Multippeliskleroosi – arvoituksellinen sairaus

OLETKO kankea kuin seiväs yrittäessäsi nousta sängystä aamulla? Etkö pysty kävelemään, niin että tarvitset rullatuolia? Täytyykö jonkun työntää jalkojasi ja auttaa sinut tuolille voidaksesi peseytyä? Oliko sinulla kerran hyvä kirjoitustaito mutta nyt pystyt tuskin kirjoittamaan nimeäsi? Onko sinulla vaikeuksia virtsarakkosi hallinnassa varsinkin kylmällä tai sateisella säällä? Näetkö hyvin, mutta kuitenkin silmäsi yhtäkkiä sumenevat tai näet kaiken kahtena?

Ehkä sinulla on multippeliskleroosi eli keskushermoston pesäkekovettumatauti – arvoituksellinen MS-sairaus.

Mikä se on?

Multippeliskleroosi on keskushermoston sairaus. Se iskee aivojen ja selkäytimen hermosyiden eristeeseen. Normaalisti hermosyiden eristeenä on rasvapitoinen tuppi. Tätä voitaisiin verrata puhelinjohdon ympärillä olevaan eristeeseen. Kun MS vaurioittaa hermosyyn ympärillä olevaa eristettä, niin impulssien johtuminen nyt paljaana olevassa hermosyyssä katkeaa. Hermoimpulsseissa tapahtuu oikosulkuja, ja vastaavat lihassolut halvaantuvat.

Alueilla, missä hermosyiden eriste tuhoutuu, muodostuu arpikudosta; tämä aiheuttaa kovettumia aivoihin ja selkäytimeen. ”Skleroosi” tulee kreikankielisestä ’kovaa’ tarkoittavasta sanasta. Koska näitä pieniä kovia alueita on useita hajallaan aivojen ja selkäytimen harmaassa ja valkoisessa aineessa, sairautta kutsutaan multippeliskleroosiksi, sillä ”multippeli” tarkoittaa ’moninkertaista’.

Oireisiin kuuluu väsymys, jäykkyys, puutuminen, lihasten yhteistoiminnan puute, voimakkaat nytkähtelevät liikkeet, heikkoutta tai kouristuksia käsien, jalkojen ja silmien lihaksissa (aiheuttaa näön sumenemista ja kahtena näkemistä), jäsenten värinä yritettäessä jotakin erikoistoimintaa, hapuileva, horjuva käynti, todellinen halvaus, päänsärky, virtsarakon hallinnan heikkous ja jäsenten jäykkyys.

Multippeliskleroosin erikoispiirteitä

Yksi MS:n monista erikoispiirteistä on se, että se iskee pääasiassa parhaassa iässä oleviin, 20–40-vuotiaisiin, ihmisiin. Itse asiassa lääkärit ilmoittavat, että MS on yleisin hermoston sairaus, joka vaivaa parhaassa iässä olevia ihmisiä Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Sitä potee suunnilleen 250000 amerikkalaista ja mahdollisesti vielä useammatkin. Tauti esiintyy yleisimmin maapallon taloudellisesti edistyneillä alueilla, missä hygienia on korkeimmalla. ”Mitä alkukantaisempi yhteiskunta, sitä pienempi on MS-ongelma”, sanoo eräs lääkäri. Tautia tavataan suhteellisesti yleisemmin kylmässä ilmastossa, kun taas Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Aasian maissa se on suhteellisen harvinainen.

MS etenee hitaasti, kehittyy ehkä 15–30 vuoden aikana. Se on säännöllisesti sairaus, joka pahenee, hellittää ja sitten palaa uudestaan. Yhtäkkiä saattaa ilmetä ankaria oireita, ja sitten ne saattavat aivan yhtä äkisti hävitä. Potilas saattaa ykskaks havaita voivansa jälleen kävellä. Hänen näkönsä saattaa palautua. Hän saattaa työskennellä toimistossa, kyetä pitämään työpaikkansa, kirjoittamaan koneella ja pukeutumaan. Sitten ilman ennakkovaroitusta hänen kätensä tulevat kömpelöiksi, kankeiksi ja niin jäykiksi, että hän lyö vääriä näppäimiä. Puhe on hidasta ja katkeaa lyhyiksi tavuiksi. Vaikka parantuminen alkaa välittömästi, hän saattaa palata samaan tilaan tai pahempaankin. MS on arvoituksellinen.

