Onnellisia muutoksia Quebecissä
LÄMPIMÄT, aurinkoiset päivät olivat täynnä kanadanranskalaista innostusta, kun Jehovan todistajat kokoontuivat joukoittain Quebecin provinssissa ”Jumalan tarkoituksen” kristillisiin konventteihinsa elokuussa 1974. Montrealin konventissa oli läsnä 5785 henkeä, kun taas Quebecin kaupunkiin kokoontui 2505. Ranskalainen innostus ja joie de vivre (elämänilo) antoi höystettä siellä esitettyihin kiinnostaviin raamatullisiin näytelmiin.
Quebecin provinssissa pidetyt konventit olivat merkittäviä myös sen laajan ja myötätuntoisen kiinnostuksen tähden, jota ranskankielinen sanomalehdistö ja muut uutisvälineet ilmaisivat niitä kohtaan. Nämä näyttivät olevan ihastuksissaan Jehovan todistajien innokkuudesta ja edistyksestä, joka on hätkähdyttävä vastakohta Quebecin elämän jokaista piirrettä niin kauan hallinneen roomalaiskatolisen kirkon rappiolle.
Sekä Montrealin että Quebecin kaupungeissa Jehovan todistajain konventit pidettiin kunnan omistamalla kentällä. Molempien kaupunkien poliisi ja muut viranomaiset olivat erinomaisessa yhteistoiminnassa.
Mutta onko se jotenkin erikoista? Eikö ole normaalia, että nämä kristilliset konventit pidetään rauhassa ja viranomaiset ovat yhteistoiminnassa? Pitäisikö Montrealissa ja Quebecin kaupungissa tilanteen olla erilainen?
Hämmästyttävä muutos
Niistä, jotka tuntevat taustan, nämä rauhaisat konventit ja viranomaisten hyvä yhteistoiminta tuntuvat lähes uskomattomalta muutokselta. Quebecin olosuhteet ovat siinä määrin muuttuneet kuluneitten 30 vuoden aikana, että se vaikuttaa vallankumoukselta, joka tapahtui ilman väkivaltaa aatteiden ja uskon ollessa aseina pyssyjen sijasta!
1940- ja 1950-luvulla Jehovan todistajat olivat todellisuudessa lainsuojattomia Quebecissä. Pidätyksiä ja syytteeseenpanoja tapahtui sadoittain – yhteensä 1775 syytettä nostettiin – kysymyksessä oli suurin oikeudenkäyntisarja, joka on käyty mistään kiistakysymyksestä Brittiläisen imperiumin historiassa! Se oli hirmuvallan aikaa. Roskajoukkojen toiminta, selkäsaunat, väkivalta, syrjintä, työpaikkojen menetys – virallista ja yksityistä ahdistelua kaikissa muodoissaan kohdistettiin vähemmistöön.
Se oli tahallinen yritys tuhota rauhaisat, kristityt Jehovan todistajat, jotka uskalsivat saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista ja avata Raamatun katolisen Quebecin asukkaille. Tämä vaino meni niin pitkälle, että tunnettu quebeciläinen kirjailija Leslie Roberts sanoi tästä aikakaudesta: ”Monille Quebecin ulkopuolisille tuosta provinssista oli tullut uskonnollisen vainon tyyssija, joka oli muistutus inkvisition päivistä.”
Mutta miten sellaista voisi tapahtua? Eikö Kanada ole vapaa maa, jossa on demokraattinen perustuslaki? Elämmehän me sentään 20. vuosisataa.
Kahdeksannentoista vuosisadan katolilaisuuden pesäke
Ennen vuotta 1960 kahdeskymmenes vuosisata oli saapunut Quebeciin ainoastaan rajallisessa merkityksessä. Tuo maakunta oli yli kolmesataa vuotta ollut Rooman kirkon lähes täydellisessä valvonnassa.
