Missä ovat ongelmien juuret?

KUN tarkkailet nykyisiä tapahtumia, niin mistä ajattelet ihmiskunnan ongelmien johtuvan?

Olet todennäköisesti pannut merkille, että monet ongelmat aiheutuvat olosuhteista, joiden vankeja me todellisuudessa olemme. Vaikka ihmiset haluaisivatkin tehdä muutoksia, he eivät kykene siihen. Heidän täytyy työskennellä vallitsevan järjestelmän rajoissa.

Ottakaamme esimerkiksi maanviljelijä niin kutsutuista kehittyneistä maista. Menestyäkseen hänen mielestään täytyy käyttää nykyaikaisia menetelmiä. Se vaatii paljon rahaa nykyään. Ellei maanviljelijä saa huomattavaa voittoa, hän ei kykene kustantamaan koneita, polttoainetta ja lannoitteita. Niinpä jos hänen kasvattamansa tuotteen kysyntä laskee tai jos hän kokee muiden pulmien aiheuttamia vakavia menetyksiä, hän ei ehkä pysty kustantamaan tarvitsemiaan välineitä maanviljelyn jatkamiseksi. Hän saattaa menettää kaiken, jos hän toimii lainavaroin.

Entä miten paljon maanviljelijä voi henkilökohtaisesti auttaa miljoonia nälkää näkeviä nykyajan yhteiskunnassa? Maassa, jossa hän asuu, saattaa olla tonneittain lihaa kylmävarastossa. Hänen sioilleen ja naudoilleen ei ehkä löydy ostajia. Maanviljelijä toivoisi kovasti, että nälkäiset ihmiset hyötyisivät siitä, mitä hänellä on. Mutta jatkaakseen maanviljelystä hänen täytyy saada maksu eläimistään. Onko hänellä varaa lahjoittaa niitä pois?

Hänen ei ole yksinkertaista lähettää karjansa lihaa kenellekään maapallon nälkäisistä. Lihan käsittelijöille, jalostajille ja kuljettajille täytyy maksaa: heidänkin täytyy saada elantonsa. Ja vaikka liha, jolla ei ole menekkiä kotimaassa, lahjoitettaisiin ja kuljetettaisiin ilmaiseksi nälkää näkeville alueille jaettavaksi tarpeessa oleville, sekään ei ehkä ratkaisisi heidän pulmiaan. Miksi ei? Lihan syöminen tai joidenkin nimenomaisten eläinten lihan syöminen voisi olla heidän uskonnollisten käsitystensä vastaista.

Teollisuuttakin kahlitsee järjestelmä, joka on riippuvainen suurista voitoista. Koneet, polttoaineet, palkat, raaka-aineet ja kunnossapito vaativat paljon rahaa. Säilyttääkseen kilpailukykynsä maailman markkinoilla tehtaitten täytyy pitää hintansa mahdollisimman alhaisina. Joissakin tapauksissa niillä ei ole varaa käyttää suuria summia sellaiseen, mikä ei tuota voittoa – esimerkiksi saasteen ehkäisyyn. Jotkin suuret yhtiöt mieluummin sulkisivat joitakin tehtaitaan kuin käyttäisivät miljoonia markkoja niiden saattamiseksi sopusointuun ympäristönsuojelusäädösten kanssa.

Teollisuusalueilla asuvat haluaisivat nähdä melun, savun ja pölyn loppuvan. Mutta liikemiehet kysyvät: ’Mitä tapahtuisi, jos tehtaat suljettaisiin? Vaikka saastuminen saataisiin kuriin, työttömyysongelmat tuhoaisivat yhdyskunnan talouden.’ Niinpä vaikka vaarat tiedetään, laajamittaisen saastumisen sallitaan jatkua.

