Paheneva öljykriisi

JOKAISEN teollisuusmaan ”elämänneste” on ÖLJY eli maaöljy. Ilman sitä monet kodit olisivat vailla lämpöä talvella. Henkilöautot, kuorma-autot, traktorit ja lentokoneet eivät saisi polttoainetta.

Valtava määrä sähkölaitteita ei toimisi ilman öljyä. Valot, sähköuunit, pesukoneet, ilmastointilaitteet, televisiot ja monet muut laitteet sammuisivat ja lakkaisivat toimimasta. Miksi? Koska suuri osa maailman nykyään käyttämästä sähköstä valmistetaan generaattoreilla, joiden polttoaineena on öljy.

Useimmat koneet ovat riippuvaisia maaöljystä valmistetuista voiteluaineista. Öljyn puute vaikuttaisi myös hyvin monenlaisten valmisteiden tuotantoon. Näihin valmisteisiin kuuluu maaleja, muoveja, tekokuituja ja tekokumeja, lannoitteita ym. Niiden tuottamiseksi tarvitaan öljyä.

Jos öljyä ei olisi enää saatavissa, teollistuneitten maiden talouselämä pysähtyisi tosiaan muutamassa kuukaudessa! Myös öljyn niukkuus olisi erittäin tuhoisaa, kuten voidaan todeta tilanteesta, joka on syntynyt sen jälkeen kun arabimaat vähensivät muille maille myymänsä öljyn määrää.

Mitkä teollisuusmaat ovat kärsineet siitä eniten? Eräs yhdysvaltalainen virkamies mainitsee: ”Ennen näkemättömän mittava energiakriisi pitää nykyään otteessaan koko maailmaa. Se koettelee ankarimmin kehittyneitä teollisuusmaita, jotka ovat ensisijaisesti riippuvaisia lähi-idän öljystä, ja tällaisia maita ovat Yhdysvallat, Japani ja Länsi-Euroopan maat.”

Mutta mistä kriisi johtuu? Onko öljy loppumassa maailmasta muutenkin kuin arabien öljyntuotannon supistamisen tähden? Olisiko öljypula kehittynyt joka tapauksessa? Miksi kriisi on kohdannut nimenomaan länsimaita ja Japania eikä kommunistimaita?

Onko öljy loppumassa?

Ovatko ensinnäkin maailman öljyvarat loppumassa? Eivät, öljystä ei todellisuudessa ole pulaa tällä kiertotähdellä, vaikka tällä hetkellä podetaankin öljypulaa. On kyllä totta, että jos kulutus jatkuu nykyisellään, öljy saattaa jonakin päivänä loppua. Mutta tilanne ei ole nyt sellainen, sillä tunnetut öljyvarat riittävät teollistuneille maille erinomaisesti vielä sangen monta vuotta.

Öljykriisi on kuitenkin todellisuutta. Yksi siihen vaikuttava tekijä on se, missä määrin öljyä on saatavissa. Joillakin seuduilla kulutus kasvaa nopeammin kuin uutta öljyä voidaan pumputa maasta ja jalostaa eri tuotteiksi. Jokainen kansa, joka käyttää enemmän öljyä kuin se tuottaa sitä, on ongelman edessä. Ja maailma käyttää sitä niin nopeasti, että toisinaan sillä on vaikeuksia saada sitä riittävästi eri lähteistä. Time-lehti sanoo: ”Maailman öljynkulutus kasvaa 8 prosenttia vuodessa, ja USA:n kulutus, joka on nykyään lähes 40 prosenttia maailman kulutuksesta, kasvaa 8,7 prosenttia.”

Tämä johtaa perustavampaa laatua olevaan pulmaan: suurimmilla öljynkuluttajilla ei useinkaan ole rajojensa sisäpuolella suuria öljyvaroja, jotka ne voisivat ottaa käyttöön. Länsi-Euroopan valtioilla on tuskin yhtään omia öljyvaroja. Japanilla on niitä hyvin vähän. Ja Yhdysvalloilla on paljon vähemmän kuin se tarvitsee, sillä sen öljykentät alkavat ehtyä monta vuotta jatkuneen liiallisen kulutuksen tähden.

