Miten voi kestää omaisten kuoleman
KUOLEMA iskee äkisti. Joku, jota olet suuresti rakastanut vuosikausia, on ehkä äskettäin kuollut. Menetyksen aiheuttama järkytys saattaa tuntua suuremmalta kuin jaksat kantaa. Suru voi ottaa sinut valtaansa ja aiheuttaa unettomuutta, yksinäisyyttä ja murehtimista. Kyyneleet tuntuvat virtaavan loputtomina silmistäsi. Tuntemasi menetyksen tuska saattaa olla elämäsi ankarin tunneperäinen kokemus. Miten voit kestää sen? Minkä puoleen voit kääntyä saadaksesi rohkaisua ja apua? Miten voit selvitä tämän mitä koettelevimman tilanteen yli?
Älä ajattele itkuun puhkeamisen olevan heikkouden merkki. Kyynelten virtaaminen tuottaa tunneperäistä helpotusta. Raamattu kertoo, että Aabraham itki, ja hän oli suuri uskon mies. Kun hänen rakas vaimonsa Saara kuoli, ”Aabraham meni murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä”. (1. Moos. 23:2) Hänen pojanpoikansa Jaakob murehti poikansa Joosefin menettämistä. (1. Moos. 37:35) Jeesus Kristuskin puhkesi kyyneliin. (Joh. 11:32–35) Itku on normaali sydänsurun purkautumiskeino. Mutta luonnollisestikaan sen ei pitäisi sallia jatkua hillittömänä loputtomasti.
Surevien ihmisten tarvitsee välttää kiusausta istua synkissä mietteissä menetyksensä tähden. Synkät mietteet eivät korjaa tai paranna asiaa. Myöskään itsesääli ei tuota mitään hyvää vaan ruokkii masennuksen tunteita. Miten paljon parempi olisikaan osallistua johonkin tuottavaan ruumiilliseen tai henkiseen toimintaan. Mielen huomiota vaativa toiminta ja ahkera työskentely jännittyneisyyden lieventämiseksi suo jonkin verran helpotusta.
Monet ihmiset estävät tunneperäistä haavaansa parantumasta yrittämällä elää muistojen maailmassa. Jotkut toimivat siten säilyttämällä kodin vuosikausia samanlaisena kuin se oli heidän omaisensa eläessä ja kieltäytymällä tekemästä mitään normaaliin elämänkulkuun kuuluvia muutoksia. Se on turha yritys menneisyydessä elämiseksi. Se ainoastaan pitkittää surua. Miten paljon parempi sellaisten ihmisten olisikaan tajuta, että he voisivat olla paljon onnellisempia, jos he nauttisivat nykyhetkestä ja eläisivät tulevaisuutta varten. Jatkamalla elämää niin normaalisti kuin mahdollista voi kestää omaisen menetyksen ja välttää murheeseen vajoamisen. Luonnollista tervehtymistä autetaan, kun sureva palaa entisiin toimiinsa ja vastuisiinsa.
Ehkä omaisen kuoleman aiheuttaman murheen kestämisen suurin este on se, että jälkeenjäänyt on taipuvainen mietiskelemään menetystään. Kun hän ajattelee, miten yksinäinen hän nyt on ja mitä kaikkea sellaista hänen on nyt tehtävä, minkä hänen omaisensa ennen teki, hänen on vaikeampi kestää murhettaan. Sen sijaan suuntaamalla ajatuksensa pois itsestään siihen, mitä hän voi tehdä toisille, hän havaitsee, että tuo tunneperäinen haava voi parantua ja hänen elämässään oleva aukko voi vähitellen täyttyä. On paljon sellaista, millä ihminen voi tehdä elämänsä arvokkaaksi, jos hän ajattelee toisia ja ilmaisee heitä kohtaan rakkautta, jota hän toivoisi heidän ilmaisevan häntä kohtaan.
Paras lääke
Epäilemättä paras rohkaisu, mitä omaisensa menettäneille voidaan antaa, tulee Jumalan sanasta. Raamattu antaa tyydyttävimmät vastaukset kysymykseen: ”Miksi ihmiset kuolevat, ja mitä toivoa kuolleilla on?” Tällä tavalla Raamatun totuus lievittää surua ja murhetta. Se antaa toivoa, ja toivo estää surijaa menettämästä itsensä hallintaa. Sellainen raamatullinen tieto poistaa epävarmuuden, jota hän voi tuntea, jos hän ei tiedä, miten hänen omaiselleen on käynyt. Raamatun sivuilla Luoja antaa valistusta sen suhteen, mitä toivoa kuolleilla on saada elää jälleen. – Apt. 24:15; Joh. 5:28, 29.
Ylösnousemuksen suurenmoisen toivon tähden kristitty ei joudu kyynelten ja surun lannistamaksi. Hänen surunsa ei ole yhtä suuri tai yhtä syvä kuin niillä, joilla ei ole tietoa Raamatun antamasta toivosta. Pane merkille, mitä apostoli Paavali sanoo tästä: ”Veljet, emme tahdo teidän olevan tietämättömiä niistä, jotka nukkuvat kuolemassa, jottette surisi niin kuin muut, joilla ei ole toivoa. Sillä jos uskomme, että Jeesus kuoli ja nousi jälleen, niin samoin Jumala on tuova myös Jeesuksen välityksellä kuolemaan nukahtaneet hänen ohellaan. Sillä tämän sanomme teille Jehovan sanan perusteella, . . . Lohduttakaa siis jatkuvasti toisianne näillä sanoilla.” – 1. Tess. 4:13–15, 18.
Ne, jotka murehtivat omaisensa kuolemaa, voivat saada voimaa Jumalalta kääntymällä hänen puoleensa rukouksessa. Jumala voi antaa heille tarvittavaa parantavaa lohdutusta. Lähestymällä Jumalaa ja samalla pyrkimällä oppimaan ja tekemään hänen tahtonsa ihminen voi vapautua sydänsurustaan. – Ps. 86:6, 7.
Monet ovat kuulleet Jehovan todistajien ilmaisesta raamatunkotitutkistelutoiminnasta ja ovat pyytäneet tätä apua murheen aikana. Eräs sellainen henkilö kirjoittaa: ”Koska kuolema on äskettäin riistänyt omaiseni, olen kiinnostunut tietämään, onko olemassa mitään muuta kuin nykyinen elämä.” On tarpeetonta sanoakaan, että Jehovan todistajat pitävät etuna auttaa kaikkia sellaisia ymmärtämään Raamatusta kuoleman syyn, kuolleitten tilan ja kuolleitten toivon elää ylösnousemuksen välityksellä maailmanlaajuisessa paratiisissa.
Niinpä vaikka jonkun omaisesi kuolema on saattanut olla elämäsi järkyttävin tunnekokemus, sinä voit kestää sen. Ahkeroi jossakin terveellisessä ruumiillisessa toiminnassa. Lähesty Jumalaa rukouksessa. Tutki hänen Sanaansa Raamattua saadaksesi selville syyn, miksi ihmiset kuolevat, ja mikä on kuolleitten toivo. Kun sinulla on ahdinkoa ja murhetta, niin muista, että Jehovan todistajat mielellään auttavat sinua. Mikset ottaisi vastaan heidän vilpitöntä avuntarjoustaan seuraavan kerran, kun he tulevat ovellesi, tai, sen sijaan että odottaisit heitä tulemaan luoksesi, mikset kävisi heidän luonaan heidän valtakunnansalissaan? Olet mitä tervetullein.