Maailmanlaajuinen vedenpaisumus – mitä se merkitsee sinulle?
YHDEKSÄNNENTOISTA vuosisadan keskivaiheille asti useimmat kristikuntaan kuuluvat uskoivat, että maailmanlaajuinen vedenpaisumus oli kerran pyyhkäissyt pois lähes kaiken elämän maan päältä. Tunnetuin kertomus tästä on Pyhässä Raamatussa, joka sanoo, että vain kahdeksan ihmistä ja valikoidut eläimet säilyivät vedenpaisumuksen yli ”arkissa” eli valtavassa kelluvassa arkussa.
Nykyään on suosittua pitää vedenpaisumusta taruna. Monet raamatunoppineet väittävät sen edustavan pelkästään paikallista tulvaa, joka tapahtui kauan sitten mahdollisesti Mesopotamian alueella.
Onko Raamatun vedenpaisumus todella tapahtunut? Miten laaja se oli? Mitä tuo tapaus merkitsee nykyään eläville ihmisille?
Vedenpaisumus Raamatun mukaan
Raamatun ensimmäinen kirja, 1. Mooseksen kirja, esittää vedenpaisumuksen yksityiskohdat. 1. Mooseksen kirjan kuudennesta luvusta havaitsemme olosuhteitten maan päällä rappeutuneen siihen pisteeseen, että Jumala sanoi: ”Katso, minä annan vedenpaisumuksen tulla yli maan hävittämään taivaan alta kaiken lihan, kaiken, jossa on elämän henki; kaikki, mikä on maan päällä, on hukkuva.” (1. Moos. 6:17) Jumala varmisti ihmis- ja eläinkunnan säilymisen käskemällä Nooaa rakentamaan arkin eli pitkänomaisen arkun, joka oli 300 kyynärää pitkä, 50 kyynärää leveä ja 30 kyynärää korkea. – 1. Moos. 6:14, 15.
Käsitätkö, miten suuri tuo alus oli? Jos laskemme kyynärän tavanomaisen arvion mukaan 45 senttimetriksi, arkki olisi ollut 135 metriä pitkä, 22,5 metriä leveä ja 13,5 metriä korkea. Koska arkissa oli kolme kerrosta, siinä olisi ollut yhteensä noin 8500 m2 lattiapinta-alaa, ja sen kokonaistilavuus olisi ollut noin 34000 m3. Se vastaa tilavuudeltaan 445 vakiomittaista amerikkalaistyyppistä katettua tavaravaunua eli kymmentä junaa, joissa kussakin on 44 sellaista vaunua. Olisiko ollut välttämätöntä rakentaa sellainen valtava rakennelma paikallisesta tulvasta hengissä säilymiseksi? Eikö Nooa olisi voinut yksinkertaisesti muuttaa seudulle, johon tulva ei vaikuttanut? Seuratkaamme tarkoin, mitä Raamattu 1. Mooseksen kirjan 7:11, 12, 17–24:ssä sanoo vedenpaisumuksen laajuudesta:
”Sinä päivänä puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat [sulut, UM] aukenivat. Ja satoi rankasti maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. . . . ja vedet paisuivat ja nostivat arkin, niin että se kohosi korkealle maasta. Ja vedet saivat vallan ja paisuivat suuresti maan päällä, ja arkki ajelehti veden pinnalla. Ja vedet nousivat nousemistaan maan päällä, niin että kaikki korkeat vuoret kaiken taivaan alla peittyivät. Viisitoista kyynärää vesi nousi vuorten yli, niin että ne peittyivät.
”Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä liikkui: linnut, karjaeläimet, metsäeläimet ja kaikki pikkueläimet, joita maassa vilisi, sekä kaikki ihmiset. Kaikki, joiden sieraimissa oli elämän hengen henkäys, kaikki, jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat. Niin Herra hävitti kaikki olennot, jotka maan päällä olivat, niin hyvin ihmiset kuin myös karjaeläimet, matelijat ja taivaan linnut, ne hävisivät maan päältä. Ainoastaan Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssansa arkissa, jäivät henkiin. Ja vedet vallitsivat maan päällä sata viisikymmentä päivää.”
Sopiiko tämä kuvaus paikalliseen tulvaan? Kirja The Genesis Flood (1. Mooseksen kirjan vedenpaisumus) sanoo: ”Vesi ei olisi voinut peittää edes yhtä korkeaa vuorta Lähi-idässä peittämättä alleen myös koko Australiaa ja Amerikkaa!” Sitten sama julkaisu mainitsee kuuluisan heprean tuntijan S. R. Driverin huomion:
”On ilmeistä, että tulvan, joka olisi peittänyt alleen Egyptin ja Babylonian, olisi täytynyt kohota ainakin 600 metrin korkeuteen (niiden välisen ylänkömaan korkeuteen), ja se olisi siten ollut todellisuudessa maailmanlaajuinen . . . toisin sanoen Raamatun kirjoittajat eivät kuvaile tulvaa, joka olisi tätä vähäisempi.”
Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset, joihin sisältyy Jeesuksen Kristuksen todistus, vahvistavat vedenpaisumuksen olleen maailmanlaajuinen. (Matt. 24:37–39; 1. Piet. 3:20; 2. Piet. 2:5; 3:6) Onko maassa todisteita sellaisesta tulvasta? Millaisia todisteita olisi etsittävä?
Liikkuvan veden vaikutukset
Viimeaikaiset jokitulvat antavat käsityksen liikkuvan veden valtavasta voimasta. Eräässä Yhdysvaltain maatalousministeriön julkaisussa sanotaan Utahin osavaltiossa esiintyneistä tulvista: ”[Ne] tuhosivat taloja . . . ja kasasivat sirpaleet yli metrin korkuisiksi kerroksiksi, jossa oli myös erikokoisia, jopa 20 tonnia painavia siirtolohkareita. Jotkin suuremmat siirtolohkareet siirtyivät noin 300 metriä kanjonin suulta alas rinnettä, jonka kaltevuus oli 4 astetta. Useat näistä painavat 75–100 tonnia kukin, ja kaksi aikaisemmin mainittua painavat 150 ja 210 tonnia.”
”Taivaitten sulkujen” avaaminen ei tarkoita tavallista rankkasadetta. (1. Moos. 7:11, UM) Se merkitsi niiden miljardien vesilitrojen putoamista alas, jotka olivat olleet ylemmässä ilmakehässä maapalloa ympäröivänä vesikatoksena, jota Raamattu kutsuu ”vesiksi, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä”. (1. Moos. 1:6, 7) Näiden maahan putoavien ylimääräisten vesien paino oli varmasti aiheuttava huomattavia rakenteellisia muutoksia. Maankuoren siirtyminen ja painuminen synnytti valtavia tsunami-aaltoja, jotka pyyhälsivät yli maan. Erään Scientific American -lehdessä olleen kirjoituksen mukaan Cherbourgissa Ranskassa esiintyneen myrskyn synnyttämät aallot ”sinkosivat 3000 kiloa painavia kiviä [erään] muurin yli ja siirsivät 60 tonnia painavia betonijärkäleitä 20 metriä”.
Onko olemassa maailmanlaajuisia todisteita?
Voimmeko nähdä samanlaisia tulvan vaikutuksia kaikkialla maan päällä? A. M. Rehwinkel kertoo kirjassaan The Flood (Vedenpaisumus):
”Esimerkiksi suuria määriä graniittia ja kovaa metamorfista kiveä, jonka voidaan todeta olevan peräisin Skandinaviasta, on hajallaan Tanskan ja Pohjois-Saksan tasangoilla. Jotkin näistä järkäleistä ovat valtavan suuria ja painavat tuhansia tonneja. Sama ilmiö esiintyy täällä Yhdysvalloissa Uuden-Englannin osavaltiossa ja New Yorkissa, Pennsylvaniassa, Ohiossa, Michiganissa, Wisconsinissa, Minnesotassa ja Iowassa, Itä- ja Länsi-Kanadassa ja muualla. . . . Monissa tapauksissa matka, jonka ne ovat siirtyneet, on hyvin pitkä, ja toisinaan niitä löytyy selvästi paljon korkeammalta seudulta kuin mistä ne ovat peräisin.”
Jotkut teorioivat, että nämä valtavat kivet ovat kulkeutuneet nykyisille sijaintipaikoilleen jäätikköjen päällä jääkauden aikana. ”Näitä siirtolohkareita esiintyy kuitenkin myös lämpimämmissä ilmanaloissa, joissa ei ole lainkaan merkkejä jääkaudesta, esimerkiksi Etelä-Kaliforniassa”, toteaa kirja Target: Earth (Kohteena maa). Jäätiköillä ei voida myöskään selittää sitä, että monet näistä siirtolohkareista sijaitsevat korkeammalla, toisinaan tuhatkin metriä korkeammalla kuin niiden ilmeinen alkuperäissijaintipaikka. ”Ja on vielä yksi siirtolohkareisiin liittyvä pulma, johon jäätikköteoria ei kykene antamaan tyydyttävää vastausta”, kuten Rehwinkel esittää:
”Se on kysymys siitä, miksi jollekin seudulle on kertynyt kiviä täysin vastakkaisilla suunnilla sijaitsevista lähteistä. Tämä ilmiö on havaittu useissa paikoissa maan päällä. Yksi niistä on Saksi, missä esiintyy samassa rykelmässä kiviä, joista jotkin ovat peräisin pohjoisesta Skandinaviasta, kun taas toiset ovat kulkeutuneet sinne jostakin etelästä. . . . Liikkuva jää ei voi kerätä siirtolohkareita vastakkaisista suunnista ja jättää niitä yhdessä samaan paikkaan.”
