Odottamaton siunaus itsehillinnän säilyttämisestä
ITSEHILLINTÄ on Jumalan hengen hedelmä. (Gal. 5:22) Sen säilyttäminen hyvin epämiellyttävissä olosuhteissa voi tehdä tarkkailijoihin suotuisan vaikutuksen ja jopa saada heidät hankkimaan tietoa tämän kiitettävän ominaisuuden Lähteestä. Että näin on, koki eräs kalifornialainen kristitty Jehovan todistaja. Hän kertoo:
”Heräsin varhain tuona aamuna. Koska oli vapaapäivä eikä minun tarvinnut mennä työhön, päätin kävellä korttelin ympäri. Kun käännyin kulman ympäri uuden naapurini talon kohdalla, havaitsin hänen seisovan pihalla. Koska olin tutustunut häneen aikaisemmin, nostin käteni ja sanoin: ’Hyvää huomenta, Don! Miten voit tänään?’
”Ennen kuin hän ehti vastata, pitkä, tumma juomu hyökkäsi pihan poikki ja aidan yli ja alkoi purra raivoisasti sääriäni. Nostin käsivarteni vaistomaisesti kasvojeni suojaksi. Don tuli välittömästi luokseni. Pitkä, tumma juomu osoittautui hänen dobermannin pinseri -nartukseen. Se erehtyi pitämään tervehtimiselettäni Doniin kohdistuvan hyökkäyksen merkkinä. Ennen kuin Don sai sen rauhoittumaan ja irti minusta, se oli purrut minua sangen monta kertaa ja repinyt samalla housuni.
”Olin tietysti järkyttynyt kokemastani, ja niin oli Donkin. Mutta nyt tuli näkyviin itsehillinnän ominaisuus. Sen sijaan että olisin menettänyt malttini tapauksen vuoksi, havaitsin lohduttavani Donia ja selittäväni hänelle, että koira toimi vain isäntänsä suojelemiseksi näennäiseltä vahingolta. Varmistauduttuani siitä, että koira oli asianmukaisesti rokotettu vesikauhua vastaan, kävelin vaivalloisesti kotiin, jonne kutsuin heti lääkärin, joka sitoi haavani ja antoi minulle pistoksen jäykkäkouristusta vastaan.
”Pian sen jälkeen kuulin koputuksen oveltani. Mentyäni avaamaan havaitsin Donin seisovan ovella. Kutsuin hänet sisään, ja hän tiedusteli vointiani lääkärin käynnin jälkeen ja muuta samantapaista. Jonkin aikaa keskusteltuamme hän sanoi: ’Otaksun sinun haluavan, että koirani tapetaan, tai ehkä otat pyssysi ja ammut sen itse.’ Vakuutin hänelle jälleen, että minulla ei ollut pahoja aikeita hänen tai hänen koiransa suhteen. Hän oli ymmällään. Hän ei voinut uskoa, että minulla oli niin paljon itsehillintää, että en maksaisi pahaa pahalla. Selitin hänelle rauhallisesti, että yhtenä Jehovan todistajista kasvatin itsessäni Jumalan hengen ominaisuuksia ja että vain tutkimisen ansiosta ja soveltamalla oppimaani käytäntöön kykenin ilmaisemaan itsehillintää tuossa tilanteessa.
”Muutamaa päivää myöhemmin vaimoni pistäytyi tämän naapurin luona ja jätti Donin vaimolle Marylle Vartiotorni- ja Herätkää!-lehden. Pian sen jälkeen perheen kanssa aloitettiin raamatuntutkistelu. Don huomautti yhä uudelleen, että ihminen, joka saattoi hillitä itsensä niin kielteisissä olosuhteissa, pystyisi varmasti opettamaan hänelle jotakin varteen otettavaa.”
Mitä tästä kaikesta on seurannut? Myös Don ja Mary, jotka ovat nyt kastettuja Jehovan todistajia, ymmärtävät, että kristityn tulee välttämättä ilmaista itsehillinnän ominaisuutta.