Huolimatta paljosta lääketieteellisestä tutkimuksesta MS pysyy, kuten eräs lääkäri sanoi, ”sairautena, jonka syy on tuntematon, jonka kulku on ennalta arvaamaton, jolle ei ole keksitty parannuskeinoa eikä edes yksinkertaista laboratoriokoetta sen määrityksen varmistamiseksi”. Arvoituksellinen MS.

Mahdollisia syitä

MS kuvailtiin ensi kerran yksityiskohtaisesti vuonna 1868, ja siitä lähtien on esitetty monia mielipiteitä sen mahdollisista syistä. Yksi yleisimmistä viime vuosina esitetyistä käsityksistä on se, että elimistö tuottaa vasta-aineita, jotka hyökkäävät sen omia aineita vastaan.

Mutta toiset asiantuntijat uskovat, että MS on yhteydessä virukseen. Esimerkiksi kirjoittaessaan vuoden 1970 heinäkuun Scientific American -lehdessä brittiläinen epidemiologi tri Geoffrey Dean kertoo, että sen esiintymisen muunnokset ympäri maailman viittaavat siihen, että se aiheutuu vähän ymmärretyn ”hitaan” eli piilevän viruksen aiheuttamasta tulehduksesta. Hän uskoo, että tavallisesti MS on polion kaltainen ”lapsuuden virustartunta”. Mitä aikaisemmin lapsi joutuu alttiiksi poliovirukselle, sitä vähemmän todennäköisesti hänelle kehittyy halvaannuttavan laatuinen polio. Mutta niissä osissa maailmaa, joissa hygienia on korkeatasoista, lapsi ei ehkä saa varhain tartuntaa; jos se sitten ilmenee ensi kerran varhain aikuisena, sen seuraukset ovat vakavammat. Virusteoriaa ei ole kuitenkaan todistettu niin kuin ei muitakaan teorioita.

Hoito ja yleisiä apukeinoja

MS:lle ei ole mitään nimenomaista hoitoa, mutta monet lääkärit käyttävät lisämunuaisen kuorikerroksen steroideja, kuten kortisonia. Tämän lääkkeen tilapäisen käytön uskotaan mahdollisesti voivan nopeuttaa paranemista tai taudin lieventymistä. Mutta siitä, lyhentävätkö tuollaiset lääkkeet todellisuudessa äkillistä taudinkohtausta vai vähentävätkö ne sen voimakkuutta, väitellään yhä. Niinpä suuri osa MS:n hoidosta liittyy oireiden lievittämiseen, ja käytössä on erilaisia lääkkeitä. Mielipiteet vaihtelevat ja samoin MS:n hoitokin. MS on arvoituksellinen.

Monet lääkärit suosittelevat työterapiaa, joka voi olla kutomista, maalaamista, konekirjoitusta jne., mitä tahansa, mikä pitää ajatukset virkeinä eikä omassa sairaudessa. Riittävä lepo, onnellinen mielentila ja päättäväisyys parantua ovat avuksi. On tärkeää pitää potilaan taistelumieli korkealla ja perheen myötätuntoinen, toiveikas suhtautuminen auttaa elämän tekemisessä miellyttävämmäksi kaikille asianosaisille.

Äärimmäistä väsymistä ja kylmälle tai kosteudelle alttiina olemista tulisi välttää. Kaikenlaiset tartunnat, varsinkin hengityselinten tartunnat, aiheuttavat usein taudinkohtausten uusiintumista tai saavat taudin pahenemaan.

On myös tarpeellista välttää vahingollisia tunteita, kuten vihaa ja raivoa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että jatkuvilla vahingollisilla tunteilla on luultavasti epäedullinen vaikutus taudin kulkuun. Äkillinen tunneperäinen paine saattaa yhtäkkiä aiheuttaa ankaran taudinkohtauksen.

Toimettomuuden uskotaan lisäävän jalkojen jäykistymistä. Niinpä kirjoittaessaan kirjassa Current Therapy (1967) Michiganin yliopiston lääketieteellisessä keskuksessa toimiva lääket. tri W. W. Tourtellotte sanoo MS-potilaista: ”Potilaita, joilla sairaus on kohtalainen, kehotetaan kävelemään päivittäin melkein väsymykseen asti. . . . Kokemuksestamme tiedämme, että potilaiden, joilla on multippeliskleroosi, tulee pysyä toimeliaina ja kiireisinä niin kauan kuin heidän hermostollinen tilansa sallii.”