Quebec oli alun perin vuonna 1608 siirtokunta nimeltä Uusi Ranska ja kuului Ranskan siirtomaavaltaan. Pariisista tulleet ranskalaiset vallanpitäjät eivät olleet kovin kiinnostuneita Kanadasta, maasta, jota Voltaire oli sanonut ”muutamaksi hehtaariksi lunta”. Ensimmäinen kuvernööri Samuel de Champlain ”halusi uuteen maailmaansa ainoastaan roomalaiskatolilaisia. Ne, jotka tulivat hänen kanssaan . . . laajensivat päättäväisesti kirkon valtaa . . . ja niin kirkosta tuli valtio. Tilanne pysyi sellaisena melkein viime aikoihin asti”, sanottiin Canada 70 -nimisessä Quebecin ongelmia käsittelevässä yhteiskunnallisessa tutkimuksessa.
Roomalaiskatolisen kirkon valta oli huomattava Quebecin elämässä tuon eurooppalaisen siirtokunnan perustamisesta alkaen. Kahdeksannentoista vuosisadan ranskalainen sortojärjestelmä, kirkon ja valtion yhtymä, joka ajoi Ranskan kansan vuoden 1789 vallankumoukseen, saatettiin voimaan Quebecissä. Ranska vapautui näistä keskiaikaisista menettelyistä vuoden 1789 vallankumouksessa. Quebec ei vapautunut niistä, koska se ei enää kuulunut Ranskan imperiumiin; ennen Ranskan vallankumousta Englanti oli valloittanut Kanadan vuonna 1759 ja siirtänyt provinssin Britannian kruunun alaisuuteen.
Englannin hallitus, joka aavisti Yhdysvaltain tulevan vallankumouksen, joka tapahtui vuonna 1776, halusi rauhallista Quebeciä. Sen tähden Englanti hieroi kauppaa katolisen kirkon kanssa, ja seuraus oli: ’Te kannatatte Englantia; me annamme teidän valvoa Quebeciä.’
Canada 70 -tutkimus selostaa: ”Monien historioitsijoitten ja kirjoittajien mukaan valloitusta seurasi epäpyhä liitto roomalaiskatolisen kirkon ja brittiläisten vallanpitäjien välillä. . . . Ennen pääministeriksi tuloaan Pierre Elliott Trudeau kirjoitti: ’Uskonnonvapaus vaihdettiin uskollisuuteen’.”
Englannin hallitus antoi Quebecin todellisuudessa katolisen kirkon valvontaan ja ”kirkosta tuli valtio”.
Kirkon vallankäyttö
Mitä katolinen kirkko teki suunnattomalla vallallaan? Canada 70 -tutkimus selittää: ”On tuskin tarvetta todistaa roomalaiskatolisen kirkon valvontaa – poliittista ja hengellistä – joka kohdistui Quebecin kanadanranskalaiseen väestöön tämän vuosisadan ensimmäisen puoliskon aikana. Kirkon valvonta oli todellisuudessa ehdoton. . . . Päättäväisen papistonsa välityksellä kirkko ulotti valtansa hallituksen virkoihin, opetuslaitokseen, liike-elämän pankkiholveihin ja ihmisten koteihin. . . .
”Koko yhdeksännentoista vuosisadan ajan kirkko taisteli päättäväistä taisteluaan kaikilla rintamilla kaikkia vapaamielisiä tai papistoa vastustavia käsityksiä vastaan, jotka olisivat saattaneet löytää tiensä Quebeciin.”
Näiden historiansa erikoispiirteitten tähden Quebec ei kokenut Ranskan vallankumouksen, Yhdysvaltain vallankumouksen eikä teollisen vallankumouksen vaikutuksia. Provinssi tuli 20. vuosisadan puoliväliin 18. vuosisadan maatalousyhteisönä, jonka kieli erotti Pohjois-Amerikan valtaväylästä.
Quebecin takapajuinen kirkkohallinto osoittautui suotuisaksi maaperäksi häikäilemättömien miesten harjoittamalle riistolle.
[Kartta s. 8]
(Ks. painettu julkaisu)
NEW FOUNDLAND
ONTARIO
QUEBEC
MONTREAL
NEW BRUNSWICK
YHDYSVALLAT