Maan alla on siis useiksi vuosikymmeniksi riittävästi öljyä suurkäyttäjille, kuten Länsi-Euroopalle, Japanille ja Yhdysvalloille. Mutta koska ne käyttävät sitä niin runsaasti ja koska niiden tarvitsemia suuria varastoja ei löydy niiden rajojen sisäpuolelta, niiden pulmana on yrittää saada öljyä sieltä, missä sitä on. Se ei ole niinkään helposti ratkaistava pulma.

Onko muita energianlähteitä?

Eikö ole kuitenkin olemassa muita energianlähteitä, joita teollistuneet länsimaat ja Japani voisivat käyttää öljyn sijasta? Miten on atomienergian, maakaasun, kivihiilen, vesivoiman tai jopa aurinkoenergian laita?

Tällaisia muita energianlähteitä on käytetty, tai niitä kehitetään paraikaa. Mutta yksikään niistä ei voi täyttää energiantuotannon vajausta ainakaan seuraavien 10–15 vuoden aikana. Energian kysyntä kasvaa niin nopeasti, että näistä muista lähteistä ei yksinkertaisesti voida saada riittävästi energiaa tällä hetkellä. Ne voivat ainoastaan täydentää öljyn käyttöä, eivät korvata sitä.

Esimerkiksi atomienergiaa on tervehditty tulevaisuuden huomattavaksi energianlähteeksi. Mutta se ei ole huomattava energianlähde nykyään, eivätkä tiedemiehet odotakaan sen olevan ainakaan vuosikymmeneen tai kahteen. Lisäksi atomienergiaa käytetään pääasiassa generaattoreissa sähkön valmistamiseksi. Mutta onko siitä autojen, traktorien ja lentokoneitten käyttövoimaksi? Ei lähitulevaisuudessa. Niinpä vaikka atomienergian avulla voidaan kehittää sähköä ja kehitetäänkin nykyään suhteellisen pienessä mitassa, se ei ratkaise nykyistä energiapulmaa, joka tulee lisäksi pahenemaan muutamina seuraavina vuosina. Lisäksi säteilysaasteongelma saattaa estää sen laajamittaisen käytön.

Entä sitten kivihiili? Kivihiiltä on runsaasti monilla seuduilla. Sitä voidaan käyttää generaattorien polttoaineena sähkön tuottamiseksi. Sitä voidaan käyttää myös talojen lämmittämiseen ja muilla tavoilla. Mutta jotta sitä voitaisiin käyttää esimerkiksi autoissa, se täytyy muuttaa nestemäiseksi polttoaineeksi. Sellainen valmistustapa on kallis. Öljy on halvempaa. Lisäksi kivihiiltä pidetään yleensä ”likaisena” polttoaineena, suurempana saastuttajana kuin ”puhtaampaa” öljyä. Tästä syystä joillakin seuduilla, joille on asetettu saastumisrajat, kivihiilen käyttö ei ole mahdollista.

Mutta eikö ole puhuttu siitä, että Yhdysvaltojen länsiosissa on suuret määrät öljyä sisältävää kiveä (öljyliusketta)? Entä sitten Kanadan öljypitoinen hiekka? Noiden kivi- ja hiekkalajien sanotaan sisältävän miljardeja barreleitaa eli tynnyreitä öljyä. Se on totta, mutta tuon öljyn erottaminen on paljon kalliimpaa kuin öljyn pelkkä pumppuaminen suoraan maasta. Kokonainen uusi teollisuudenhaara täytyisi kehittää tarvittavien valtavien määrien valmistamiseksi. Ei ole ollenkaan todennäköistä, että se voidaan toteuttaa tai tullaan toteuttamaan ajoissa polttoaineen kasvavan kysynnän tyydyttämiseksi.

Entä vesivoima? Jokiin rakennetut padot valjastavat veden mahtavan voiman. Mutta se käytetään pääasiassa sähkön tuottamiseen. Putoava vesi pyörittää generaattoreita, jotka valmistavat sähköä. Mutta sellaisen energian käyttö on rajallista. Se ei sovellu autojen polttoaineeksi. Siitä ei ole voiteluaineeksi teollisuuden koneille. Lisäksi monissa maissa jokien ja patojen käyttöä sähkönkään tuottamiseen ei voida lisätä. Sen tähden nykyään vain pieni osa tuotetusta kokonaisenergiasta on vesivoimaa. Energian kysynnän kasvaessa huimaavasti lähitulevaisuudessa sen osuus tulee olemaan suhteellisesti vielä pienempi.