”Hukkui kaikki liha”
1. Mooseksen kirjan mukaan arkin ulkopuolella ”hukkui kaikki liha, joka maan päällä liikkui” maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen aikana. (1. Moos. 7:21) Onko olemassa laajamittaisia todisteita sellaisesta elävien luomusten tuhoutumisesta veteen?
On kiinnostavaa panna merkille, että Yhdysvalloista, Englannista, Ranskasta, Etelä-Espanjasta, Saksasta, Neuvostoliitosta ja muualta on maasta löytynyt valtavia halkeamia, jotka ovat olleet täynnä eläinten jäännöksiä. Niissä on sekaisin elefantin, sarvikuonon, virtahevon, poron, hevosen, villisian, karhun ja monien muiden eläinten luita. Eräästä sellaisesta Sisiliassa lähellä Palermoa sijaitsevasta onkalosta saatiin yli 20 tonnia luita kaupallisiin tarkoituksiin. Nämä halkeamat sijaitsevat usein huomattavan korkeilla, syrjäisillä kukkuloilla, minne eläinten voisi odottaa paenneen tulvavesiä, jotka ”paisuivat suuresti maan päällä”. (1. Moos. 7:18) Niin monenlaisten eläinten jäännösten sijaitsemisesta samassa luuonkalossa kirja Earth’s Most Challenging Mysteries (Maan haastavimmat salaisuudet) kysyy:
”Mikä sai kaniinit juoksemaan samaan luolaan kojoottien kanssa? Entä antiloopin ahman ja harmaakarhun kanssa? Sieltä löytyi mastodontin luita samoin kuin muutamia matelijoita. Koko luuröykkiön peitti suojaavasti alleen tulvan tuoma sora- ja kivikerros.”
Epätavallinen todistus eläinten laajamittaisesta tuhoutumisesta tulvassa ovat mammuttien jäännökset, joita löytyy kaikkialta Pohjois-Siperiasta aina Alaskaan asti. Satojatuhansia (joidenkin arvioiden mukaan jopa 5000000) tällaisia eläimiä hautautui ja pakastui nopeasti jäiseen mutaan. Toisinaan ne ovat säilyneet lähes täydellisinä ja niillä on ollut sulamattomia trooppisia kasveja mahassaan ja hampaittensa välissä. Suurtuhosta, joka voisi hävittää eläimet niin laajalta alueelta, kirja Earth’s Most Challenging Mysteries huomauttaa:
”Jokaisen dinosauruksen fossiiliin ja jokaisen mammutin fossiiliin liittyy aina eräs merkittävä piirre, ja se on se, että jokainen fossiili kaivetaan melkein poikkeuksetta esiin veden aikaansaamasta sedimenttikivilajista. Kaikki fossiilit kaivetaan esiin joko savikivestä, joka on kiveksi kovettunutta tulvaveden mutaa, tai tulvavesien hiekasta, joka on kovettunut hiekkakiveksi tai jäätynyt ikiroudaksi.”
Kirja Target: Earth mainitsee Pohjois-Amerikassa sijaitsevasta Yukonin alueesta: ”Luitten, puitten, turpeen ja muiden pirstaleitten sekoittuminen yhteen lähes 30 metrin paksuiseksi kerrokseksi osoittaa, että valtavan suuren tulvan on täytynyt kulkea maan yli, jauhaa eläinten ruumiita kivien ja puitten seassa ja levittää tuo kaikki Yukonin laaksoon.”
Entä mitä tulvavesille tapahtui niiden suoritettua tuhoamistyönsä? Kun merten altaitten pohja vajosi, vedet kerääntyivät niihin ja kuiva maa saattoi tulla jälleen esiin. (Vrt. Ps. 104:8.) Valtamerissä on nykyään enemmän kuin riittävästi vettä sen toteutumiseksi, mistä Raamattu kertoo: 71 prosenttia maapallon pinnasta on vettä, ja merten keskisyvyys on neljä kilometriä.