Ravintotekijät

Eri mieltä on oltu myös siitä, auttaako joidenkin vitamiinien nauttiminen MS-potilasta. On ilmoitettu, että joidenkin vitamiinien nauttiminen on aikaansaanut parantumista, mutta lääkärit yleensä uskovat, että monille tehdyille johtopäätöksille ei löydy mitään todellista todistetta tai tukea. The Merck Manual of Diagnosis and Therapy sanoo, että vitamiinivalmisteita voidaan nauttia ”niiden psykoterapeuttisten ja piristävien vaikutusten vuoksi”. Tässä suhteessa suositellaan nikotiinihappoa (niasiinia) ja B₁- ja B₁₂-vitamiineja. Ranskalaiset lääkärit, jotka käyttivät B₁₂-vitamiinia MS:n hoitamiseen, ilmoittivat potilaissa tapahtuneen huomattavaa parantumista.

Ravintotieteilijät uskovat yleensä tutkimustensa perusteella, että vitamiinit voivat auttaa MS-potilasta. Esimerkiksi ravintotieteilijä Adelle Davis sanoo kirjassaan Let’s Get Well (Tulkaamme terveiksi): ”Kun multippeliskleroosista kärsiville potilaille on annettu E-, B₆- ja muita B-vitamiineja, sairaus on pysähdytetty; jopa potilaat, joiden tauti oli pitkälle kehittynyt, pystyivät kävelemään paremmin ja hallitsemaan paremmin virtsarakkoa, ja heillä oli vähemmän lihaskouristuksia käsissä ja jaloissa. E-vitamiinilla on estetty pehmeiden kudosten kalkkiutuminen. Minusta kaikkien näiden ravintoaineiden käyttöä tulisi tähdentää jokaisen tästä taudista kärsivän ruokavaliossa.”

Ravintotieteilijä Catharyn Elwood kertoo tri J. E. Cranen ”menestyneen erittäin hyvin multippeliskleroosin hoitamisessa E-vitamiinilla. Kahdestakymmenestäneljästä vaikeasta tapauksesta kahdeksantoista ’parani huomattavasti’.”

C-vitamiinista on myös ilmoitettu olleen hyötyä. Kirjassa The Complete Book of Vitamins esitetään lausunto: ”Multippeliskleroosissa havaittiin suurimmassa osassa tapauksia objektiivista ja subjektiivista parantumista, kun annettiin suuria annoksia askorbiinihappoa.”

Hiljattain ilmestyneessä kirjassa New Hope for Incurable Diseases (Uutta toivoa parantumattomista sairauksista kärsiville, New York, 1971) yksi luku käsittelee multippeliskleroosia. Kirjoittajat, lääketieteen tohtori E. Cheraskin ja hammaslääketieteen tohtori W. M. Ringsdorf j:r, kertovat MS-potilaista, joille on ollut apua vähän hiilihydraatteja sisältävästä ruokavaliosta. Runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio teki heidän oireensa pahemmiksi. Kirjoittajat sanovat: ”Multippeliskleroosia sairastavalle on toivoa! Ruokavalio hoitokeinona tulisi varmasti ottaa huomioon näiden todisteiden perusteella.” Nämä lääkärit sanovat niiden todisteiden valossa, jotka he ovat saaneet selville ruokavaliosta: ”Yksinkertaisia sokerilajeja ja tyydyttyneitä rasvoja tulisi pitää multippeliskleroosia pahentavina tekijöinä.”

Ehkäisystä nämä lääkärit sanovat: ”On todennäköistä, että ruokavalio, joka tarjoaa enemmän toivoa parantumattomille, voi myös ehkäistä näiden häiriöiden kehittymistä.” Näiden asiantuntijoiden suositukset ruokavalion suhteen ovat: Riittävästi proteiinia. ”1. Hiilihydraattien, varsinkin sokerin, siirapin ja puhdistettujen tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden, rajoittaminen. 2. Tyydyttyneitten rasvojen rajoittaminen ja korvaaminen tyydyttymättömillä rasvoilla. 3. Monien vitamiinien ja kivennäisaineiden nauttiminen. 4. Suuret annokset C- ja B-vitamiineja.”

