Offset – nykyajan suosittu painomenetelmä
MINÄÄN historian aikana ei painettua sanaa ja kuvaa ole valmistettu niin runsaasti kuin nykyään. Koteihin ja toimistoihin tulvii aikakaus- ja sanomalehtiä, kirjoja, kirjasia, esitteitä jne. Yhdysvaltain graafisen teollisuuden vuosimyynti on lähes 30 miljardia dollaria, kun se vuonna 1967 oli 20 miljardia dollaria.
Suuri osa painamisesta suoritetaan nykyään kuitenkin eri menetelmin kuin aikaisemmin. Kohopainon sijasta käytetään ns. laakapainomenetelmiä, joista offset on yleisin. Tuskinpa olet kuitenkaan huomannut muutosta.
Ellet ole kokenut painaja, sinun on vaikea sanoa, kumpaa painatusmenetelmää on käytetty, offsetia vai kohopainoa. Kokemattomalle henkilölle saattaa tuottaa vaikeuksia ratkaista kysymystä edes suurennuslasin avulla. On kuitenkin johtolankoja, jotka voivat auttaa sinua erottamaan, kumpi menetelmä on kyseessä.
Kohopainomenetelmässä värillä on taipumus hieman levitä painetulla pinnalla painopinnan puristuksen vuoksi. Jokaisen kirjaimen ympärille syntyy tumma painovärireunus. Painopinnan puristus aiheuttaa myös toisinaan paperiin korkokuvan tai kohoilua, joka näkyy kääntöpuolella. Offsetin painojälki taas on tasaisempaa, eikä se aiheuta painaumia, koska painaminen ei siinä tapahdu kohollaan olevien kirjasinten avulla.
On olemassa kolmaskin huomattava painatusmenetelmä – syväpaino – jota ei käytetä yhtä laajalti, vaikkakin sen suosio on kasvamassa. Syväpainomenetelmä on kohopainon täydellinen vastakohta siinä suhteessa, että painolevyllä oleva kuva on syvennyksenä eikä koholla.
Offsetmenetelmän yleistyminen
Offsetmenetelmä ei ole uutta. Sitä on käytetty kymmeniä vuosia. Kuitenkin vasta viime vuosina se on tullut todella suosituksi.
Vuonna 1925 vain noin 10 prosenttia kaupallisesta painamisesta Yhdysvalloissa suoritettiin offsetmenetelmällä. Vuoteen 1955 mennessä sen osuus kaupallisella kirjapainoalalla oli kasvanut 25 prosenttiin. Sitten vuonna 1966 se ohitti kohopainon, ja nyt hyvinkin yli puolet kaupallisesta painamisesta suoritetaan offsetilla. Syväpaino on vallannut alle 10 prosenttia kaupallisista markkinoista.
Yhdysvalloissa on noin 19000 kaupallista kirjapainoa, joiden vuosimyynti on yli 8 miljardia dollaria. Kun tähän lisätään yritykset, jotka painavat kirjoja, sanoma- ja aikakauslehtiä sekä muuta, kirjapainojen määrä on yhteensä noin 40000. Monet näistä jälkimmäisistä kirjapainoista, jotka graafisessa teollisuudessa erotetaan kaupallisista tilapäistöiden painoista, ovat myös siirtyneet offsetpainatukseen.
On arvioitu, että noin puolet tai kolme neljäsosaa kaikista kirjoista painetaan offsetmenetelmällä. World Book Encyclopedia -tietosanakirjan kaltaisia paksuja nidoksia valmistetaan tällä menetelmällä rotaatiopainokoneissa, jotka kuluttavat noin yhdeksän kilometriä paperia 30 minuutissa. Myös sanoma- ja aikakauslehtien painajat ovat huomattavassa määrin siirtyneet offsetiin.
Vuonna 1960 noin 3 prosenttia Yhdysvaltain sanomalehdistä painettiin offsetilla. Vuoteen 1970 mennessä määrä oli kasvanut 61 prosenttiin! Mutta koska useimmat suurkaupunkien sanomalehdet painetaan kohopainolla, useimmat lehdet valmistetaan yhä kohopainomenetelmällä. St. Louis Post-Dispatch on ensimmäinen suurkaupungin laajalevikkinen päivälehti, joka siirtyi offsetiin; se tilasi hiljattain viisi rullaoffsetkonetta.