Voitaisiin mainita monia muitakin esimerkkejä. Ne kaikki viittaavat kuitenkin yhteen johtopäätökseen: me koemme nykyään niiden virheitten yhteisvaikutuksia, joita yksilöt, järjestöt ja kansat ovat tehneet vuosisatojen aikana. Nykyisen järjestelmän tuottamat ongelmat ovat maailmanlaajuisia ja uhkaavat koko olemassaoloamme. Tohtori George Wald totesi atomi- ja vetypommeja vastaan järjestetyssä 20. maailmankonferenssissa 2. elokuuta 1974: ”Ihmiselämä on nyt enemmän uhattuna kuin koskaan aikaisemmin, ei yhdeltä vaan monelta suunnalta; kukin uhka itsessään kykenee tuhoamaan meidät, mutta ne ovat kaikki riippuvaisia toisistaan ja ne kaikki yhdessä kohtaavat meitä.”

Tarvitaan ilmeisesti täydellistä muutosta nykyisessä järjestelmässä. Sellainen muutos vaatisi kuitenkin suunnattomia uhrauksia. Kenelle voitaisiin antaa valta päättää, mitä pitäisi uhrata ihmiskunnan hyväksi? Kenellä olisi viisautta hoitaa asiat tavalla, joka soisi jokaiselle mahdollisuuden tyydyttää elämän perustarpeet? Kun ajattelemme heimo-, kansallisuus- ja rotueroja, mitä takeita kenelläkään meistä voisi olla siitä, että päätöksentekijät eivät yrittäisi saada hyötyä itselleen, sukulaisilleen, ystävilleen, heimolleen, kansalleen tai rodulleen?

Vaikka voitaisiinkin olla varmoja kaikkien ihmisten oikeudenmukaisesta kohtelusta, miten monet ihmiset haluaisivat vapaaehtoisesti pienentää voittojaan tai palkkaansa, muuttaa ruokavaliotaan ja luopua joistakin ylellisyyksistä, niin että maailman toisessa osassa asuvat ihmiset voisivat välttyä nälkäkuolemalta? Miten monet todella tyytyisivät vähempään ja iloitsisivat lähimmäistensä palvelemisesta tällä tavalla? Entä ne, jotka saisivat hyötyä toisten uhrauksista? Arvostaisivatko he niitä? Miten monesti sellaiset ihmiset saattaisivat ahneesti yrittää saada enemmän kuin oman osuutensa toisten kustannuksella?

Nykyään vallalla oleva järjestelmä ei alkanut itsestään. Ihmiset liittyvät siihen. Eivätkö ongelmat osoita, että perusvika on ihmiskunnassa?

Perussyy: ihmisen epätäydellisyys

Vaikka ihmiset sydämessään haluaisivatkin toimia toisin, he toistuvasti tekevät ja sanovat sellaista, mikä loukkaa heidän lähimmäistään. He epäonnistuvat toistuvasti siinä, että olisivat sellaisia ihmisiä kuin he haluaisivat olla. He ikään kuin ”osuvat harhaan”. Muinaiset heprealaiset ja kreikkalaiset käyttivät sellaisista epäonnistumisista sanaa, joka merkitsee kirjaimellisesti juuri sitä: ”harhaan osumista”. Monissa nykyisissä kielissä sellaista ”harhaan osumista” sanotaan ”synniksi”.

Kukaan ihminen ei ole virheetön. Me kaikki olemme perineet heikkouksia ja epätäydellisyyksiä. Mutta mistä se johtuu? Vuosien tutkimuksista huolimatta tiedemiehet eivät voi selittää sitä. Vanhenemistapahtumassakin ilmenevän fyysisen heikentymisen syy on heille salaisuus. Vuoden 1974 The Encyclopædia Britannica -tietosanakirja sanoo: ”Vanhenemisen pohjimmaiset biologiset syyt ovat yhä tuntemattomia.”