Maakaasu on myös haluttu energianlähde. Mutta Länsi-Euroopan mailla ja Japanilla on sitä vain vähän. Yhdysvalloissa maakaasun tuotanto ei todennäköisesti lisäänny paljoa, koska uusia kenttiä on yhä vaikeampi löytää. Kuitenkin juuri näissä maissa energian kysyntä kasvaa pitkin harppauksin.

Onko auringosta valjastettava aurinkoenergia ratkaisu? Ehkä – joskus tulevaisuudessa. Mutta sitä ei varmasti saada riittävän ajoissa nykyisen pahenevan kriisin voittamiseksi.

On siis öljyliusketta, öljyhiekkaa, vesivoimaa, maakaasua, kivihiiltä, aurinkoenergiaa ja jopa puuta ja turvetta – kuitenkaan yksikään näistä energianlähteistä ei voi astua öljyn sijaan nykyisenä kriisikautena eikä lähitulevaisuudessa. Teollisuusmaat ovat aivan liian riippuvaisia öljystä voidakseen siirtyä laajamittaisesti, nopeasti ja sangen suurin kustannuksin toiseen polttoaineeseen seuraavien 10–15 vuoden aikana, vaikka se olisikin jollakin tavalla mahdollista.

Vaikea pulma

Koska kuitenkin jossakin maan päällä on kylliksi öljyä, eivätkö valtiot voisi yksinkertaisesti pumputa sitä nopeammin kysynnän tyydyttämiseksi? Se ei ole lainkaan varmaa. Miksi ei? Siksi, että erityisesti Länsi-Euroopan, Japanin ja Yhdysvaltain tarvitsema öljy ei ole niiden valvonnassa. Siinä on ongelman todellinen syy.

Kuten aikaisemmin todettiin, Japani tuottaa vain pieniä määriä öljyä. Länsi-Eurooppa tuottaa sitä hyvin vähän, vaikkakin Pohjanmeren öljyesiintymät, joita nyt aletaan hyödyntää, auttavat jonkin verran. Mutta Pohjanmeren esiintymien ei odoteta tuottavan öljyä seuraavina kymmenenä vuotena kuin vain murto-osan kysynnästä. Yhdysvaltain öljyntuotanto toimii nyt koko tehollaan. Ja öljyä käytetään nopeammin kuin uusia öljyesiintymiä voidaan löytää. Eivät edes Alaskan uudet öljykentät riitä täyttämään vajausta 1970-luvulla. Alaskan öljyntuotanto ei pysty edes täyttämään kasvavaa kysyntää.

Niinpä eräs johtava öljyteollisuuden yhtiö sanoo: ”Yhdysvalloilla . . . on kriittinen öljy- ja kaasuvarojen ongelma nykyhetkestä noin vuoteen 1985.” Ja se lisää: ”Me emme ole ainoat, joilla on tämä kriittinen [polttoaine]varojen pulma seuraavat 12–15 vuotta. Eurooppa ja Japani ovat kohdanneet saman ongelman.” Myös New York Times -lehti sanoo:

”1970-luvulla Länsi-Eurooppaa, Pohjois-Amerikkaa ja Japania uhkaa uusi yhteinen vaara. . . .

”Energiakriisistä puhutaan nyt yleisesti kaikissa huomattavissa teollisuuskeskuksissa. . . .

”Euroopan parlamentin komitea varoitti, että valot voisivat ’aivan kirjaimellisesti’ sammua vuoteen 1980 mennessä, ellei ryhdytä välittömästi ratkaiseviin toimenpiteisiin energianlähteitten järjestämiseksi yhteisesti.”