Nykyään painetaan myös yhä useampia aikakauslehtiä offsetilla. Arviolta noin kolmasosa Yhdysvaltain aikakauslehdistä painetaan tällä menetelmällä.
Offsetiin siirtyminen heijastuu myös painokoneteollisuudesta. Offsetpainokoneiden myynti on selvästi ylittänyt kohopainokoneiden myynnin. Yhdysvalloissa vuonna 1970 myytyjen offsetpainokoneiden yhteisarvo oli 241 miljoonaa dollaria, kun taas kohopainokoneita myytiin noin 70 miljoonan dollarin arvosta. Japanissa valmistettiin vuonna 1969 offsetpainokoneita 52 miljoonan dollarin arvosta, kun taas valmistettujen kohopainokoneiden arvo oli vain 19 miljoonaa dollaria.
Miksi offsetpainatus on tulossa yhä suositummaksi, niin että se on jopa syrjäyttänyt kohopainon tietyillä aloilla? Mitä hyviä puolia sillä on? Mikä on offsetmenetelmän periaate?
Synty ja kehitys
Saksalainen keksijä Senefelder keksi 18. vuosisadan lopulla litografian eli kivipainon, josta offsetmenetelmä on myöhemmin kehitetty. Menetelmän nimi oli tuohon aikaan hyvin sopiva. Litografia tulee kreikan kielestä: lithos merkitsee ’kiveä’ ja grafein ’kirjoittaa’. Sananmukaisesti se merkitsee siis ’kivelle kirjoittamista’.
Juuri siten Senefelder teki keksiessään tämän painomenetelmän. Hän kirjoitti rasvaliidulla tietynlaiselle huokoiselle kivelle ja kostutti kiven sitten vedellä. Sen jälkeen hän levitti kivelle erikoista painoväriä. Painoväri tarttui liidulla piirrettyyn kuvaan, mutta ei kostutetuille alueille. Kun paperiarkki painettiin kiveä vasten, paperille syntyi painovärikuva.
Näin ollen litografia on painomenetelmä, joka pohjautuu sille periaatteelle, että rasva ja vesi eivät sekoitu keskenään. Tämä menetelmä tekee mahdolliseksi sen, että painopinta on tasainen. Painettava kuva ei ole koholla (kuten kohopainossa) eikä syvennyksenä (kuten syväpainossa), vaan se on samassa tasossa kuin sitä ympäröivä pinta (tästä johtuu nimitys laakapaino).
Alkuaikoina pääasiassa taiteilijat käyttivät litografiaa taideteosten jäljentämisessä, ja jossain määrin sitä vieläkin käytetään tähän tarkoitukseen. Mutta litografian pääasialliseksi sovellutusalueeksi tuli kaupallinen painatus. 1860-luvulla valmistettiin ensimmäiset konevoimalla toimivat laakapainokoneet, joissa kivi oli painolevynä. Käytettävä kivi saattoi olla suuruudeltaan 112 x 162 senttimetriä ja painoi monta kiloa.
Nämä kivipainokoneet soveltuivat hyvin kuvien painamiseen, mutta tekstin painamisessa ne olivat kehnoja. Kohopainokoneet olivat toisaalta parempia tekstin painamisessa, mutta hyvin heikkoja kuvien jäljentämisessä. Niinpä alkuaikoina monet kirjat valmistettiin siten, että kirjoitus painettiin koho- ja kuvat kivipainokoneella.
Valokuvauksen käyttöönotto sai aikaan vallankumouksen kirjapainoalalla 19. vuosisadan loppupuolella. Kun valokuvausta sovellettiin litografiaan, kivi siveltiin ensin valonherkällä liuoksella. Sitten suunnattiin kirkas valo painettavasta kuvasta tai kirjoituksesta tehdyn negatiivin läpi, niin että kuva heijastui valonherkäksi tehdylle kivelle. Kiven kehittämisen jälkeen painoväri tarttui valoa saaneisiin kohtiin ja vesi kiven valottamattomiin kohtiin. Siten ainoastaan kuva, johon painoväri tarttui, jäljentyi paperille.
