”En ole kiinnostunut” – miksi?
”EN OLE kiinnostunut.” Oletko koskaan sanonut niin, kun joku Jehovan kristityistä todistajista on käynyt ovellasi? Itse asiassa se oli oma ensireaktioni, kun Jehovan todistajat kävivät luonani. Mutta mikä minua ei kiinnostanut? Mikä sai sinut sanomaan: ”En ole kiinnostunut”?
Mistä Jehovan todistajat haluavat puhua käydessään jonkun kotona? He haluavat kertoa hyvää uutista siitä, miten Jumalan valtakunta on hyvin läheisessä tulevaisuudessa tekevä tästä maasta loistavan paratiisin. Silloin tulevat olemaan poissa kaikki jumalattomat ihmiset, kaikki pahantekijät, kaikki sodan ja väkivallan lietsojat. Niin, todistajat haluavat kertoa ihmisille, miten he voivat nauttia pysyvästä rauhasta ja turvallisuudesta ja saavuttaa täydellisen terveyden ja iankaikkisen elämän maailmanlaajuisessa Eedenissä.
Onko tämä liian vaikeaa uskoa eikä sen vuoksi kiinnosta sinua? Useimmilla ihmisillähän on jonkin verran kiinnostusta jopa sellaisiin asioihin, joita he pitävät uskomattomina. Miksi he katselevat mielikuvituksellisia elokuvia teatterissa ja televisiosta ja lukevat kuviteltuja kertomuksia kirjoista ja aikakauslehdistä? He pakenevat mielellään todellisuudesta mielikuvitusmaailmaan. Niinpä ei pelkästään se, että todistajien esittämä sanoma vaikuttaa uskomattomalta, voi olla syynä ihmisten sanontaan, etteivät he ole kiinnostuneita.
Onko syynä se, etteivät he tarvitse Jumalan sanan lupaamia suurenmoisia asioita? Ajatellaanpa sitä hetkinen. Emmekö me kaikki tarvitse rauhaa ja vapautta pahantekijöistä? Emmekö me tarvitse turvallisuutta? Emmekö me tarvitse hyvää terveyttä ja ennen kaikkea järkevää perustetta tulevaisuudentoivolle? Jokaisen elämässä koittaa aika, jolloin hän tulee syvästi tietoiseksi sellaisista tarpeista. Siten tarve on olemassa, ja tarve on perushalu. Niinpä ihmiset pohjimmiltaan myös haluavat näitä asioita.
Mutta vaikka jokainen haluaisikin rikoksista ja sodista vapaata Jumalan uutta asiainjärjestystä, mihin liittyy terveyttä uhoavan ikuisen elämän toivo, niin voisiko olla, että he eivät ole kiinnostuneita niistä keinoista, joita tarvitaan sen kaiken toteuttamiseen? Mutta vaikuttaako se todennäköiseltä? Valaisemme asiaa: jos bensiini on loppunut autostamme yksinäisellä tiellä, niin emmekö ole kiinnostuneita melkein mistä tahansa kyytitarjouksesta päästäksemme lähimmälle bensiiniasemalle – kuorma-auto-, traktori- tai jopa hevoskyydistä? Niin, me haluamme kyydin emmekä vaadi ylellisyyttä, mukavuutta tai edes normaalia kulkuvälinettä päästäksemme sinne. Tärkeintä on käyttää käsillä olevaa välinettä, jonka avulla voimme todella päästä sinne, minne meidän tarvitsee ja minne me haluamme mennä.
Niinpä, kun ajattelemme järkevästi, ”en ole kiinnostunut” -asenteelle ei ole olemassa mitään todellista syytä. Sen takana täytyy olla jokin kätketty perustelu.
Ennakkoluulo – tutkimisen este
Yksi syy sanoa ”en ole kiinnostunut” – syy joka mielestäni piti osittain paikkansa minun tapauksessani – liittyy ennakkoluuloon. Me haluamme kaikki saada oikeita tietoja, jotta tekisimme oikeita ratkaisuja ja jotta meitä pidettäisiin kokeneina ja pätevinä. Mutta kuinka tarkkoja me olemme tiedon alalla?