Ihmisten todistus koko maapallon käsittäneestä vedenpaisumuksesta
Maailmanlaajuinen vedenpaisumus jäisi varmasti syvästi niiden mieleen, jotka säilyivät siinä elossa. On täysin luonnollista, että he kertoivat tästä tapauksesta jälkeläisilleen. Koska juuri arkin rakentaneen ”Nooan poikien heimoista . . . haarautuivat kansat maan päälle vedenpaisumuksen jälkeen”, voisimme odottaa löytävämme viittauksia vedenpaisumukseen eri kansojen perimätiedoista. (1. Moos. 10:32) Onko olemassa sellaisia todisteita maailmanlaajuisesta tulvasta?
Kirjassaan Die Sintflut in Sage und Wissenschaft (Vedenpaisumus taruissa ja tieteessä) saksalainen tohtori Johannes Riem huomauttaa: ”Kaikista perimätiedoista yksikään ei ole niin yleinen, niin laajalle levinnyt maan päällä . . . kuin vedenpaisumustarina.” Maapallon kaikista osista on löydetty noin 150 erillistä vedenpaisumustarua, muun muassa muinaisesta Kreikasta, Roomasta, Intiasta, Australiasta ja Amerikan mantereelta. Vaikka nämä tarut eroavat yksityiskohdiltaan, peruspiirteissä ne ovat hämmästyttävän yksimielisiä. Esimerkiksi: 1) vedenpaisumuksen aiheutti moraalinen syy, nimittäin ihmisen pahuus; 2) ihmiskunta hävitettiin koko maapallolta; 3) yhtä miestä varoitettiin etukäteen, ja hän pelasti itsensä ja muutamia toisia arkissa tai laivassa. Teos Historical and Critical Commentary of the Old Testament: Genesis (Vanhan testamentin historiallinen ja kriittinen selitysteos: 1. Mooseksen kirja) sanoo:
”Kaikkien näiden kertomusten sopusointu on kieltämätön tae siitä, että perimätieto ei ole pelkkää keksintöä. Keksitty kertomus on yksittäinen, ei maailmanlaajuinen. Tuolla perimätiedolla on sen tähden historiallinen pohja; se on seurausta tapahtumasta, joka todella sattui ihmiskunnan lapsuudessa.”
Mitä vedenpaisumus merkitsee sinulle?
Todisteet maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta ovat tosiaan runsaat. Mitä tämä sitten merkitsee?
Ensinnäkin se paljastaa Luojan, Jehovan, vanhurskaaksi Jumalaksi, joka ei ”pidättynyt rankaisemasta muinaista maailmaa”, joka oli vajonnut pahuuden syvyyksiin. (2. Piet. 2:5; 1. Moos. 6:5–7, 11–13) Se painottaa sitä, miten uskollinen Jumala on täyttäessään sen, mitä hän lupaa tehdä, ja miten rakkaudellisen kiinnostunut hän on ihmiskunnasta antamalla sekä etukäteisvaroituksen että mahdollisuuden säästyä vedenpaisumuksen tuholta. (1. Piet. 3:20) Mutta ei siinä kaikki.
Jeesus Kristus sanoi: ”Sillä niin kuin Nooan päivät olivat, niin on Ihmisen Pojan läsnäolo oleva. Sillä niin kuin ihmiset olivat noina päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, miehet menivät naimisiin ja naisia naitettiin aina siihen päivään saakka, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä panneet merkille, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois, niin on Ihmisen Pojan läsnäolo oleva.” – Matt. 24:37–39.
Raamatun ajanlasku ja lukuisten ennustusten täyttyminen osoittavat, että Jeesuksen Kristuksen, ”Ihmisen Pojan”, näkymätön ”läsnäolo” Valtakunnan vallassa alkoi vuonna 1914. Nykyinen sukupolvi tulee sen tähden kohtaamaan kaikkialle maapallolle ulottuvan ”suuren ahdistuksen”, joka hävittää pois nykyisen väkivaltaisen ja moraalisesti turmeltuneen asiainjärjestelmän ja joka jättää varjoon jopa Nooan päivien maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen. (Matt. 24:3–34) Tuletko sinä olemaan siinä ”suuressa joukossa”, joka säilyy elossa tuossa ahdistuksessa? – Ilm. 7:9, 14.
Se riippuu siitä, toimitko tuon etukäteisvaroituksen mukaan, kuten Nooa ja hänen perheensä toimivat. Varaatko aikaa Raamatun tutkimiseen saadaksesi selville, mikä Jumalan tahto ihmisten suhteen on nykyään? Sellainen menettely voi merkitä säilymistä elossa tuossa ”suuressa ahdistuksessa” paratiisilliseen uuteen järjestykseen. – Ilm. 21:4, 5.