20. vuosisadan alussa sinkki- ja alumiinipelti korvasi vaikeasti käsiteltävän kiven. Jotta sileistä metallipelleistä tulisi huokoisen kiven tavoin vettä vastaanottavaa, ne hiotaan karheaksi. Näiden ohuiden, taipuisien metallipeltien suuri etu on se, että niitä voidaan käyttää rotaatiopainokoneissa.
Ira Rubel -nimisen newjerseyläisen kivipainajan sattumalta tekemä havainto johti toiseen tärkeään litografian edistysaskeleeseen. Hän huomasi, että kun jäljennös tehtiin ensin kumikankaalle ja painettiin sitten kankaasta paperille, kuvasta tuli parempi kuin silloin, kun painaminen tapahtui suoraan levyltä. Vuonna 1905 Rubel rakensi painokoneen, jossa hän sovelsi tätä periaatetta siten, että hän siirsi (englanniksi ”offset”) kuvan välillä olevaan sylinteriin ennen sen painamista.
Käytännöllisesti katsoen kaikki nykyään käytetyt litografiset painokoneet ovat offsetkoneita. Tällainen kone toimii seuraavasti: Levysylinteri koskettaa ensin vedellä kostutettuja teloja ja sitten väriteloja. Kostutintelat kastelevat levyn värittömiksi jäävät alueet; tämä estää väritelojen väriä tarttumasta näille alueille. Siten väritelat levittävät värin vain painopintana olevaan kuvaan. Kuva siirtyy sitten levysylinteristä välillä olevaan kumikankaalla päällystettyyn sylinteriin. Kumisylinteriltä kuva vuorostaan siirtyy painosylinterin kuljettamalle paperille.
Miksi offsetiin siirrytään
Tuotantonopeuden lisääntyminen on pääsyitä siihen, miksi niin monet yritykset ovat siirtyneet offsetpainatukseen. Esimerkiksi offsetarkkikone saattaa käydä kaksi kertaa niin nopeasti kuin vastaavanlaiset kohopainokoneet, niin että se voi tehdä noin 10000 painamaa tunnissa verrattuna kohopainokoneen 4500 painamaan. Kohopainatuksessa vie myös runsaasti aikaa koneen kuntoonlaitto tasaisen painatusjäljen aikaansaamiseksi, kun taas offsetissa tältä ”paikkaukselta” vältytään käytännöllisesti katsoen kokonaan.
Offsetpainokoneiden toinen etu on se, että niillä voi painaa mitä erilaisimmille materiaaleille – karkealle paperille, pellille, muoville jne. – joustavan kumikankaan ansiosta, joka siirtää kuvan painettavalle materiaalille. Lisäksi niiden painatusjälki on laadultaan erinomaista, kuten kohopainatuksenkin edustajat myöntävät, vaikkakin arvostelijat toteavat myös, että toisinaan offsetjäljennökset ovat kehnoja. Yksi heistä sanoikin: ”Tasalaatuisten tulosten aikaansaaminen rullaoffsetissa vaatii painajaa, jolla on ensiluokkaiset koneet, ja painohenkilökuntaa, joka on poikkeuksellisen kyvykäs ja taitava.”
Epäilemättä yksi pääsyy, miksi monet ovat siirtyneet offsetpainokoneisiin, on se, että ne ovat halvempia; joissakin tapauksissa ne maksavat vähemmän kuin puolet saman työmäärän suorittavien kohopainokoneiden hinnasta. ”Offsetpainatuksen taloudellinen puoli on luultavasti menetelmän käyttöä puoltava melkoinen syy”, eräs kirjoittaja huomautti.
Odottamattoman siirtymisen offsetpainatukseen ovat aiheuttaneet tuotannon kasvu, taloudellisuus ja laatupainatus. Mitä voidaan sanoa tulevaisuudesta? Printing Magazine -lehden helmikuun 1972 numerossa sanottiin: ”Voi huoletta sanoa, että kohopaino taistelee menetettyä taistelua ja tulee jatkuvasti vähentymään suhteessa syväpainorotaatioon, rullaoffsetiin ja arkkioffsetiin.”