Kuinka luotettava on Raamattujen teksti?

HUOLIMATTA kristikunnan kirkkojen nopeasta rappeutumisesta Raamatulla on yhä suuri menekki. Se ilmenee siitäkin, että käytännöllisesti katsoen joka vuosi julkaistaan uusia raamatunkäännöksiä. Jotkin niistä saavuttavat lyhyessä ajassa satojentuhansien, jopa joissakin tapauksissa miljoonien kappaleiden levikin.

Joku voi kuitenkin kysyä: Miksi uusia käännöksiä julkaistaan? Meillähän on raamatunkäännöksiä, jotka on tehty tällä vuosisadalla, ja muita vanhoja käännöksiä. Miksi me tarvitsemme uusia?

Miksi uusia raamatunkäännöksiä

Siihen on monia painavia syitä, mutta kolme niistä on huomattavan tärkeitä. Ensinnäkin kieli muuttuu alinomaa. Se tekee vanhemmat käännökset vaikeatajuisiksi ja joskus jopa merkitykseltään harhaanjohtaviksi.

Toinen syy uusien raamatunkäännösten julkaisemiseen on se, että viime vuosina on löydetty monia tuhansia vanhoja kirjoitettuja asiakirjoja. Ja nämä maalliset asiakirjat auttavat ymmärtämään paremmin Raamatun alkukieliä – hepreaa, arameaa ja kreikkaa.

Ei ole pitkää aikaa siitä, kun monien Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa esiintyvien sanojen uskottiin olevan niin sanoaksemme erikoisia Raamatun sanoja. Nyt näitä samoja sanoja on kuitenkin löydetty Raamatun ajan tavallisesta kirjeenvaihdosta – asiakirjoista, virallisista asiapapereista ja jopa kuiteista. Sen näkeminen, miten näitä sanoja käytettiin sen ajan maallisissa asiakirjoissa, on auttanut joissakin tapauksissa täsmällisemmän raamatunkäännöksen laatimisessa.

Kolmas tärkeä syy uusiin raamatunkäännöksiin on yhä useampien vanhojen Raamatun käsikirjoitusten löytyminen. Yksistään Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten jäljellä olevia kreikankielisiä käsikirjoitusjäljennöksiä, jotka käsittävät joko kaikki kirjoitukset tai osan niistä, on löydetty 4600 kappaletta. Lisäksi on löydetty yli 8000 latinankielistä ja noin 1000 muunkielistä jäljennöstä. Nykyisille raamatunkääntäjille on merkinnyt erityisen paljon se, että heidän käytettävissään on ollut kolme huomattavaa käsikirjoituslöytöä, jotka on tehty viimeisten noin neljänkymmenen vuoden aikana.

Ensimmäinen näistä löydöistä käsitti 2.–4. vuosisadalta lukuisia papyrukselle kirjoitettuja Raamatun käsikirjoituksia, jotka edesmennyt sir Alfred Chester Beatty hankki vuonna 1930. Sitten löydettiin vuodesta 1947 lähtien yli 40000 käsikirjoituskatkelmaa monista luolista läheltä Kuolluttamerta, ja niiden joukossa on noin sata Raamatun käsikirjoitusta. Niissä on ainakin osia kaikista heprealaisista Raamatun kirjoista Esterin kirjaa lukuun ottamatta. Kuuluisin niistä on Jesajan kirjan Kuolleenmeren käärö ”A”. Ja kolmas viimeaikainen löytö käsittää joitakin papyruksia, joiden arvellaan olevan peräisin noin vuodelta 200. Sen hankki Genevessä Sveitsissä sijaitseva Bodmerin kirjasto.

Näiden löytöjen merkityksellisyys ei ole siinä, että ne eroaisivat suuresti jo hallussa olevista käsikirjoituksista ja osoittaisivat tarpeelliseksi joidenkin suurten muutosten tekemisen Raamatun tekstiin. Niiden eroavuudet ovat päinvastoin varsin pieniä. Mutta jos olisit Shakespeare-intoilija, niin yhdelläkin Hamlet-näytelmän sanan muuttamisella olisi sinulle merkitystä, vaikka se olisi todellisuudessa yhdentekevää henkilökuvia, juonta tai lopputulosta ajatellen. Samaten yhden sanan muuttuminen voi olla tärkeä Raamatun tutkijalle jonkin raamatunjakeen merkitystä ajatellen, vaikka se ei muuttaisikaan mitään oppia tai perustulkintaa.