On kuitenkin olemassa yksi vanha lähde, joka paljastaa ihmisen sekä moraalisen että ruumiillisen epätäydellisyyden alkuperän. Miljoonat ajattelevat miehet ja naiset ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että tämä lähde, Raamattu, antaa tyydyttävän selityksen. Me luemme: ”Niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” – Room. 5:12.

Niin, ihmiskunnan esi-isä Aadam ”osui harhaan”, kun on kysymys Jumalan täydellisestä tottelemisesta jatkuvasti. Koska hän menetti täydellisyyden, hän saattoi siittää ainoastaan epätäydellisiä jälkeläisiä. Eräs muinaisten aikojen tarkkanäköinen mies sanoikin: ”Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.” – Job 14:4.

Peritty epätäydellisyys ei kuitenkaan selitä täysin kaikkia ihmiskuntaa kohdanneita ongelmia. Eivätkö epätäydellisetkin miehet ja naiset kykene ilmaisemaan syvää kiinnostusta toisten hyvinvointia kohtaan? Eivätkö monet ole olleet halukkaita uhraamaan henkensä yrittäessään auttaa lähimmäisiään? Emmekö yhä uudelleen kuule ihmisille ja kansoille esitettävän huolestuneita vetoomuksia sellaisen menettelyn lopettamiseksi, joka saattaa johtaa kaikkien tuhoon? Kuitenkin vaikuttaa siltä, että maailma kulkee jatkuvasti järjettömään suuntaan. Mistä se johtuu?

Näkymättömien, voimakkaitten henkien vaikutus

Voisiko olla niin, että ihmiskunnan ulkopuolella on voimia, joilla on suuri vaikutus maailmaan? Juuri siltä monista tuntuu. Arnold Weber huomautti natsien vallassaolovuosien kauhuista, että oli kuin ”jotkin voimat olisivat versoneet maasta . . . kollektiivinen yli-inhimillinen voima”. New York Times Magazine -lehdessä (4.2.1973) ilmestyneessä kirjoituksessaan Andrew M. Greeley totesi, että nykyajan maailmassa suoritetut epäinhimillisyydet ovat suhteettomia verrattuina ihmisten pahoihin taipumuksiin:

”Pahuuden suuruus ei ole oikeassa suhteessa asiaan sekaantuneitten ihmisten ilkeyteen. Monet surmatyön tekijät ovat suhteellisen hyväntahtoisia ihmisiä, jotka eivät tarkoita pahaa vaan hyvää. . . . Pahuus tulee erehdyksistä, virhelaskelmista, puutteellisuuksista ja tietämättömyydestä paljon useammin kuin ilkeämielisyydestä.”

Mutta kuka on vastuussa epätäydellisten ihmisten yllyttämisestä väkivallantekoihin, jotka näyttävät paljon pahemmilta kuin heidän taipumuksensa pahuuteen? Ihmiset saattavat vaistota, että on olemassa jokin yli-inhimillinen voima, mutta he eivät kykene tunnistamaan sitä. Raamattu kuitenkin tunnistaa tämän voiman, ja sen lisäksi se osoittaa, milloin ja miten se alkoi vaikuttaa ihmisten asioihin.

Raamatun mukaan ennen maan muodostamista oli olemassa älyllisiä henkiluomuksia. (Job 38:6, 7) Yksi näistä asettui Jumalaa vastaan ja yritti saada valvontaansa ensimmäiset ihmiset ja siten koko ihmiskunnan. Päämääränsä saavuttaakseen hän ilkeämielisesti panetteli Jumalaa. (1. Moos. 3:1–6) Sen tähden Raamattu myöhemmin kutsuu häntä Saatanaksi eli ”Vastustajaksi” ja Panettelijaksi. Tämä petturi ei yllyttänyt ainoastaan ensimmäisiä ihmisiä vaan myös toisia henkiluomuksia kapinoimaan Jumalaa vastaan. (1. Piet. 3:19, 20; Juud. 6) Näitä tottelemattomia henkiluomuksia alettiin kutsua ”demoneiksi”. – Jaak. 2:19.