Valtavat määrät öljyä tuotettava muualta

Tämä kaikki merkitsee sitä, että näiden teollisuusmaiden tarvitsee tuoda ulkomailta valtavat määrät öljyä. Ja lähitulevaisuudessa niiden täytyy tuoda maahan paljon enemmän. U.S. News & World Report -lehti sanoo siitä: ”Vain tuonti pitää valot palamassa ja koneet käynnissä.”

Esimerkiksi Japani käyttää noin 5000000 barrelia öljyä päivässä. Sen on tuotava maahan käytännöllisesti katsoen koko tuo määrä! Noin 90 prosenttia siitä tulee lähi-idästä. Arvion mukaan Japani saattaa vuoteen 1980 mennessä käyttää jopa 13000000 barrelia päivässä. Tuostakin määrästä sen täytyisi ostaa suurin osa ulkomailta, enimmäkseen lähi-idästä.

Länsi-Eurooppa käyttää noin 15000000 barrelia öljyä päivässä. Lähes kaikki siitä ostetaan muualta. Noin 80 prosenttia tuontiöljystä tulee lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta. Asiantuntijat vakuuttavat, että jos öljyn käyttö lisääntyy Länsi -Euroopassa jatkuvasti, vuoteen 1980 mennessä siellä käytettäisiin pääasiassa tuontiöljyä 26000000 barrelia päivässä. Pohjanmeren öljyesiintymät, joita nykyään aletaan käyttää hyväksi, voisivat useimpien arvioiden mukaan tuottaa vain noin 3000000 barrelia päivässä vuoteen 1980 mennessä. Lopun täytyisi tulla pääasiassa lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta

Yhdysvallat tuotti vähemmän kuin 11000000 barrelia öljyä päivässä vuonna 1973. Mutta se käytti yli 17000000 barrelia päivässä. Niinpä sen täytyi tuoda maahan yli 6000000 barrelia joka päivä erotuksen peittämiseksi. Vuonna 1973 se toi siis maahan noin 35 prosenttia käyttämästään öljystä. Öljyn kotimaisen tuotannon odotetaan sitä paitsi vähentyvän tulevaisuudessa, koska Yhdysvaltain omat öljykentät ovat ehtymässä pitkäaikaisen käytön tähden.

Jos kaikki jatkuisi samaan suuntaan, Yhdysvaltain tilanne tulisi paljon vakavammaksi 1970-luvun loppuun mennessä. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan maa käyttäisi vuoteen 1980 mennessä noin 27000000 barrelia öljyä päivässä. Tuosta määrästä noin 15000000 täytyisi ostaa muualta – se merkitsee yli 55 prosenttia! Laskelmien mukaan vuoteen 1980 mennessä 48 osavaltion kokonaisöljyntuotanto laskisi noin 10000000 barreliin päivässä, Alaskan öljykentiltä tulisi noin 2000000 barrelia päivässä, ja vajaukseksi jäisi näin ollen 15000000 barrelia. Enimmän osan siitä täytyisi tulla suurimmasta saatavissa olevasta varastosta, nimittäin lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta.

Talvella 1972–73 yhdysvaltalaisten oli vaikeaa saada riittävästi lämmitysöljyä öljypulan vuoksi. Seurauksena oli, että jotkut tehtaat ja jopa koulut olivat väliaikaisesti suljettuina. Myös kesällä 1973 joillakuilla oli vaikeuksia saada riittävästi bensiiniä autoihinsa. Eurooppalaisilla oli samanlaisia pulmia. Niinpä jo ennen kuin arabit lopettivat öljytoimitukset Yhdysvaltoihin, tilanne oli sellainen kuin Los Angeles Herald-Examiner -lehti kertoo: ”Yhdysvallat, jolla ei tällä hetkellä ole riittävästi kapasiteettia varalla öljyn tuottamiseksi, on tulossa lisääntyvässä määrin riippuvaiseksi ulkomaisesta öljystä.” Ja New York Times -lehti lisää:

”Teollisuus- ja hallituspiireissä ollaan yleisesti yksimielisiä siitä, että läntisen pallonpuoliskon tuotantoalueet eivät kykene huomattavassa määrin laajentamaan lähetyksiään Yhdysvaltoihin ja että tuontiraakaöljyn lisäyksen täytyy tulevaisuudessa tulla pääasiassa itäisen pallonpuoliskon tuotantoalueilta lähi-idästä ja Afrikasta.”