Varmistaudummeko todella esimerkiksi omaamamme tiedon totuudellisuudesta, kun siihen on tilaisuus? Vai olemmeko taipuvaisia hyväksymään epäröimättä sen, mitä arvostetut henkilöt tai kirjat, aikakauslehdet ja sanomalehdet sanovat? Muovaammeko näkemyksemme asioista helposti sovinnaisen, suositun asenteen mukaan ikään kuin muotia seuraten? Ja kun joudumme vastakkain erilaisen näkemyksen kanssa, olemmeko todella halukkaita harkitsemaan sen takana olevia perusteita ja syitä, ennen kuin tuomitsemme sen? Emmekö ole taipuvaisia pitämään lujasti kiinni siitä vaikutelmasta, ”mielikuvasta”, jonka olemme itsellemme jo luoneet?
Esimerkiksi kun Jehovan todistaja käy ihmisten kodeissa, monet käyttäytyvät saman kaavan mukaan. He vastaavat kuten minä: ”En ole kiinnostunut”, koska heillä on valmis mielikuva, he uskovat tietävänsä, mistä on kysymys, millaisia ihmisiä nuo todistajat ovat ja mitä he edustavat. Mutta mistä he sen tietävät?
Kokemus osoittaa, että he usein luulevat tietävänsä, koska heille ovat asiasta kertoneet toiset, jotka luulivat tietävänsä, koska heille olivat siitä kertoneet taas toiset, jotka luulivat tietävänsä ja niin edelleen. Niinpä kun todistaja ilmestyy odottamatta heidän ovelleen, he palauttavat nopeasti mieleensä todistajista muodostamansa mielikuvan. He luulevat mielikuvansa olevan oikea, ja koska ihmiset ovat taipuvaisia muistamaan ja välittämään edelleen kuulemiansa halventavia seikkoja, tämä kuva on usein kyllin epäsuotuisa aiheuttaakseen välittömän hylkäämisen. ”En suoraan sanoen ole kiinnostunut, kiitos vain.”
Ennakkoluuloja on hyvin vaikea repiä irti, koska ne ovat niin syvälle juurtuneita. Niiden haltija ajattelee vakuuttuneena, ettei näitä ennakkoluuloja edes ole olemassa. Vaikka ennakkoluuloiselta ihmiseltä kysyttäisiinkin, miksi hän ei ole kiinnostunut, hän on harvoin halukas selittämään ja päättää usein käynnin ärsyyntyneenä sulkemalla oven.
Helpoin pääsytie
Toiset saattavat sanoa: ”En ole kiinnostunut”, koska se tuntuu heistä helpoimmalta tavalta selviytyä tilanteesta.
Keskustelu todistajan kanssa saattaisi vaatia henkistä ponnistusta, johon he eivät ole valmiita eivätkä halukkaita. He saattaisivat myös tuntea itseään painostettavan, koska he ovat sillä hetkellä kohdistaneet mielensä muihin asioihin eivätkä halua virittyä toiselle aaltopituudelle. Niinpä he turvautuvat tekosyyhyn, joka on vain hienostuneempi tapa lykätä päätöstä tai vetäytyä kokonaan pois. He eivät halua kokea lujan kiellon esittämisen epämiellyttävyyttä.
Miksi jotakin uutta pelätään
Monet eivät hyväksy auliisti uusia aatteita ja uusia ajattelutapoja. Heidän käyttäytymisensä mukautuu vanhoihin uomiin. Perinteet sitovat heitä. Vakiintuneet tavat ovat ”luonnollisia”, ja vanhat menettelytavat ovat heistä helppoja. Tuttuja asioita pidetään tavallisesti turvallisina. Vaikka monet ovatkin kyllästyneitä vanhaan, he pelkäävät uutta ja pitävät mieluummin kiinni vanhasta. Heidän kirkkonsa saattaa hyvinkin vaikuttaa heistä puutteelliselta ja innoittamattomalta, ikävystyttävältä, mutta se on yhä heidän ”vanha kirkkonsa”, ja sen tähden heistä tuntuu, että heidän pitäisi pysyä siinä. Miksipä siis vaivata itseään jollakin uudella?