Tämä voi kuitenkin herättää joidenkuiden mielessä kysymyksen: ’Miten kukaan raamatunkääntäjä, joka haluaa käyttää hyväkseen kaikkia näitä käsikirjoituslöytöjä, voi mitenkään tarkastaa jokaisen jakeen saatavissa olevista monista erilaisista käsikirjoituksista? Eikö työ veisi enemmän kuin eliniän?’

Tekstin laatiminen

Onneksi raamatunkääntäjän ei tarvitse henkilökohtaisesti tarkistaa jokaista käsikirjoitusta. Erikoistuneet tutkijat, kuten B. F. Westcott ja F. J. A. Hort, B. Eberhard Nestle ja Rudolf Kittel, ovat verranneet keskenään kaikkien tärkeimpien käsikirjoitusten ominaispiirteitä ja muunnelmia ja laatineet niin sanottuja alkukielisiä ”tekstejä”. Heidän valmistamansa ”tekstit” ottavat parhaat mahdolliset lukutavat kaikista käsikirjoituksista. Niiden alaviitteissä luetellaan usein niiden käsikirjoitusten ja käännösten merkit, jotka tukevat lukutapaa, sekä yksityiskohtia kaikista tärkeistä vaihtoehtoisista lukutavoista. Nuo tutkijat eivät ole kiinnostuneita Raamatun kääntämisestä millekään kielelle, vaan he työskentelevät vain alkukielen parissa.

Sitten raamatunkääntäjä astuu kuvaan. Hänen tehtävänsä on kääntää alkukielinen teksti haluamalleen kielelle. Häntä auttaa tässä näiden tekstien tutkijoiden kokoama aineisto.

Tekstikritiikki

Tekstikritiikki koskee tekstien tutkijoiden työtä sen alkukielisen ”tekstin” valmistamiseksi, josta raamatunkääntäjät kääntävät. Tekstikriitikkojen työtä sanotaan ”tekstikritiikiksi” erotukseksi raamatunkritiikistä. Koska sen tarkoituksena on saada selville raamatunkirjoittajan alkuperäinen teksti, niin se on rakentavaa kritiikkiä eikä repivää.

Ottakaamme yhtenä esimerkkinä tekstien tutkijoitten työstä 1. Tim. 3:16, joka kuuluu englanninkielisen Kuningas Jaakon käännöksen mukaan: ”Jumala ilmestyi lihassa.” Nykyaikaiset käännökset (mm. suomalainen raamatunkäännös vuodelta 1938) kääntävät kuitenkin tämän kohdan seuraavasti: ”Hän, joka on ilmestynyt lihassa.” Mistä ero johtuu? Ja miksi nykyiset käännökset ovat korvanneet ”Jumalan” sanoilla ”Hän, joka”? Koska tekstien tutkijat ovat päässeet selville siitä, miten raamatunkirjoittajan alkuperäinen teksti ilmeisesti luettiin.

Sanaa ”Jumala” vastaavaa vanhaa lyhennettä edusti kreikkalainen muoto [Kuva: kreikkalaisia kirjaimia], kun sen sijaan kreikkalaiset kirjaimet, jotka merkitsivät kirjaimellisesti ’joka’ unsiaaleilla eli suuraakkosilla, olivat OC. Voit nähdä, miten helposti voidaan muuttaa sanan ”joka” tilalle arvonimi ”Jumala” lisäämällä vain pieni poikkiviiva O:n keskelle ja viiva molempien kirjainten yläpuolelle. Tämä muutos tehtiin todella joihinkin vanhoihin käsikirjoituksiin.

Tekstien tutkijat ovat paljastaneet tämän muutoksen. Westcott ja Hort osoittavat ”Huomautuksissaan valikoituihin lukutapoihin” (Notes on Select Readings), että tämä muutos on vain käsikirjoituksissa, jotka on kirjoitettu neljännen vuosisadan loppupuolelta lähtien. Vieläpä kuuluisasta British Museumissa olevasta viidennen vuosisadan Aleksandrialaisesta käsikirjoituksesta on mikroskooppitutkimus paljastanut, että nämä kaksi poikkiviivaa on joku toinen lisännyt paljon myöhemmin.