Myös Kanadalla, josta Yhdysvallat on ostanut öljyä erityisen runsaasti, on omat pulmansa. Niinpä sen täytyy ehkä pian rajoittaa öljyn ja maakaasun vientiään. Toronto Star -lehti esittää:

”Kanadalla on edessään paluu hevosen ja rattaiden ja likaisten hiiliuunien aikakauteen, ellemme suojele [öljy]varojamme energiannälkäisen Yhdysvaltojen suorittamalta nopealta tyhjentämiseltä, varoittaa torontolainen geofyysikko J. Tuzo Wilson, joka on maailman huomattavimpia tiedemiehiä.

”Hupenevien öljy- ja maakaasuvarojen kysyntä voisi saattaa Pohjois-Amerikan sivistyksen epätoivoiseen kriisiin kymmenessä vuodessa, hän sanoo . . .

”’Kaasun ja öljyn kysyntä on niin kyltymätöntä ja kasvaa niin nopeasti, että on selvää, etteivät napaseudun maaöljyvarat tarjoa mitään pitkäaikaista ratkaisua energiavarojen pulmaan’, Wilson kirjoittaa.”

Pitävätpä siis Pohjois-Amerikka, Länsi-Eurooppa ja Japani siitä tai eivät, niiden täytyy tuoda yhä valtavampia määriä öljyä muista maista. Tämä luo useita suunnattomia ongelmia. Yksi ongelma on se, että ainoat todetut suuret öljyesiintymät ovat kahdella alueella, jotka suhtautuvat yleensä kielteisesti noihin maihin.

Toinen näistä öljyalueista on lähi-idän ja Pohjois-Afrikan muhamettilaisissa arabimaissa. Toiseksi suurimmat todetut öljyesiintymät sijaitsevat Neuvostoliitossa. Tämä merkitsee sitä, että kommunistiset maat ja muhamettilaiset arabivaltiot valvovat maapallon suurimpia öljykenttiä. Ja äskeisestä arabien ja israelilaisten välisestä sodasta lähtien olemme nähneet, mitä noille öljynsaantilähteille voi tapahtua.

Mutta näiden öljyvarojen sijainti ei synnytä öljyä ostaville maille ainoastaan poliittisia, vaan myös valtavia taloudellisia pulmia. Miten niin?

Öljyn huikea hinta

Tuontiöljy maksaa Yhdysvalloille, Länsi-Euroopalle ja Japanille jo nyt jättiläismäisiä summia. Ne maksavat tästä öljystä vuosittain miljardeja dollareita pääasiassa lähi-idän ja Pohjois-Afrikan tuottajamaille.

Vaikka öljyn hinta pysyisikin samana, niin koska öljyn tuonnista riippuvaiset teollisuusmaat joutuvat ostamaan sitä lisääntyvässä määrin, se maksaisi aina vain suurempia omaisuuksia. Mutta öljyn hinta ei ole pysynyt samana! Se on kohonnut jyrkästi, yli kaksinkertaiseksi siitä, mitä se oli muutama vuosi sitten. Ja kaikki odottavat hinnan kohoavan jatkuvasti, koska öljyn kysyntä kasvaa jättiläisharppauksin.

Sen tähden asiantuntijat sanovat, että tapahtuipa mitä tahansa, kaikenlaisen energian ja erityisesti öljyn hinta nousee varmasti tulevaisuudessa. Halpojen polttoaineitten, esimerkiksi autojen halvan bensiinin, päivät ovat lopussa.

Kohonneitten hintojen ja kasvavan tuontitarpeen vuoksi kuluttajamaiden täytyy maksaa entistä enemmän saadakseen öljyä. Tämä pahentaa niiden maksutaseen alijäämäisyyttä muihin maihin nähden. Toisin sanoen ne kuluttavat enemmän kuin kykenevät ansaitsemaan. Tämä suunnattomien rahasummien kasvanut kulutus tulee ehdottomasti huonontamaan noissa maissa jo pahaksi päässyttä inflaatiota. Se nostaa monien tuotteitten eikä vain öljyn hintoja ja valmistuskustannuksia. Tämä johtuu siitä, että ihmiset, jotka käyttävät öljystä saatavia tuotteita, maksavat niistä enemmän ja vaativat lopulta suurempia palkkoja pysyäkseen hintojen tasalla. Korkeammat palkkakustannukset taas saavat tehtailijat nostamaan tuotteittensa hintoja. Niinpä öljyn entisestään kohoava hinta lietsoo jo ennestään roihuavan inflaation liekkejä.