Oma kokemukseni MS:stä

Arvoituksellinen MS ilmaantuu eri tavoin eri ihmisillä. Oma kokemukseni oudoista oireista alkoi vuonna 1956 Minneapolisissa Minnesotassa Yhdysvalloissa. Odotin pääseväni Vartiotorni-seuran lähetyskoulun Gileadin syyskurssille. Selkääni ilmaantui kipu, ja toinen lonkkani näytti olevan korkeammalla kuin toinen. Lääkäri määräsi minut vuoteeseen noin viikoksi ja kutsui sitä iskiakseksi. Kipu oikean lonkan tienoilta hävisi ja nousin pystyyn.

Mentyäni lähetysalueelleni Guayanaan minulla ei ollut mitään vaivoja ennen kuin vuonna 1959. Jälleen selässäni tuntui kipua. Oltuani jonkin aikaa vuoteessa palasin työhön, mutta tunsin jäykkyyttä. Kun kävin Minneapolisissa vuonna 1961, eräs kiropraktikko sanoi minulle arvelevansa, että minulla oli multippeliskleroosi. Hän käsitteli selkääni ja aloin nauttia joitakin vitamiineja, esimerkiksi B-vitamiinia.

Myöhemmin oikea käteni halvaantui yli kuukaudeksi, ja söin vasemmalla kädelläni. Sitten oikea käteni elpyi jälleen, ja olin taas normaali. Kaikki oli hyvin arvoituksellista.

Vuoden 1962 helmikuussa suoritin paljon nautinnollista työtä. Mutta maaliskuussa en voinut vähään aikaan kävellä. Sain saman kohtauksen joka vuosi. Sitten se tuli yhdeksän kuukauden kuluttua ja kuuden kuukauden kuluttua.

Käveleminen alkoi tuottaa minulle vaikeuksia, ja kaaduin usein. Sen jälkeen virtsarakkoni tuli hankalaksi. Vuonna 1964 eräs lääkäri antoi minulle kortisonia ja kutsui sairauttani ääreishermoston tulehdukseksi. Kortisoni näyttää turruttavan kipua. Toinen lääkäri tutki minua ja suositteli lyhytaaltohoitoa selälleni ja joitakin ruumiinharjoituksia. Vuonna 1965 menin Rochesterissa Minnesotassa Yhdysvalloissa sijaitsevaan Mayo Clinic -sairaalaan. Siellä minua tutkittiin ja testattiin moneen kertaan. Lopulta yli viikon kuluttua minulle sanottiin, että sairauteni oli multippeliskleroosi. Minun tapauksessani ajateltiin olevan viisasta olla käyttämättä enää kortisonia, koska se näytti tekevän lihakseni jäykemmiksi.

Myöhemmin vuonna 1965 olin jälleen Guayanassa jatkamassa lähetystyötäni. Jalkani tulivat jatkuvasti pahemmiksi, ja vuonna 1968 aloin käyttää rullatuolia.

Nyt vuonna 1972 käteni ovat tulossa heikommaksi, enkä kykene seisomaan jaloillani. Minun on vaikeata kirjoittaa nimeäni, ja kirjoitan koneella kahdella sormella. Vaikka yleistilani onkin nyt heikkenemässä, niin raamatuntutkistelujen johtaminen oppilaille auttaa minua pitämään ajatukseni virkeinä.

MS:ää sairastava on riippuvainen toisista, ja olen onnekas asuessani Guayanassa, missä ihmiset ovat ystävällisiä ja ymmärtäväisiä. Georgetownin yleisen sairaalan lääkärit ja sairaanhoitajat ovat todella huomaavaisia, ja kun olen avun tarpeessa, he auttavat minua. Guayanan ilmastokin on suotuisa, koska lämmin ilma näyttää olevan minulle hyväksi. Lämpötila on koko vuoden 27–30 asteen välillä.

Mieheni ja minä olemme olleet koko ajallamme evankeliuminpalvelijoita nyt kahdeksantoista vuotta, ja täällä olemme olleet noin neljätoista vuotta. Voin opettaa ihmisille Raamattua kodissani, puhelimitse ja puhuessani naapureiden ja ystävien kanssa. On hyvä pysyä toimeliaana arvoituksellisesta MS:stä huolimatta. – Lähetetty.