Raamatusta saamme tietää, että Saatana ja hänen demoninsa ovat sen pahan ”hengen” eli vallitsevan asenteen lähde, joka kyllästää Jumalan lakiin nähden välinpitämättömän ihmiskunnan maailman. (Ef. 2:2; 1. Joh. 5:19) Sitä, miten voimakas sellainen paha henki saattaa olla, voitaisiin valaista roskajoukolla. Yksilöinä ne, jotka muodostavat roskajoukon, eivät ehkä kaikki ole raakoja, ilkeämielisiä ihmisiä. He saattavat olla mielestään rauhallisia ja saattavat ulkonaisesti vaikuttaa sellaisilta. Mutta kun ”roskajoukon henki” tarttuu heihin, nämä muutoin lainkuuliaiset kansalaiset toimivat kuin mielipuolet, tuhoavat omaisuutta ja hyökkäävät lähimmäistensä kimppuun ja tappavat heitä. Monet saattavat myöhemmin tuntee syvää häpeää ja heidän on ehkä vaikea uskoa tehneensä sellaista.

Kun ajatellaan ihmisen hirvittäviä epäinhimillisiä tekoja toista ihmistä kohtaan, eikö ole järkevää hyväksyä se Raamatun selitys, että pahat henkiluomukset käyttävät hyväkseen niiden epätäydellisten ihmisten syntisiä taipumuksia, jotka jättävät Jumalan lain huomioon ottamatta? Mitä muita syitä voisi olla menneisyydessä ja tällä 20. vuosisadalla suoritettuihin kauhutekoihin?

Oikea suhde Jumalaan puuttuu

Ihmisten epätäydellisyys ja Saatanan ja hänen demoneittensa vaikutus ovat olemassa siksi, että ihminen menetti oikean suhteen Luojaansa, Jumalaan. Sen todistaa tämä seikka: kun Raamatussa olevat Jumalan lait jätetään huomioon ottamatta, pulmat kasvavat. Raamattu esimerkiksi kieltää sukupuolisen moraalittomuuden. (1. Kor. 6:9, 10) Mitä tapahtuu, kun tämä käsky jätetään huomioon ottamatta? Sukupuolitaudit leviävät ja ei-toivottujen raskauksien, särkyneitten kotien sekä asumus- ja avioerojen määrä kasvaa.

Ilman Jumalan ohjausta ihmiset ovat yleensä kompuroineet pimeässä. Niitäkin jotka yrittävät tehdä Jumalan tahdon, rajoittavat heidän oma epätäydellisyytensä ja vallitseva järjestelmä.

Me ihmiset tarvitsemme todellisuudessa järjestelyä, jonka avulla voimme päästä täydelliseen ykseyteen Luojamme kanssa. Meidät tarvitsee vapauttaa perityistä heikkouksista ja epätäydellisyyksistä samoin kuin niiden tuskallisista seurauksista: sairaudesta, vanhuudesta ja kuolemasta. Kukaan ihminen, järjestö tai kansa ei voi tarjota tätä tarvittavaa vapautusta. Merkitseekö tämä sitä, että tilanteemme on toivoton? Vai voimmeko vapautua kaikista vakavista ongelmistamme?

[Kuva s. 4]

Maanviljelijä saattaa haluta auttaa nälkäisiä, mutta hänellä ei ole varaa lahjoittaa pois satoaan

[Kuva s. 5]

Saaste on paha asia. Nykyinen talousjärjestelmä ei kuitenkaan tarjoa helppoja ratkaisuja

[Kuva s. 6]

Näyttää siltä, että ihmiset aina osuvat harhaan sen suhteen, millaisia ihmisiä he haluaisivat olla. Mistä se johtuu?

[Kuva s. 7]

Roskajoukon henki saa ihmiset toimimaan järjettömästi. Mikä henki on vastuussa tämän vuosisadan epäinhimillisistä teoista?