Yhdysvalloilla, joka on länsimaitten talouselämän peruskivi, on jo ollut vakavia ongelmia maksutaseensa suhteen. Useiden vuosien ajan maa on kuluttanut ulkomailla enemmän rahaa kuin se on saanut sieltä, ja näin se on velkaantunut aina vain enemmän toisille kansoille. Lisääntyvän öljyntuonnin kustannukset tulevat pahentamaan tilannetta.

Valaisemme asiaa: Arvioidaan, että vuonna 1973 Yhdysvallat käytti noin 7 miljardia dollaria [27 mrd. mk] öljyn tuontiin. Taloustieteilijät odottavat summan nousevan vuoteen 1975 mennessä 15 miljardiin dollariin [56 mrd. mk:aan]. Yhdysvaltain Saudi-Arabian -suurlähettiläs James Akins sanoo, että vuoteen 1980 mennessä tuontiöljyn hinta ”olisi yhteensä yli 40 miljardia dollaria [156 mrd. mk] vuodessa”. Niin huikeita summia olisi hyvin vaikeata maksaa. Harvat asiantuntijat ajattelevat, että Yhdysvallat kykenisi viemään maasta kylliksi tuotteita maksaakseen tuon kaiken. On näin ollen selvää, miksi öljynsaantiongelmaa kutsutaan kriisiksi.

Tilanne on suurin piirtein sama Kanadassa, Länsi-Euroopassa ja Japanissa. Kaikkien noiden maiden on entistä vaikeampaa maksaa valtavia öljymääriä, jotka niiden on tuotava muualta aivan lähivuosina.

Mutta entä jos nämä maat eivät pysty maksamaan tuosta öljystä tai jos tarjontaa jostakin syystä supistetaan? Silloin Pohjois-Amerikan, Länsi-Euroopan ja Japanin teollistunut elämäntapa sellaisena kuin me tunnemme sen nykyään tulee jyrkästi muuttumaan.

Koska Neuvostoliitolla on laajat öljyvarat, öljypula ei iske siihen. Se voi yhdessä Romanian pienempien öljykenttien kanssa täyttää Itä-Euroopan kommunistimaiden öljyntarpeen. Niinpä Neuvostoliitto ja sen ystävät ovat hyvässä asemassa. Edullisessa asemassa ovat myös lähi-idän ja Pohjois-Afrikan muhamettilaiset arabivaltiot ja niiden ystävät.

Mutta samoin ei ole Pohjois-Amerikan, Länsi-Euroopan ja Japanin laita. Niillä on jo vaikeuksia riittävässä öljynsaannissa, ja pulma tulee vain pahenemaan lähivuosina. Öljykriisi tulee todellisuudessa vaikuttamaan jokaisen noissa maissa asuvan ihmisen elämään tavalla tai toisella. Noiden maiden tavaroiden hinnat ja koko elämäntapa eivät tule koskaan enää olemaan samat.

[Alaviitteet]

[Kaavio s. 6]

(Ks. painettu julkaisu)

ÖLJYN TUOTANTO JA KÄYTTÖ

MILJOONA BARRELIA ÖLJYÄ PÄIVÄSSÄ

TUOTANTO

KÄYTTÖ

TUOTANTO

KÄYTTÖ

TUOTANTO

KÄYTTÖ

Länsi-Eurooppa

Japani

USA

[Kartta s. 5]

(Ks. painettu julkaisu)

MAAILMAN LAAJIMMAT ÖLYESIINTYMÄT SIJAITEVAT NÄISSÄ MAISSA

NEUVOSTOLIITTO

ALGERIA

LIBYA

IRAK

IRAN

KUWAIT

SAUDI-ARABIA

Punainenmeri

Adeninlahti