Vaikka todistaja selittäisikin heille, että hänen puoltamansa uskonto on vanhempi kuin yhdyskunnan vanhin kirkko, se näyttää heistä silti uudelta, koska se on heille outo. Siksi heidän ”en ole kiinnostunut” -vastauksensa merkitsee itse asiassa: ”Minulla on kirkkoni. Pysyn siinä, tuli mitä tuli. Olkaa hyvä, jättäkää minut rauhaan.”
Alemmuudentunne
Jotkut ihmiset ovat alemmuudentuntoisia ja epäröivät ryhtyä keskusteluun jostakin tietystä aiheesta, koska he ajattelevat, että heiltä puuttuu tarvittava tieto ja kokemus.
He eivät ehkä esimerkiksi ole hyvin perehtyneitä uskonnollisiin kysymyksiin ja ajattelevat, että keskustelu todistajan kanssa paljastaisi heidän tietämättömyytensä. Ihmisen pyrkimys pitää puoliaan ja säilyttää kunnioitettu asema toisten keskuudessa saa hänet usein järkeilemään, että parasta rohkeudessa on varovaisuus. Niinpä hän sen sijaan, että ryhtyisi johonkin mitä ei osaa, päättää vetäytyä heti pois sanomalla: ”En ole kiinnostunut.”
Tapa joka kiinnosti minua
”En ole kiinnostunut” -asenteen takana on tietysti monia muitakin selityksiä, kuten puolustelu, että ei ole aikaa, että tuntee itsensä sairaaksi ja huonovointiseksi tai että pelkää, mitä naapurit ajattelevat tai sanovat. Kun itse esitin tuon saman vastaväitteen vuosia sitten, todistaja kysyi minulta huomaavaisesti: ”Olkaa hyvä ja kertokaa minulle rehellisesti, mistä te ette ole kiinnostunut.”
Ensin hieman yllätyin kysymyksestä, mutta vastasin: ”Jehovan todistajista.”
”Puhukaamme sitten jostakin muusta, jostakin mistä tiedän teidän nuorena miehenä varmasti olevan suuresti kiinnostunut”, sanoi todistaja.
”Ja mikä se voisi olla?” kysyin.
”Teidän tulevaisuutenne”, kuului vastaus.
”Entä mitä te tiedätte minun tulevaisuudestani?” jatkoin.
”Että se voisi olla hyvin onnellinen. Soisitteko minulle muutaman minuutin näyttääkseni teille Raamatusta . . .” Ja niin keskustelu alkoi.
Todistaja vetosi sellaiseen, minkä en mitenkään voinut kieltää kiinnostavan minua. Hän ei painostanut minua tekemään mitään, eikä hän esittänyt mitään vastaväitettä minun vastaväitteeseeni. Sen sijaan hän herätti uteliaisuuteni, ja se sai minut kiinnostumaan.
Oletko sinä kiinnostunut tulevaisuudestasi? Jos olet, niin kuuntele, mitä Jehovan kristityillä todistajilla on sinulle kerrottavana Raamatusta. He puhuvat Kaikkivaltiaalta Jumalalta tulevista ”iankaikkisen elämän” lupauksista ja suurenmoisesta tulevaisuudesta, jonka voit saada. Voit luottaa näihin lupauksiin, koska ne tulevat Jumalalta, ”joka ei valhettele”. – Tiit. 1:2; Ilm. 21:3, 4.
Niin, sinulla voi olla varma toivo säteilevästä terveydestä ja iankaikkisesta elämästä paratiisimaassa. Sinun tarvitsee kuitenkin tietää, että Raamattu vaatii toimimaan nyt, jotta voisit nauttia onnellisesta tulevaisuudesta. Näin on, koska tällä asiainjärjestelmällä on vain vähän aikaa jäljellä, ennen kuin se tuhoutuu täysin Jeesuksen Kristuksen ennustamassa ”suuressa ahdistuksessa”. (Matt. 24:21; Mark. 13:19) Mikset sallisi Jehovan todistajain auttaa itseäsi saavuttamaan etsimääsi onnellista tulevaisuutta, niin kauan kuin on vielä aikaa? – Lähetetty.