseltä tai menettämiseltä.

Jos poltat tupakkaa, yksi tapa suojella kuuloasi on lopettaa tupakointi. Tupakassa oleva nikotiini supistaa sisäkorvan valtimoita. Tämä vuorostaan vähentää veren virtaamista, jolloin sisäkorva ei saa ravintoa, jota se tarvitsee täyttääkseen tärkeän tehtävänsä elämässäsi.

Älä koskaan työnnä korviisi esineitä, kuten hiussolkia tai tulitikkuja. Jos teet siten ja iho vaurioituu, saattaa syntyä tulehdus.

Tarkastutatko korvasi aika ajoin? Ei olisi pahitteeksi tarkastuttaa korvat säännöllisesti. Kannattaa varmasti suojella hämmästyttävää kuuloasi.

[Kaavio s. 18]

(Ks. painettu julkaisu)

IHMISEN KORVA

KORVALEHTI

JALUSTIN

VASARA

KAARIKÄYTÄVAT

ALASIN

ETEINEN

KUULOHERMO

SIMPUKKA

KORVATORVI

TÄRYKALVO

KORVAKÄYTÄVÄ

SOIKEA IKKUNA

PYÖREÄ IKKUNA