Tekstien tutkijat voivat saada selville myös muita muutoksia tai virheitä. Monet eri johtolangat auttavat heitä. Niitä ovat esimerkiksi hyvin samannäköisten kirjainten sekoittaminen keskenään, sanontojen puuttuminen tai toistaminen, koska silmä on seurannut väärää riviä, tai reunahuomautuksen liittäminen itse tekstiin.

Tarkkuutta jäljentämisessä

Tällaisten virheellisyyksien esiintyminen voi saada jonkun kysymään: ’Miten yleisiä ovat virheellisyydet tai muunnelmat käsikirjoituksissa? Miten voimme olla varmoja siitä, että vanhat Raamatun käsikirjoitukset, joiden parissa tekstien tutkijat työskentelevät, ovat kohtuullisen tarkkoja, koska mikään niistä ei ole alkuperäinen, raamatunkirjoittajien itsensä kirjoittama?’

On totta, että virheitä tulee helposti, kun kirjoitusta jäljennetään uudelleen ja uudelleen. On kuitenkin tärkeätä panna merkille, miten pikkutarkasti jäljentäjät tarkastivat ja korjasivat Raamatun jäljennöksiä.

Heprealaiset kirjurit olivat erikoisen kunnioittavia. He käsittelivät tekstiä äärimmäisen huolellisesti. Heillä oli omat tarkistusmenetelmänsä, kuten kunkin sarakkeen kirjainten määrän laskeminen ja tiettyjen kirjainten esiintymismääränkin laskeminen. Yhtään sanaa ei kirjoitettu muistinvaraisesti. Vaikka kuningas olisi puhutellut kirjuria silloin, kun tämä kirjoitti Jumalan nimeä Jehova, niin hänen puheeseensa ei kiinnitetty huomiota. Kun käsikirjoitus oli valmis, niin korjaajat tarkastivat sen.

Kreikankielisissä käsikirjoitusjäljennöksissä ilmenee todisteita tällaisesta korjaamistyöstä. Tämä voidaan nähdä esimerkiksi kuuluisasta Siinailaisesta käsikirjoituksesta (Codex Sinaiticus), neljänneltä vuosisadalta peräisin olevasta kreikkalaisesta Septuaginta-käsikirjoituksesta. Korjaaja on lisännyt sen yläreunaan erään kohdan, joka oli epähuomiossa jäänyt pois 1. Korinttolaiskirjeen 13. luvusta. Sitten hän on osoittanut nuolilla, mihin paikkaan varsinaisessa tekstissä tuo kohta kuuluu.

Tämän pikkutarkkuuden vaikutuksista tri Hort huomauttaa: ”Valtaosaan Uuden Testamentin sanoista eivät mitkään kritiikin syrjimisyritykset ulotu, koska niitä ei ole muunneltu, ja niiden kohdalla vain jäljentäminen on tarpeen. Ellei suhteellisia vähäpätöisyyksiä . . . oteta huomioon, niin sanoja, joita mielestämme vielä voidaan epäillä, on tuskin enempää kuin tuhannesosa koko Uudesta Testamentista.”

Edesmennyt Raamatun tekstin tutkija sir Frederic Kenyon esitti seuraavan vakuuttavan lausunnon seitsenosaisen teoksensa ”Chester Beatty Biblical Papyri” johdannossa: ”Ensimmäinen ja tärkein johtopäätös, mikä voidaan tehdä niiden [silloin vastalöydettyjen 2.–4. vuosisadalta olevien papyruksien] tutkimisesta, on se tyydyttävä johtopäätös, että ne vahvistavat olemassa olevien tekstien olennaisen luotettavuuden. Mitään huomattavaa tai olennaista muunnosta ei ole ilmennyt Vanhassa eikä Uudessa testamentissa. Mitään tärkeitä kohtien puuttumisia tai lisäyksiä ei ole havaittu, ei myöskään muunnelmia, jotka vaikuttaisivat tärkeisiin totuuksiin tai oppeihin. Tekstimuunnelmat vaikuttavat toisarvoisiin seikkoihin, kuten sanajärjestykseen tai nimenomaisten sanojen käyttöön.”

Äskettäin löydetty Jesajan Kuolleenmeren käärö ”A”, joka on ajoitettu noin vuoteen 100 eaa., osoittaa myös, miten tehokkaasti huolellinen jäljentäminen käytännöllisesti katsoen eliminoi virheellisyydet. Tuo käärö on noin tuhat vuotta vanhempi kuin vanhin siihen mennessä tunnettu Raamatun Jesajan kirjan heprealainen jäljennös. Ja kuitenkin näissä kahdessa Jesajan kirjan jäljennöksessä on vain vähän eroavuuksia, mikä sai professori Millar Burrowsin huomauttamaan kirjassaan The Dead Sea Scrolls (Kuolleenmeren kääröt): ”On hämmästyttävää, että teksti on muuttunut niin vähän noiden tuhannen vuoden aikana.”

Ovatko ne todella niin vanhoja?

Joku voi kuitenkin kysyä: ’Kuinka kukaan voi olla niin varma siitä, että nuo Kuolleenmeren kääröt ja muut käsikirjoituslöydöt ovat niin vanhoja? Onko meillä todella todisteita niiden iästä?’

Kyllä on. Paleografia, joka tutkii vanhoja kirjoitustapoja, esittää huomionarvoisia todisteita. Kirjoitustyylit vaihtelevat eri aikakausina ja muuttuvat ajan tavan mukaan, ja myös kieli muuttuu vuosien mittaan. Vanhat kirjoitetut asiakirjat ajoitetaan usein paleografian avulla. Tarkastelkaamme yhtä esimerkkiä.

Jesajan Kuolleenmeren käärössä ”A” heprealaiset kirjaimet vau ja jod ovat samannäköisiä. Sellainen tyyli vallitsi ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla eaa., mutta myöhempinä aikoina jod oli huomattavasti pienempi kuin vau. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten kirjoitustavan tutkiminen voi auttaa käsikirjoituksen ajoittamisessa.

Tietenkin on olemassa sellainen mahdollisuus, että joku voi koettaa jäljitellä vanhaa käsikirjoitusta saadakseen työn näyttämään vanhalta. Ja 1800-luvulla jotkut koettivatkin sitä. Eräs heistä oli Constantine Simonides. Mutta huolellinen tutkimus paljasti hänet. Nykyään hiili-14-iänmäärityskokeitten käyttö auttaa myös väärennösten paljastamisessa, vaikka se ei olekaan ratkaiseva. Huolellinen tutkiminen on kuitenkin yhä arvokkain menetelmä käsikirjoitusten iän määrittämisessä ja väärennysyritysten paljastamisessa.

Raamatun oppineita auttavat tässä työssä nykyään vanhojen käsikirjoitusten valokuvat, jotka otetaan mikrofilmille tai joista tehdään faksimilepainokset. Siten oppineet eri puolilla maailmaa voivat tutkia käsikirjoituksia yksityiskohtaisesti, mikä tekee sen mahdollisuuden, etteivät väärennökset paljastuisi, todella vähäiseksi. Seteleiden väärentäminen olisi paljon helpompaa, sillä se vaatii vain teknistä taitoa eikä sen lisäksi paleografian tuntemusta.

Perusteita luottamukselle

Voidaan siis havaita, että vanhojen käsikirjoitusten tutkiminen on todellista tiedettä, joka tulee yhä täsmällisemmäksi joka vuosi. Ja jokainen uusi raamatunkäännös on entistä puhtaampi ja tarkempi, mikäli se perustuu ennakkoluulottomasti käytettävissä olevaan aineistoon. Nykyinen tutkimusaineisto varaa siis meille syyt luottaa täysin siihen, että Raamattu on säilynyt meille oleellisesti muuttumattomana.

Tietenkään me emme voisi odottaakaan muuta. Sillä itse Kaikkivaltiaan Jumalan käsi on epäilemättä huolehtinut siitä, että hänen Sanansa on säilytetty niin uskollisesti kaikki nämä vuodet. Katsottakoon asiaa miltä kannalta tahansa, Raamatun tekstin yleinen luotettavuus on kiistaton.

[Tekstiruutu s. 8]

(Ks. painettu julkaisu)

Heprealaiset kirjainmuodot vaihtelivat eri aikakausina. Nämä eroavuudet auttavat tutkijoita käsikirjoitusten ajoittamisessa. Huomaa eroavuudet näissä kahdessa esimerkissä:

[Kuva: kreikkalaisia kirjaimia]

Jumalan nimi Jesajan käärössä ”A” (n. 100 eaa.)

Jumalan nimi käsikirjoituksessa vuodelta 895